Viime kevät oli Pete Parkkoselle kamalaa aikaa. Nyt hän esiintyy kahdella tv-kanavalla ja musiikkiprojekteja on tulilla useita. Tässä haastattelussa Parkkonen kertoo, mitä vaikeudet ovat opettaneet kiireen, stressin ja jännittämisen hallinnasta.
Vaikka katsojalle saattaa vaikuttaa, että artistin työ loppuu tv-tuotannon kuvauksiin, todellisuudessa kuvaukset ovat pieni osa pitkää prosessia. Seuraa pressejä, tuotantokauden vastaanotosta riippuen mahdollisesti konserttikiertueita ja levytyksiäkin. Vain elämää ei haastatteluhetkellä vielä pyöri televisiossa, ja ensimmäinen lehdistötilaisuuskin häämöttää lähitulevaisuudessa. Pete Parkkosen näkökulmasta ”tästähän se kaikki vasta alkaa”.
Haastatteluhetkestä voisi sanoa, että eletään tyyntä ennen myrskyä. Vai sittenkin tyyntä hetkeä monta vuotta kestäneen myrskyn reunamilla?
”Puhuimme juuri ohjelmaan myös osallistuneen Yonan kanssa siitä, että emme kumpikaan muista kuvauksista mitään. Paine ja kiire on heti ensimmäisestä kuvauspäivästä lähtien tosi kova. Kun kuvaukset loppuivat, menin huoneeseeni ja kaaduin sänkyyn. Erika Vikman tuli herättämään minut kolme tuntia myöhemmin ja ihmetteli, että missä olet ollut, kaikki ovat etsineet sua.”
Kun kaikki artistit saatiin kuvauksissa ensimmäistä kertaa samaan pöytään, koko kuluneen parivuotisen pandemia-ajan lasti laskettiin pöytään.
”Viime kevät oli ainakin itselleni vaikea ja olin jo valmiiksi väsynyt. Kuvausten alussa päätimme, että jos me mokataan tää, niin mokataan sitten yhdessä ja kunnolla.”
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Ylikuumentunut keikkakesä
Vain elämää ei ole kuitenkaan yksin vastuussa artistien kohonneesta verenpaineesta. Heinäkuussa järjestettiin kaikki ne festivaalit, jotka pandemian aikana peruttiin. Parkkoselle se tiesi 15 isoa keikkaa pelkästään heinäkuun aikana. Ja kun koko ala on polkaistu käyntiin kerralla, ei kupruilta ja väärinkäsityksiltä ole säästytty.
Parkkonen on viettänyt ylikuumentuneen keikkabuumin vuoksi monta kesäsunnuntaita sisällä läppäri sylissä setvien logistiikkaa, aikatauluja ja roudaamisia. Artistia ympäröivällä koneistolla on ollut paljon tekemistä, kun Suomessa järjestetään Parkkosen humoristisen arvion mukaan ”joku 700 tapahtumaa yhtä aikaa”.
Aivan ilman yleisökontaktia hän ei ollut pandemiankaan aikana. Vaikka Parkkonen ei päässyt pandemian aikana isoille keikkalavoille, hän esiintyi silti. Kitara kulkee auton takakontissa, ja sen kanssa Parkkonen on kiertänyt yritysten juhlissa ja yksityistilaisuuksissa.
”En ole päässyt lavoille, mutta olen päässyt mökkien portaille. Se on ollut omalla tavallaan tosi erityistä.”
Vaikka toimeentulo säilyi ja keikkoja tehtiin, poikkeusaika alkoi tuntua.
”Niin kauan kun en seisonut siellä ihmisten edessä, pelkäsin, että keikka perutaan. Se oli älyttömän kuluttavaa.”
Parkkosen läppärisunnuntait olivat siis monesti työtä sellaisten esiintymisten hyväksi, jotka hetkeä myöhemmin peruttiin. Koko tetris pelattiin turhan takia.
”Se alkoi heijastua sitten siihen, että en pystynyt rentoutumaan lavalla. Huomasin, että aloin suorittaa keikkoja enkä pystynyt enää päästämään irti.”
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Laskuvarjohyppy tarjosi oivalluksen
Parkkonen luonnehtii kulunutta kevättä ”kamalimmaksi ikinä”. Oli samanaikaisesti huolta toimeentulosta ja ammatillisesta tulevaisuudesta ja valmistautumista kesän ja syksyn työputkeen. Miten siitä selvittiin?
”Kyllä siitä selvittiin. Mutta ei elämän pitäisi olla selviytymistä.”
Lista palautumiskeinoista on pitkä: Parkkonen käy terapiassa, meditoi, crossfittaa, pelaa squashia, juoksee sekä pyöräilee. Hän menee nukkumaan kello 23 ja herää 6.30. Viimeisen puolen vuoden aikana Parkkonen on alkanut tehdä hengitysharjoituksia.
