Mikä lasketaan työajaksi? Pitkät etätyöjaksot ja niiden myötä muuttuneet rytmit ovat laittaneet monet pohtimaan, missä menee raja työ- ja vapaa-ajan välillä. Työajan määritelmä on lain mukaan kaksijakoinen. Työaikalain mukaan työaikaa on sekä työhön käytetty aika että aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Heti alkuun on huomattava, että työntekopaikka voi olla muuallakin kuin työnantajan toimitiloissa. Esimerkiksi viime vuosina lisääntynyt etänä tai asiakkaan luona tehty työ on työaikaa, vaikka työ tapahtuukin muualla kuin työnantajan tiloissa.
Selkeiden työntekotilanteiden osalta työntekijällä ja työnantajalla harvemmin on kiistaa siitä, onko kyse työajasta vai ei. Sen sijaan keskustelua saattavat herättää esimerkiksi työpaikan kesäjuhlat ja muut tilaisuudet, työmatkat tai vaikkapa terveystarkastukset. Lasketaanko niihin osallistuminen työajaksi?
Virkistystapahtumat
Monen suureksi iloksi työpaikat ovat palaamassa entiseen ja useilla työpaikoilla järjestetään erilaisia vapaaehtoisia virkistystapahtumia. Vaikka kyseessä onkin työnantajan järjestämä tapahtuma, tällaisiin tilaisuuksiin osallistuminen ei lähtökohtaisesti ole työaikaa. Olennaista rajanvedon kannalta on se, onko tapahtumaan osallistuminen työntekijälle vapaaehtoista vai edellyttääkö työnantaja työntekijän osallistumista.
Pääsääntöisesti osallistuminen tällaisiin tapahtumiin on vapaaehtoista, eikä työntekijä tee tapahtumassa työtehtäviään työaikalain tarkoittamalla tavalla. Tässä tapauksessa tapahtumaan käytetty aika ei siis ole työaikaa. Tilanne on eri, jos työnantaja edellyttää työntekijän osallistuvan tapahtumaan tai jos työntekijä tekee tapahtumassa työsopimuksensa mukaista työtään. Näin on, jos esimerkiksi yrityksen catering-vastaava huolehtii tilaisuuden tarjoiluista tapahtumassa.
Matkustaminen
Virkistystapahtumien lisäksi myös työmatkustaminen on jälleen ajankohtaista. Lähtökohtana on, että kodin ja työpaikan väliseen matkustamiseen käytetty aika ei ole työaikaa. Tässä ei ole merkitystä sillä, onko työnantaja määrännyt työntekijän työpaikalle, tai sillä, millä välineellä matkustaminen työpaikalle tapahtuu. Matkustaessaan työntekijä ei lähtökohtaisesti tee työtään tai ole työnantajan käytettävissä työaikalain tarkoittamalla tavalla, eli kyse ei ole työajasta.
Pääsääntöön on luonnollisesti myös poikkeuksia. Jos matkustaminen on työntekijälle samalla työsuoritus, myös matkustamiseen käytetty aika on luettava työajaksi. Tällainen tilanne voi tulla vastaan ammateissa, joissa matkustaminen tai siirtyminen paikasta toiseen on olennainen osa työsuoritusta. Esimerkiksi tapahtumien sähkö- ja valoteknikot saattavat joutua joko siirtymään kohteesta toiseen tai noutamaan tavaraa tapahtuma-alueelle useamman kerran päivässä. Tällöin myös siirtymäajat saatetaan laskea teknikkojen työaikaan.
”Vaikka kyseessä onkin työnantajan järjestämä tapahtuma, tällaisiin tilaisuuksiin osallistuminen ei lähtökohtaisesti ole työaikaa.”
Nykyajan työelämässä on lisäksi yhä tavallisempaa, että työn takia matkustaminen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin kuuluu työntekijän työtehtäviin. Myös tällaisiin työmatkoihin pätee yllä kuvattu pääsääntö: matkustamiseen käytetty aika ei ole työaikaa, ellei työntekijä myös suorita työsopimuksensa mukaisia työtehtäviään matkustamisen aikana.
Työajan määrittelyä matkustustilanteissa voi helpottaa, jos mahdollisesta työn tekemisestä matkustamisen aikana nimenomaisesti sovitaan työntekijän ja työnantajan välillä etukäteen. Esimerkiksi työntekijän matkustaessa ulkomaille konferenssiin työnantajan kanssa voidaan sopia, että työntekijä valmistautuu lentomatkan aikana tuleviin työtehtäviin, jolloin kyseinen aika luetaan työajaksi.
Terveystarkastukset
Hieman eri kategoriaan yllä olevien kanssa sijoittuvat terveystarkastukset. Perusperiaate työajaksi lukemisen suhteen on näissä kuitenkin sama. Työntekijä ei terveystarkastuksen aikana suorita työsopimuksensa mukaisia työtehtäviä eikä ole työnantajan käytettävissä työntekopaikalla, joten terveystarkastukseen käytettyä aikaa ei lueta työajaksi. Työnantaja on kuitenkin tietyissä tilanteissa velvollinen järjestämään työntekijöilleen terveystarkastuksia. Jos kyse on tällaisesta, esimerkiksi työterveyshuoltolain mukaisesta työntekijälle pakollisesta terveystarkastuksesta, osallistumiseen käytetty aika on työaikaa.
Sen sijaan terveydenhuollossa yleisesti käytetty aika ei pääsääntöisesti ole työaikaa, ja esimerkiksi mahdolliset työhöntulo- tai määräaikaistarkastukset jäävät työajan ulkopuolella hoidettaviksi.
Edellä mainittujen kahden ääripään välimaastoon sijoittuvat esimerkiksi tartuntatautilain mukaiset vapaaehtoiset terveystarkastukset ja rokotukset. Näissä työntekijän pitää lähtökohtaisesti pyrkiä käymään työajan ulkopuolella. Jos tämä ei kuitenkaan ole vaikeuksitta mahdollista, työntekijä saa käyttää työaikaansa vapaaehtoisessa terveystarkastuksessa tai rokotuksessa käymiseen, ja tähän käytetty aika luetaan työntekijän työssäoloajaksi.
Rajanveto
Useimmissa tilanteissa työajan määrittely on lopulta melko yksinkertaista: Aika, jonka työntekijä käyttää työsopimuksessa sovittujen työtehtäviensä hoitamiseen on työaikaa. Muu kuin työaika on työaikalain mukaisesti lepoaikaa, vaikka sen käyttäisikin työpaikan kesäjuhliin osallistumiseen.
Työehtosopimukset ja toisin sopiminen
Jutussa annetut ohjeet ja esimerkit virkistystapahtumista, matkustamisesta ja terveystarkastuksista perustuvat työaikalakiin ja sen mukaiseen työajan määritelmään. Lisäksi on tärkeää huomata, että useissa työehtosopimuksissa on lisäksi työaikaa koskevia määräyksiä.
Työajaksi voidaan myös määrittää:
- Työehtosopimuksissa sellaista aikaa, joka ei työaikalain mukaan olisi työaikaa.
- Työnantajan omalla päätöksellä sellaista aikaa, joka ei lain tai työehtosopimuksen perusteella olisi pidettävä työaikana.
- Tällaiset mahdolliset työaikaa koskevat määräykset on hyvä selvittää joko soveltuvasta työehtosopimuksesta tai työnantajalta.
LUE MYÖS: Suunnitelmissa etätyö ulkomailla? Ota nämä asiat huomioon
