Mikkomatti Aroa turhauttaa toisinaan yksinkertaistettu näkemys siitä, että asiat palaavat sormia napsauttamalla raiteilleen, kun rajoitukset on purettu. Hurjasta toiveikkuudesta huolimatta palautuminen ottaa aikansa, kun isoja tapahtumia ja festivaaleja on edellisen kerran päästy järjestämään vuonna 2019.
Mielessä pyörii ristiriitaisia ajatuksia: toisaalta haluaa unohtaa koko pandemian, toisaalta on oltava valmis muuttamaan suunnitelmia tarpeen mukaan. Viime vuonna varsinainen festivaali oli pakko perua, kun varmuutta sen toteuttamiseen ei ollut vielä toukokuussakaan.
”Työ vaatii tyhjän päälle heittäytymistä ja luottoa, että asiat etenevät. Toiveikkaasti etenemme, optimistisin mielin, tarpeen tullen realistisia varautumissuunnitelmia tehden. Toivon sekä yleisön että muusikoiden puolesta, että pääsemme vihdoin kunnolla luomaan festivaalikokemusta. Menemme täysillä kaasu pohjassa eteenpäin.”
Aro pitää tärkeänä, että koko festareiden moninainen tekijäjoukko pääsisi vihdoin omiin töihinsä. Hän kantaa huolta myös laajemmin festivaalikentästä.
”Suomi on ollut täynnä pieniä hienoja tapahtumia. Toivon, että rikas kesätapahtumien kenttä lähtee tokenemaan, pienet tapahtumat pysyvät tolpillaan ja yleisö uskaltaa palata niihin. Koko muusikoiden joukko ja ekosysteemimme ei elä vain muutamilla isoilla festareilla.”
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Tippa linssissä
Aro toteaa, että kun ensin päästään nykyisestä tunnelista ulos, voidaan tuonnempana arvioida kokonaistilannetta. Pori Jazzin verkostossa monet toimijat ovat Aron näkemyksen mukaan jotenkuten pärjänneet, mutta freelance-muusikoille ja pienille keikkajärjestäjille ”ei voi kuin toivoa parasta”. Laskua maksetaan myöhemmässä vaiheessa, kun nähdään, moniko on joutunut vaihtamaan alaa tai menettänyt motivaationsa.
Tapahtumajärjestäjän kannalta on outoa, että edellisestä festivaalista on ehtinyt kulua niin pitkä aika. Normaaliajassa vuodet vierivät nopeasti, ja kun yksi festivaali on alta pois, seuraava tulee hämmentävän nopeasti syliin.
”Passiivisuuden aika on ollut niin pitkä, että koneita on pitänyt erikseen käynnistellä. Ollaan ikään kuin uuden äärellä, vaikka kokenutta porukkaa olemmekin. Kansainvälisten esiintyjien suhteen keikkamarkkina on täysin sekaisin, mutta se hyvä puoli siinä on, että tulevan kesän asioista on sovittu hyvissä ajoin.”
Vuodesta 2013 Pori Jazzin taiteellisena johtajana toiminut Aro riemuitsee siitä, että pääsee jälleen töihin luottopelureiden kanssa. Kumppaniverkostosta tulee huojentavaa viestiä, ja asiat etenevät toiveikkaalla mentaliteetilla. Alihankkijoista saadaan tuttu porukka koolle.
”Kansainvälisten esiintyjien suhteen keikkamarkkina on täysin sekaisin, mutta se hyvä puoli siinä on, että tulevan kesän asioista on sovittu hyvissä ajoin.”
”Normivuonnakin se on hieno hetki, kun tapahtuma on nousemassa pystyyn. Tänä vuonna voi erityisesti olla tippa linssissä, kun kaikki tutut festivaalin tekijät tulevat vastaan Kirjurinluodossa. Kohtaamisia osaa nyt arvostaa!”
Aro muistuttaa, että korona ei kokonaan katoa heinäkuuhun mennessä. Vielä ei tiedetä, miten se vaikuttaa tapahtuman järjestelyihin, mutta tuttu jengi vie vahvalla rutiinilla asioita eteenpäin.
”On hyväksyttävä, että on asioita, jotka eivät ole käsissämme. Teemme parhaamme asioissa, joihin voimme vaikuttaa”, Aro summaa.
Mikkomatti Aro
- Pori Jazzin taiteellinen johtaja
- Kädenjälki Muovannut yhtä Suomen suurimmista festivaaleista vuodesta 2013 lähtien
- Tausta Festivaalin rytmeissä kasvanut entinen toimittaja
- Intohimo Musadiggari, jonka omiin suosikkeihin kuuluvat Sade ja Herbie Hancock
- Muisto 90-vuotiaan Burt Bacharachin saaminen Pori Jazzeille vuonna 2018 oli ikimuistoinen tapaus
