Pienet yksityiset leipomot myymälöineen ovat Helsingin kaupunkikuvasta kadonneet, mutta yksi jatkaa vuosikymmenestä toiseen. Leipomo K. E. Avikainen on toiminut samassa osoitteessa Franzéninkadulla vuodesta 1966.
Perheyritys henkilöityy Elvi Avikaiseen, joka työskenteli tiskin takana 89-vuotiaaksi saakka. Leipomolla on tapana tarjota myymälässään maksuttomat kakkukahvit kaikille hänen syntymänsä vuosipäivän aikoihin syyskuun lopussa.
Tänä syksynä juhlapäivää vietettiin ensi kertaa ilman Elvi Avikaista itseään. Hän siirtyi ajasta ikuisuuteen loppukeväästä, läheistensä ympäröimänä.
97 vuoden ikään ehtinyt Avikainen eleli omassa kodissaan elämänsä viimeisiin päiviin asti, ja vasta aivan lopussa hänet siirrettiin saattohoitoon.
Leipomonmyymälä Torkkelinmäellä Kallion kaupunginosassa oli Avikaisen elämäntyö, jota jatkavat hänen lapsensa Jenni ja Olavi Avikainen.
Perjantaina myymälä täyttyi kohtaamisista ja muisteluista. Avikaisten neljästä lapsesta nuorin, Kalevi, oli Jasmin-tyttärineen koonnut paksun muistokirjan selattavaksi.
Elvi Avikainen antoi eläessään monia haastatteluja lehtiin, ja elämäniloisesta leipomoyrittäjästä löytyy artikkeleita myös verkosta.
”Hän näyttää kaikissa valokuvissa niin onnelliselta”, Jenni Avikainen toteaa äidistään.
Jos maailma olisi sallinut, Elvi Avikaisen elämänpolku olisi saattanut olla toinen.
”Äiti olisi halunnut papiksi, mutta siihen aikaan naispappeja ei vielä ollut”, Jenni Avikainen kertoo.
Huumorintajuinen Elvi toisaalta oli työssään monelle kuin sielunpaimen, Jenni Avikainen pohtii. Vuosikymmenten varrella hän kuunteli tuttujen asiakkaiden huolet ja murheet.
Nyt Elvi Avikaisen kasvot katselevat kehystetyistä valokuvista myymälän seiniltä. Sisustus ja tunnelma ovat kuin aikojen takaa.
Myydyimmät tuotteet noudattelevat nekin perinteistä linjaa: ruisleipää, lihapiirakoita, munkkeja ja korvapuusteja. Tuotteita toimitetaan kauppoihin ja myydään omassa kivijalkamyymälässä.
Asiakkaiden palaute on selkeä, Jenni Avikainen kertoo: leipomonmyymälän säilyttäminen ja vaaliminen on kulttuuriteko.
Elvi Avikainen teki vaikutuksen Esa Saariseen
Jenni ja Olavi Avikainen alkavat olla siinä iässä, jossa yleisesti vetäydytään eläkkeelle työelämästä. Sellaisia aikomuksia sisaruksilla ei kuitenkaan ole, vaikka työpäivät kestävät aamuvarhaisesta pitkälle iltapäivään.
”Tässä olemme hamaan hautaan asti”, Jenni Avikainen ennustaa.
”Olemme hyvässä kunnossa, ja nykyisin saamme nukkua pitkät yöunetkin. Tulemme töihin vasta aamuviideksi, kun leipurimestari Mikki Hellsten aloittaa oman vuoronsa aikaisemmin, kahden–kolmen aikoihin. On meillä toki miehet ja vaimot, ja sieltä välillä sanotaan, että olisihan se kiva, jos olisit enemmän kotona.”
Jenni ja Olavi Avikaisen kanssa työskentelevät leipurimestari Hellsten ja myynnistä vastaava Kate Sysipolku.
Vuosikymmenten aikana Avikaisen leipomo on palvellut tuhansia ja taas tuhansia asiakkaita.
Yksi heistä on filosofi Esa Saarinen, joka lähetti Avecille pyynnöstä muistojaan ja ajatuksiaan. Puolisonsa Pipsa Pallasvesan kanssa usein leipomossa asioinut Saarinen kertoo viitanneensakin Elvi Avikaiseen luennoillaan silloin tällöin.
Tapasimme ajaa kotoamme keskustasta leipomoon erikseen päästäksemme nauttimaan leipomon antimista, mukaan lukien ”kahvi kupponen” ja kotiin tuotavat herkut. Olin erittäin innostunut siitä, että ”Kahvikupponen” ilmaistiin käsinkirjoitetulla lapulla juuri näin. Ilmapiiri Avikaisen leipomossa on pieni kansallisaarre. He tekevät työtä sydämellä ja ympäristönsä arkilaadun hyväksi. Jokainen on tervetullut. Olimme Pipsan kanssa hyvin vaikuttuneita Rva Avikaisesta, hänen sydämellisyydestään, elämän kauneuksia vahvistavasta hehkustaan. Hän edusti ja edustaa yhtä hyvän elämän ideaalia itselleni ja uskoakseni myös Pipsalle, Saarinen kirjoittaa.
KUVAT Jaakko Sandqvist
Lue myös: Omassa kahvilassa saa tehdä mitä haluaa – Tomi Oksasen päivät ovat pitkiä mutta palkitsevia