Kyllähän se hivelee itsetuntoa ja vetää hymyn korviin, kun saa baariin astuessa tiskin takaa poikkeuksellisen iloiset heipat ja kenties suosikkijuomansa ilman sen kummempia tilailuja. Tällaista erityiskohtelua sopii odottaa, jos saavuttaa asiakkaan näkökulmasta sen korkeimman baarivieraan statuksen eli muuttuu asiakkaasta kanta-asiakkaaksi.
Iloisemman kohtelun ja muistiin jääneiden vakiotilausten lisäksi kantikset saattavat nauttia muistakin eduista. Tulee kutsuja baarin synttäreille ja muihin kemuihin. Saattaa järjestyä parempi pöytä. Tilausten hinnasta katoaa pieni siivu. Ja pikkujoulukaudella naamavippi voi hyvällä lykyllä siivittää pitkänkin jonon ohi. Kanta-asiakkaan edut ovat lopulta pieniä mutta sitäkin ilahduttavampia.
Mistä sitten tietää olevansa kantis? Ainakin se vaatii vastavuoroisuutta. Näkisin, että kanta-asiakkuuden määrittely kannattaisi aloittaa siitä, että sekä asiakkaan että henkilökunnan naamat ovat tuttuja puolin toisin ja kenties nimetkin tiedossa. Kun yhteys pelaa ja kommunikaatio on puolin toisin mukavaa ja luontevaa, tutustuminen käy siinä sivussa melkein itsestään. Luonnollisesti tällainen orgaanisesti muodostuva kantissuhde myös edellyttää, ettei baarissa perseillä kovin pahasti, tai ainakin perseilijä osaa pyytää vilpittömästi anteeksi käytöstään, jos ylilyönti on päässyt tapahtumaan.
Höveli rahankäyttö voi nopeuttaa kantikseksi pääsemistä, mutta edellytys se ei ole. Etenkään silloin, jos asiakas kuvittelee seteleiden avittavan asiakashierarkiassa kipuamista. Akuuttia hyötyä seteleistä toki on, vaikkapa siellä pitkässä pikkujoulujonossa.
Baarien kanta-asiakaskortit ja -sovellukset eivät kerro todellisesta kantissuhteesta, vaikka niillä voi saada kantismaisia etuja, kuten alennuksia tai erikoisiltoja, sillä useimmiten tällaiseen järjestelmään pääsee mukaan rekisteröitymällä, vaikkei olisi kyseisessä ravintolassa kuuna päivänä käynytkään.
Todellista kanta-asiakkuutta ei voi ostaa, ja aito naamavippi on uskottavampi kuin maksettu. Samasta syystä kantisetujen kärttäminen ennenaikaisesti voi johtaa kiusallisiin tilanteisiin. Tämän tietää jokainen ”etkö sä tiedä, kuka mä olen” -tilanteeseen joutunut.
Kanta-asiakassuhteen ydin on, että asiakkaalle muodostuu syy palata aina uudestaan, ja hänen saapumisensa on henkilökunnalle ilon aihe. Lopulta kantissuhteen taustalta löytyvillä syillä ei ole niinkään väliä, vaan pointtina on itse kanta-asiakassuhde. Siitä hyötyy asiakkaan lisäksi baari.
Kantisten rooli on tärkeä baarin liikevaihdon mutta myös ilmapiirin kannalta. Jos baarissa käy paljon hyviä tyyppejä, joiden läsnäolo ilahduttaa myös henkilökuntaa, kasassa on jo kosolti hyvien vibojen aineksia, jotka välittyvät niillekin asiakkaille, joita kantikset eivät tunne. Kantiksilla ei ole tapana sekoilla, muutenhan statuksen voi menettää, mutta reviiritietoiset kantikset kyllä osaavat myös puolustaa kantapaikkaansa paikalle eksyneiltä öykkäreiltä.
Ja mikä parasta, kantis voi käynnistää hyvän kierteen. Usein kantiksen kaverista tulee niin ikään kantis, sillä hyvillä tyypeillä on tapana kerätä ympärilleen muita hyviä tyyppejä.
Kantisstatuksella on tapana kertautua, joten monet kanta-asiakkaat nauttivat kantiksen asemasta useassa paikassa. Näin käy helposti, jos yössä ehtii pyöriä pidemmän aikaa ja maine säilyy hyvänä. Kantiksen ei kuitenkaan kannata ruveta ahneeksi, sillä kanta-asiakassuhteiden ylläpito vaatii aikaa ja rahaa. Jos vaalii kantissuhdetta useampaan baariin samanaikaisesti, statuksessa roikkuminen voi ajaa luontevan asiakassuhteen ohi, jolloin baarissa käymisestä tulee suorittamista ja eräänlaista näyttäytymistä. Vähän kuin heilastelisi usean rakastajan kanssa yhtä aikaa.
Kaikki tietävät, miten siinä käy: kun resurssit loppuvat, osa suhteista hiipuu. Siksi kannattaakin keskittyä vain niihin tärkeimpiin.
LUE MYÖS: Mikä räkälä tää oikein on? Teemu Lemisen kolumni: Yhden tähden baari-ilta
