Olutmaailma hätkähti maaliskuussa 2023, kun Põhjalan oluista lähes panimon alkumetreiltä asti vastannut skotlantilaissyntyinen Chris Pilkington, 35, ilmoitti jättävänsä työnsä panimossa. Irtaantuminen yhdestä ”elämäntyöstä” sujui hyvässä hengessä; mies jäi edelleen Põhjalan osakkaaksi ja oli aktiivisesti mukana seuraajansa Martin Vahtran valinnassa.
Syitä elämänmuutokseen saattoi vain arvailla. Ehkä panimon kasvun myötä tapahtunut automaation lisääntyminen ja käsityön väheneminen vaikutti työn kiinnostavuuteen, mene ja tiedä.
Pilkington itse kertoo suurimmaksi syyksi halun keskittyä perheeseensä, mikä olikin luonnollista, sillä hänen vaimonsa Kristina oli tuolloin viimeisillään raskaana ja perheenlisäystä odoteltiin millä hetkellä hyvänsä. Vielä ennen huhtikuun vaihdetta koittikin iloinen perhetapahtuma, kun pariskunta sai lapsen.
Hiljaiseloa ei kestänyt kovin kauaa. Jo kesäkuussa mies ilmoitti uudesta panimoprojektistaan, Kopliin Põhjala-tehtaalle perustettavasta Tuletorn-panimosta. Tuletorn on arkaainen vironkielinen sana, joka tarkoittaa merenkulun paikannuskohteena toimivaa tornimaista rakennusta eli majakkaa. Panimon nimeksi harkittiin myös nykyaikaisempaa majakas-sanaa, mutta sitä näkyi Pilkingtonin mukaan jo moninaisessa liiketoiminnassa, että Tuletorn oli parempi.
”Nimi kertoo, että haluamme näyttää suuntaa sille, mitä kaikkea käsityöolut voi tulevaisuudessa olla. Haluamme tuoda oluen mahdollisuudet näkyviin koko loistossaan ja opastaa kuluttajia syvemmälle oluiden ihmeelliseen maailmaan.”
Toisaalta nimi korostaa myös paikallisuutta, tässä tapauksessa ultrapaikallisuutta. Panimo nimittäin sijaitsee Koplin niemen kärjessä, meren rantaan on vain kivenheiton matka.
”On innostavaa ajatella, että tällä paikalla on joskus ollut majakka, ja nyt se on täällä taas. Haluamme olemassaolollamme luoda vieraillemme tervetullutta fiilistä ja tuoda valoa jokaisen oluenystävän elämään.”
Telliskiven haastaja
Koplin niemellä on värikäs historia. Ensimmäiset maininnat alueesta ovat peräisin jo vuodelta 1365, jolloin siellä asui lähinnä kalastajia. 1700-luvun lopulla Kopliin perustettiin baltiansaksalaisten hautausmaa, kauas kaupungin muurien ulkopuolelle, ja vuosina 1913–27 alueella toimi Venäjän Baltian telakka.
1990-luvulla Koplin Neuvostoliiton aikaisten rakennusten annettiin ränsistyä. Koplista muodostui Tallinnan ongelmalähiö, jossa väkivalta ja rikollisuus rehottivat. Noina vuosina hankittu kyseenalainen maine onkin leimannut aluetta aivan viime vuosiin asti, mutta nyt muutosten myrskytuulet puhaltavat tornadon voimalla.
LUE MYÖS: Kuvat: Tältä näyttää pahamaineisessa Koplissa nyt – Tallinna houkuttelee lähimatkailijoita ruualla
Nykyään suuri osa vanhoista rakennuksista on kunnostettu ja Kopli on kaikkien trenditietoisten tallinnalaisten huulilla. Alueen sydämenä sykkii valtava rakennuskompleksi, Põhjala tehas, entinen kumisaapastehdas, josta on kehittymässä Telliskiven veroinen kulttuurikeskus.
