Meillä on kotona remppa, joka on kestänyt jo tovin. Nyt alkaa onneksi häämöttää valoa tunnelin päässä. Siksi olikin luontaista lähteä kesäloman alkuun inspiraatioreissulle Loviisan asuntomessuille. Lähdimme mieheni kanssa matkaan suurin odotuksin, mutta jo muutaman kohteen jälkeen tuli olo, että talot olivat toistensa kopioita harmaan, beigen ja mustan sävyissä. Totesimme, että suomalaisen väripaletin voisi kiteyttää leffan nimeen Fifty Shades of Grey. Jotain jäi haaviin, mutta ei mitään tajunnan räjäyttävää.
Kotimatkalla pysähdyimme entisen huoltoaseman tiloissa toimivaan burgeriravintolaan keskellä ei mitään. Ravintolan sisustus oli hilpeä sekamelska eriparisia asioita, jotka sopivat kuin nenä päähän kaurismäkeläiseen leffatunnelmaan. Istuin käsi poskella, annoin katseen vaeltaa ja hymyilin. Päätin siinä hetkessä, että käytänkin kesäloman luppoajan siihen, että kierrän ravintoloita sisustusnenä edellä.
Tämä ekskursio antoi paljon. Ehdin muutaman viikon aikana koeistua lukuisia ruokapöydän tuoleja ja bongata upeita lattiapintoja, kaakeleita, ovenkahvoja ja hanoja. Hurmaannuin rohkeista väri- ja kalusteyhdistelmistä, ja tarttuipa verkkokalvolle myös makeita valaisimia sekä yksi erikoinen haarukka.
Ravintolat ovat kokonaiselämys, jotka tarjoavat paljon muutakin kuin apetta. Miljöön yksityiskohdilla on merkitystä, mutta se ei tarkoita, että sisustuksen on oltava aina viimeisen päälle sliipattu.
Itse nostan lipun korkealle sellaisille paikoille, jotka ilmentävät omaa persoonaansa myös sisustuksella. Silmilläkin on ihana syödä.