Kiireessä eräs harrastus on jäänyt pois: laskuvarjohyppy. Ironista kyllä, se on opettanut Parkkoselle elämänfilosofian nimenomaan kiireen hallitsemiseen.
Kun hyppää ulos lentokoneesta, vapaapudotusta ennen varjon aukeamista kestää noin minuutin. Minuutissa voi mennä paljon pieleen, mutta kun tekee kaiken tarvittavan rauhassa ja ajatuksella, jää usein täydet 15 sekuntia aikaa nauttia. Se on vapaapudotuksessa pitkä aika.
”Yritän opetella kävelemään kiireeseen. Ihan sama mikä kaaos on edessä, sinne mennään rauhallisesti eikä syöksytä sekaan.”
Parkkosen mielestä vapaapudotus on vertauskuva siitä, että kiireessä ei ole varaa sählätä.
”Yritän opetella kävelemään kiireeseen. Ihan sama mikä kaaos on edessä, sinne mennään rauhallisesti eikä syöksytä sekaan. Kun unohdan tämän, kompastelen ympäriinsä ja tiputtelen tavaroita.”
Tiktok ei aukea
Rauhallisuus on tärkeää, koska lähitulevaisuudessa on Parkkosen mukaan paljon potentiaalista lunastettavaa. Atlantin yli -tv-sarja ja Vain elämää pyörivät primetimessa yhtä aikaa, mikä voi tarjota hyviä mahdollisuuksia myös muiden Parkkosen projektien eteenpäin viemiseksi.
”Ensi vuonna keskityn siihen, että teen kaiken tosi chillisti. Siitä tulee upeaa, lunastettavaa on paljon.”
Mutta entä ne musiikilliset projektit? Niistä Parkkonen ei ole sanonut montaa sanaa.
”Luin jostain Instagramista sellaisen sitaatin, että ‘Älä anna yleisön koskaan tietää seuraavaa liikettäsi’. Juuri nyt minulla ei ole mikään kiire julkaista musiikkia, mutta projektit ovat jatkuvasti vireillä. Olen nyt työstänyt seitsemän vuotta yhtä juttua, ja ehkä julkaisemme jotain viiden vuoden päästä.”
Parkkonen myöntää kärsivänsä valinnan vaikeudesta; häntä kiinnostavat niin monet kokoonpanot ja genret, että yhteen asiaan keskittyminen ei ole helppoa. Esimerkiksi Pete Parkkonen Jazz Orchestra -kollektiivi on soittanut jokusen loppuunmyydyn keikan, mutta tietoa yhtyeen jatkosta ei ole, eikä Parkkosta tunnu asia huolettavan.
”Olen 32-vuotias. Minulla on loppuelämä aikaa kokeilla uusia juttuja ja tehdä musiikkia omilla ehdoillani. En koe tässä asiassa kiirettä.”
On tosin yksi asia, johon Parkkonen kokee olevansa liian vanha. Se on sosiaalisen median sovellus Tiktok.
”Olen yrittänyt avata Tiktok-tilin kolme kertaa, ja joka kerta lopputulos on ollut, että ei helvetti, en pystyy tähän. Somesta on tullut ihan valtava työmaa.”
Parkkonen tosin kieltää olevansa somevastainen ja pitää some-viestijöitä itseoikeutettuna ammattikuntana, joiden osaamista ihailee.
Mutta Tiktokiin hän vetää oman rajansa. Ainakin tänä vuonna, ainakin seuraavan 15 sekunnin ajan.
LUE MYÖS: Pienennätkö itseäsi töissä? Jenni Janakan 8 tehokasta oivallusta, joilla uskallat olla oma itsesi
Pari bisseä, keikka ja kotiin
Pete Parkkonen kertoo jännittävänsä esiintymistä aina. Se on hyvä kutkuttava tunne, joka tavallisesti väistyy lavalla. Viime keväänä Parkkosta jännitti keikan alusta loppuun.
”Tuli pari sellaista keikkaa, että en saanut siitä ihmisten edessä olemisesta mitään. Siinä vaan seisoo ja huomaa, että tämä ei tunnu missään. Se säikäytti ja pisti jopa miettimään, olenko oikealla alalla.”
Kalvava tunne on onneksi helpottanut, ja kesän keikat olivat kokonaisuutena Parkkosen mukaan “aivan ihania”. Parkkonen uskoo, että suurin osa artisteista käy vastaavanlaisen pohdinnan jossain vaiheessa uraansa läpi. Eivätkä artistit ole ainoita, jotka ovat muuttuneet.
”Yleisö on kokenut saman mitä me artistit. Opettelemme yhdessä, miten keikkoja tehdään ja miten niillä käydään.”
Parkkonen sanoo itsekin muuttaneensa keikoilla käymisen tottumuksiaan. Hän saattaa ottaa pari bisseä, kuuntelee keikan kaikessa rauhassa ja lähtee sitten kotiin. Myös tällaistä yleisöä Parkkonen näkee omilla keikoillaan entistä useammin.