Itse asiassa Põhjala tehas muistuttaa juuri nyt paljolti sitä, millainen Telliskivi oli 10–15 vuotta sitten. Se on jo kerännyt suojiinsa runsaasti käsityöläisiä ja luovan työn tekijöitä sekä palveluita. Tehtaassa toimii lukuisia ravintoloita ja kahviloita, käsityöläisliikkeitä, kirjakauppoja, leipomo, kahvipaahtimo – ja kohta siis myös panimo.
”Entiset työtoverini löysivät paljonkin hauskuutta siitä, että lopetettuani oluenteon Põhjalassa jatkan sitä nyt Põhjala-tehtaassa.”
Perheyritys
Tuletorn-panimo on perheyritys sanan varsinaisessa merkityksessä. Chris ja Kristina vastaavat keskenään kaikesta: panimon ja taproomin rakentamisesta, suunnittelusta ja designista. Esimerkiksi panimon liekehtivä logo on Kristinan käsialaa, samoin taproomin seinään tehty maalaus.
Kaikki muukin tehdään itse aina kun mahdollista.
”Haluamme ihmisten näkevän kaiken sen intohimon, jolla rakennamme tätä projektia ja viemme sitä eteenpäin. Samalla haluamme, että oma innostuksemme tarttuu myös asiakkaisiin.”
Keittokooltaan tuhannen litran panimolaitteisto on ostettu käytettynä Latviasta. Chris Pilkington tarkentaa, että aiemmassa elämässään se on palvellut vuosikaudet Ārpus Brewingilla, joten meriittejä keittämöllä riittää. Kypsytystankit, joita tulee viidestä kuuteen, tilataan uusina mittojen mukaan.
”Tunnen laitteiston jo ennestään ja tiedän miten se toimii. Se saadaan täyteen käyttöön heti ensimmäisestä keittopäivästä alkaen. Itseluottamustani tietysti vahvistaa tieto siitä, kuinka upeita ipoja ja hedelmäisiä soureja näillä laitteilla on jo saatu aikaan.”
”Kypsytystankit minun piti tilata uusina, sillä panimon tila on pieni ja haasteellinen. Tankeista tulee niin korkeita ja kapeita kuin ikinä mahdollista.”
Taproom ja terassi
Tulevan taproomin ja panimon välinen seinä on lähes kokonaan lasia, jolloin baarin asiakkaat pääsevät seuraamaan oluen valmistusta. Ravintolaan tulee 30–40 istumapaikkaa. Tilan voisi optimoida useammallekin, mutta baarista ei haluta ahtaan tuntuista.
Omaa keittiötä ei ole. Ruokatarjonta koostuu pienistä ja laadukkaista suupaloista.
”Kyllä se tulee olemaan paljon enemmän ja parempaa kuin sipsejä ja pähkinöitä”, Chris Pilkington lupailee ja naurahtaa.
Toisaalta kesällä taproomin edustalle nouseva terassi vähintään kolminkertaistaa asiakaspaikat ja mahdollistaa laajemman ruokatarjonnan.
”Aurinko paistaa terassille aamusta iltaan. Silloin voimme järjestää pop up -tilaisuuksia kuten vaikkapa grilli-iltoja tai tuoda pihaan ruokarekkoja”, Pilkington visioi.
Põhjala Tehas tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden yhteistyöhön alueen muiden yrittäjien kanssa. Äkkiseltään ainakin Kokomo-paahtimon kahvi tai tehtaan viljelylaatikoissa kasvavat yrtit kuulostavat herkullisilta käsityöoluen raaka-aineilta.
Taivas rajana
Puheen kääntyessä pandemian jälkeiseen aikaan, epävarmaan maailmantilanteeseen ja orastavaan taantumaan, Chris Pilkington vakavoituu.
”Ajoitus panimon perustamiseen ei olisi voinut olla huonompi. Talous sukeltaa kohti taantumaa ja moni jo toimintansa vakiinnuttanut panimo rykii henkitoreissaan. Juuri nyt panimoita ja pubeja suljetaan kaikkialla maailmassa.”
