Marko Palomäen pyörittämän ohjelmatoimisto MP-Viihteen listoilla on tunnettuja nimiä Klamydiasta Jukka Poikaan ja Elonkerjuusta Petri Nygårdiin. Palomäki pyörittää lisäksi lapualaista Latosaaren viihdekeskusta tapahtumajärjestäjänä.
Kummallakin saralla on viime vuosina ollut nähtävissä selkeä kustannusten nousu.
”Keikkapalkkiot ovat nousseet eri syistä, esimerkiksi inflaatio on isossa roolissa. Merkittävää on myös, että isommat nimet ovat siirtyneet ravintoloista suuremmille areenoille. Samalla heidän hintansa ovat nousseet, ja se on heijastunut myös pienempien nimien hintoihin”, Palomäki kertoo Avecille.
”Oma vaikutuksensa on myös tuotantoon liittyvän tekniikan hintojen nousulla. Ala on muuttunut selkeästi vaativammaksi, mikä on sinällään hyvä asia, sillä se palvelee niin asiakkaita kuin tekijöitä.”
Kohonneet kustannukset heijastuvat luonnollisesti pääsylippujen hintoihin, jotka ovat nousseet huomattavasti viimeisten vuosien aikana.
”Järjestäjän puolen riskit ovat nousseet samaa tahtia kohonneiden esiintymispalkkioiden kanssa. Hankintapäätöksiä tehdessä on oltava hyvin huolellinen ja tarkka, eli katselen Latosaaren osalta asioita toisesta kulmasta.”
Latosaaren merkitys on huomattava Lapualla. Palomäki laskee, että noin 70 prosenttia viihdekeskuksen keikoille ennakkolipun ostaneista on kaupungin ulkopuolelta.
”Kävijät jättävät samalla rahaa niin kauppoihin kuin ravintola- ja majoitustoimintaan. Latosaari tekeekin tällä saralla yhteistyötä hotelli-ravintola Lapuahovin kanssa.”
Oman bändin kautta
Palomäestä ei alun perin pitänyt tulla viihdealan osaajaa, mies opiskeli rakennusinsinööriksi. Opinnot jäivät kuitenkin kesken musiikin otettua miehestä niskalenkin 2000-luvun alussa.
”Soitin bändissä, ja kukaan muu kuin minä ei suostunut myymään meille keikkoja. Homma lähti käyntiin niin hyvin, että sain pian pyyntöjä muiltakin bändeiltä.”
Vuonna 2002 Palomäki näki alaan liittyvän uuden mahdollisuuden Kauhavan Kantri -ravintolan hakiessa bile- ja ohjelmavastaavaa.
”Sain paikan, mikä lisäsi tietoa ja kokemusta alalta. Alkuajat olivat silti todellista hullunmyllyä, sillä hoidin samaan aikaan Kantrin töitä, keikkojen myyntiä, soittamisen sekä yritin opiskella. Lopulta vuonna 2003 perustin MP-Viihteen.”
Ohjelmatoimisto sai lentävän lähdön pienen onnen avustamana.
”Minulla kävi tuuri, sillä satuin saamaan myyntilistalleni Hausmyllyn, joka oli noussut listojen kärkeen paluukokoelmallaan. Se antoi heti tukevaa maata jalkojen alle.”
Etelä-Suomen ulkopuolella toimiva ohjelmatoimisto ei ole nykyään kovin yleinen yritystoiminta. Palomäki on näyttänyt sen olevan kuitenkin mahdollista.
”Pääpaikka on Lapualla, ja homma toimii hyvin. Yrityksessä on seitsemän työntekijää, joista osa toki toimii muissa kaupungeissa, pääpaikka on silti Etelä-Pohjanmaalla.”
Palomäki sanoo nauttivansa työstään ohjelmatoimistossa, sillä jokainen päivä on erilainen.
”Tässä työssä tapaa monenlaisia ihmisiä. Myös artistit ovat jokainen omia yksilöitään, eli työskentelen hyvin erilaisten ihmisten kanssa, mikä on samalla työn suola.”
”On myös hienoa, että työ on tuonut elämääni paljon ystäviä. Tämä näkökulma on hyvin merkittävä.”
Keikkaa pukkaa
Koska ohjelmatoimiston pyörittämiseen kuuluu säännöllinen vierailu artistien keikoilla, on sekin oleellinen osa Palomäen elämää. Hän on näiden reissujen myötä päätynyt Klamydian kappaleeseen Keikkaa pukkaa.
Syynä oli Palomäen unohtelu.
”Onnistuin jostain syystä unohtamaan takkini useita kertoja eri paikkoihin, ja osa takeista jäi ikuisesti kadoksiin. Jokisen Vesku päätti sitten muistaa minua kirjoittamalla kappaleeseen ’Keikkamyyjällä on jälleen kaikki hukassa’. Olen tästä erittäin otettu”, Palomäki nauraa.
Palomäkeä jekutettiin kunnolla viime kesänä, jolloin hän vastasi Lapualla Vanhan Paukun Festivaalin ohjelmasta. Eräs esiintyjistä päätti nostaa promoottorin sykettä.
”Artisti soitti muutama tunti ennen esiintymistä kertoen kähisten menettäneensä äänensä. Hän totesi samalla, ettei esiintymisestä tule mitään.”
Samalla lähti ajatusmylläkkä käyntiin Palomäen päässä hänen miettiessään korvaavaa ratkaisua.
Ennen toimenpiteisiin ryhtymistä hän sai huojentavan uutisen: artisti oli narrannut Palomäkeä, ja lauluääni oli kunnossa.
”Kyseessä oli niin tuttu artisti, että hän uskalsi tehdä sen. Kun verenpaine laski, naurettiin asialle kunnolla.”