Mikä sai sinut kirjoittamaan kirjan mainekriisistä ja sen hallinnasta, Sini Korpinen?
Kirjoitin kirjan yhdessä entisen kollegani, rakkaan ystäväni Sara Lindströmin kanssa. Työssämme viestinnän parissa olimme saaneet huomata, että kaikissa isoissa mainekriiseissä on itse asiassa aika sama anatomia. On vain todella harvoja tilanteita, joissa mainekriisi syntyisi tilanteesta, jolle organisaatio ei olisi voinut etukäteen tehdä mitään. Iso ajatuksemme oli, että halusimme viedä kriisiviestinnän ajattelun laajempaan kontekstiin kuin vain siihen hetkeen, kun kriisi iskee, keskitytään pyytämään anteeksi ja sanoittamaan ikävä tilanne. Mainekriisit eivät iske yllättäen, ja tämä on se pääajatus, joka läpi kirjan kulkee mukana. Mainekriiseihin varautuminen on osa normaalia organisaation riskinhallintaprosessia.
Mikä on tärkein henkilökohtainen oivalluksesi kirjan aihepiiristä?
Tärkeintä kriisiviestinnässä ei ole se, että pyytää anteeksi, vaan se, että pyytää anteeksi oikeaa asiaa. Jokaisessa mainekriisissä on ydinongelma: juurisyy sille, miksi tämä tilanne on päässyt syntymään. Tämä on asia, joka on kriisin keskellä kyettävä rehellisesti oivaltamaan. Muuten on yhdentekevää, miten, missä ja millaisin sanakääntein tilannetta pahoittelee. Tarvitaan kykyä tarkastella rehellisesti omaa toimintaa, nöyryyttä pyytää anteeksi ja halua aidosti muuttaa omaa toimintaa. Joka ikinen kerta, kun kriisiviestintä on rakennettu näiden asioiden varaan, se on onnistunut.
Miksi luovalla ja hektisellä alalla työskentelevän kannattaa lukea kirjasi?
Heh, jos jostain kirjaa on kehuttu, niin nopealukuisuudesta! Emme ole satsanneet teoriaan vaan havainnollistaviin esimerkkeihin, listoihin ja kuvauksiin. Tämä juuri siksi, että halusimme tehdä kirjan, joka voi olla aidosti työkalu myös hektisen arjen keskellä. Mutta sanoisin niin, että tapahtuma- ja kulttuuriala ovat tietyllä tavalla aitiopaikalla siinä, miten arvot, asenteet, normit ja odotuksemme siitä, mikä on sallittua ja hyvää, ovat jatkuvasti muutoksessa. Tämä on omiaan aiheuttamaan maineriskejä toimijoille alalla. Siksi tämä kirja kannattaa lukea. Kirja auttaa katsomaan omaa toimintaa julkisen keskustelun silmälasien läpi.
Mikä on palaute on jäänyt mieleesi?
Jossain kirja-arvostelussa kirjoitettiin, että kannattaa lukea, jos satunnainen kirosanojen käyttö ei häiritse. Se nauratti. Mutta ehkä palkitsevin palaute oli kuitenkin se, kun viestintäjohtajan tehtävässä suuressa organisaatiossa oleva lukija sanoi, että olisi voinut läpi kirjan lukemisen huutaa: ”Juuri niin! Just noin!” Silloin tuli sellainen olo, että olimme onnistuneet Saran kanssa tavoittamaan jotain sellaista, mistä on todella hyötyä.
LUE MYÖS: Kirja: Työelämässä saa sen, minkä itselleen neuvottelee, ei sitä, minkä ansaitsee
Sini Korpinen ja Sara Lindström: Mainekriisi. Syöksykierteeseen ja takaisin siiville (Alma Talent, 2020)