Usko omaan tekemiseen on kuitenkin vahva.
”Me teimme uhkasta mahdollisuuden ja ajattelimme asian niin, että jos onnistumme tässä taloudellisessa turbulenssissa, voimme onnistua ihan missä ja milloin vain.”
Tuletornia leimaa pienimuotoinen ja intohimoinen tekeminen sekä viimeiseen asti tinkimätön asenne.
”Tulemme käyttämään eksklusiivisia ja kalliita raaka-aineita. Tavoitteena on myydä melkein koko tuotanto omassa taproomissa nautittavaksi tai mukaan otettavaksi. Ja vaikka baarimyynnistä jäisi vähän toivottua pienempi kate, sekään ei haittaa, kunhan meillä on hauskaa ja nautimme kaikesta tekemisestä.”
Pilkington ennustaa, että Tuletorn tullaan tuntemaan ainakin tuorehumaloiduista ipoista, erilaisista kokeellisista oluista – ja tottakai tynnyreissä kypsytetyistä oluista.
”Harmillisesti meillä ei ole oikein tilaa tynnyreille, mutta kyllä minä aion niitä muutaman johonkin nurkkaan mahduttaa. Lähitulevaisuudessa hankimme kenties erillisen tynnyrivaraston, mutta ihan aluksi haluan tehdä muutamia helposti juotavia oluita.”
Ensimmäinen olut valmistuu panimon suureen avajaisjuhlaan, jota toivon mukaan päästään viettämään heti alkuvuodesta, todennäköisesti helmi-maaliskuussa. Samaan aikaan sen kanssa laitetaan toinen olut tynnyriin, ja sitä on tarkoitus nauttia panimon ensimmäisenä vuosipäivänä.
Tuleva juhlaolut on tyyliltään pale ale, hyvin vahvasti ja persoonallisesti humaloitu sellainen. Sen jälkeen panimossa edetään vahvasti vuodenaikojen mukaan.
Pilkington kertoo laatineensa alustavat suunnitelmat oluen vuosikellosta eli siitä, millaisia oluita milloinkin tehdään. Hektisessä panimobisneksessä suunnitelmat toki elävät, mutta yhden asian mies uskaltaa luvata varmaksi jo nyt.
”Kukaan toinen ei tule tekemään olutta samalla tyylillä kuin me!”
Olohuone ja matkakohde
Chris Pilkingtonia kuunnellessa käy selväksi, että nyt ei lähdetä kokeilemaan kepillä jäätä, vaan kiihdytetään täysillä kohti korkeinta vuorenhuippua.
Vaikka panimo äkkiseltään näyttäisi olevan hieman syrjässä, kulkee sen välittömään läheisyyteen kaksi raitiovaunulinjaa Tallinnan keskustasta ja tuota pikaa paikalle pääsee myös suoraan satamasta, ja vähän myöhemmin lentoasemalta.
”Tällä hetkellä Koplissa ei ole kovinkaan montaa baaria, vain muutama vanhanaikainen juottola sekä yksi hyvä cocktail-baari. Alueella on kuitenkin paljon työpaikkoja sekä paikallisia asukkaita, joilta puuttuu hyvä after work -paikka ja yhteinen olohuone.”
Isona kohderyhmänä tulevat myös matkailijat, etenkin suomalaiset, sellaiset jotka tuntevat Tallinnan panimot ja olutravintolat.
”Haluan tehdä Tuletornista ainutlaatuisen matkakohteen, mikä jokaisen Tallinnaan tulevan oluenystävän pitää kokea aina uudestaan ja uudestaan. Ideaalia olisi, ettemme tekisi mitään olutta kahdesti, jolloin vierailu taproomissa olisi aina erilainen.”
LUE MYÖS: Helsinkiläisen olutbaarin kaksi yllättävää ongelmaa: ”Otan vanhanaikaiset keinot käyttöön”
LUE MYÖS: Etko Brewing puhkuu intoa: uudet isot panimotilat, hanahuone – ja miksei vaikka sisäfestarit
