Matti Jykylä nosti lapsena yhden idoleistaan ylitse muiden: tuotantopäällikkönä ja stage managerina työskennellyt enomies Immo Kytölä. Parivaljakko viihtyi tapahtumakeikkojen kulisseissa siihen tahtiin, että siskonpoika teki alan ensimmäiset kesätyönsä 11-vuotiaana.
Runsaat 30 vuotta myöhemmin sama mies istuu omistamansa design- ja tuotantoyhtiön toimistossa, ryystää kahvia keltaisesta pahvimukista ja kiteyttää pitkän uransa yhteen lauseeseen.
”Olen ollut muksusta asti born and bred for this job.”
Nuori Matti Jykylä näytteli harrastajateatterissa, soitti bändissä ja kävi kuvataidekoulua. Kahdessa ensimmäisessä hän ei sanojensa mukaan loistanut mutta oli erityisen kiinnostunut kuvataiteesta, keramiikasta, rakenteista ja arkkitehtuurista.
”Noin 15-vuotiaana tajusin, että valo on mun mediani ja ilmaisumuotoni. Se oli taipuisa väline, jonka pystyin hallitsemaan.”
Muita ammattihaaveita ei sen jälkeen ollut – jos oli ollut sitä ennenkään.
”Jossain vaiheessa olin kyllä miettinyt, että voisin olla runoilija. Olen aina ollut hyvä suustani”, Jykylä sanoo.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Perussuoritus ei kiinnosta
Valosuunnittelijoiden ja runoilijoiden työllistymisessä oli 1990-luvun Tampereella paljon samaa: valmiita työpaikkoja ei ollut. Niinpä ilmaisutaidon lukiota käyvä nuorimies tarttui härkää sarvista ja perusti kavereidensa kanssa oman valo- ja äänitalon. Syntyi Sun Effects, jota Jykylä pyörittää tätä nykyä yhdessä Aake Otsalan kanssa. Tai Hipin, kuten hän pitkätukkaiseen muusikkoon useasti viittaa.
Yhtiökumppanit tapasivat vuosituhannen vaihteessa Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitoksella. Koulussa opittua sovellettiin käytäntöön jatkuvasti, sillä töitä riitti bändikeikoista laittomiin reiveihin.
Riitti myös soraääniä.
”Siihen aikaan olimme alalla aivan kummajainen. Entertainment-kentässä jouduimme kuuntelemaan vittuilua taidekoulutaustasta, taidekoulussa siitä, että teimme entertainment-kenttää. Mua se jako ei kiinnostanut pätkääkään. Pääasia oli, että sai tehdä duunia.”
Tätä nykyä Sun Effects tunnetaan paitsi valoista ja äänestä myös komeista kokonaistuotannoistaan. Nelisenkymmentä ammattilaista työllistävä yhtiö operoi monipuolisesti eri ilmaisuvälineillä, oli kyseessä teos, lavastus, tilasuunnittelu, elokuva-animaatio tai vaikka custom-huonekalut.
”Meidän kioskissa kaikilla on omat vahvuutensa, ja monipuolisuus on se, mikä pitää jutun tuoreena. Tämmöistä projektia kun tekee läpi elämänsä, sen on pakkokin muuttua”, Jykylä pohtii.
Ennakkoluulottomuus tarkoittaa myös sitä, ettei epäonnistumisia pelätä.
”Designissa se on ihan höpsö ajatus. Perussuoritus ja varman päälle pelaaminen ei ole kiinnostavaa.”
Sun Effects onkin vuosien varrella kiitettävästi sekoittanut eri taidemuotojen konventioita. Jykylä itse kutsuu sitä röyhkeäksikin testailuksi – tosin miksipä ei, sillä:
”Taiteen dramaturgiset säännöt ja keinot pätevät taidemuodosta toiseen. Valo, video ja visualisointi ovat siitä hienoja, että töitä voi tehdä minkä tahansa taidemuodon kanssa.”
Päättäjä, älä vähättele
Töistään ja yrityksestään puhuessaan Jykylä puhuu säännönmukaisesti meistä. Oman henkilöbrändinsä pönkittämisen sijaan hän on halunnut alusta asti olla osa suurempaa joukkoa.
”Matti Jykylä Studio ei ole kiinnostanut minua koskaan. Kun tekemässä on enemmän seppiä, pystyy nojaamaan toisiin, pallottelemaan ideoita ja toteuttamaan isompia projekteja. Yksittäinen tekijä ei ikinä voi saada aikaan samaa kuin kollektiivi.”
Onnistumisista, kehuista ja maineesta huolimatta tärkeintä on nöyryys. Jykylälle menestystä on se, että hän on pystynyt elättämään itsensä taide-, kulttuuri- ja tapahtumakentällä tekemällä sitä, mistä tykkää.
”Minä ja Aake emme ole liikemiehiä vaan artisteja. Olemme erittäin ylpeitä siitä, että olemme luoneet kaikki nämä työpaikat ilman soveltuvaa koulutusta pelkällä periksiantamattomuudella. Tosin on oppirahojakin maksettu melko tanakasti.”
Puhe luisuu pandemiaan. Kenellekään ei liene yllätys, miten se riepotteli myös Jykylää tiimeineen. Taide ja kulttuuri kuuluvat terveeseen hyvinvointiyhteiskuntaan, mutta Jykylän mukaan esimerkiksi Ruotsiin verrattuna Suomen tukipolitiikka oli mikkihiiritasoa.
”Me olemme luoneet estetiikalla kaikki nämä työpaikat, työllistäneet satoja friikkuja, tehneet miljoonaliikevaihtoa ja maksaneet aina kaiken pennin jenilleen. En halua kuulla piipitystä tai vähättelyä päättäjiltä à la (elinkeinoministeri Mika) Lintilä vaan sanon, että tulkaa viivalle, jos olette tehneet saman.”
Jykylän työnkuva on muuttunut yritystoiminnan kasvamisen myötä projektien perässä kiertämisestä yhä enemmän kuratointiin, koutsaamiseen ja talenttien tunnistamiseen.
”Mietin nykyään isoa kuvaa. Harrastuneisuuden vuoksi piirrän vuodessa muutaman festaristagen ja ajan muutamat valot.”
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Vastakkainasettelun aika ei ole ohi
Samalla elämää on ilmaantunut myös työn ulkopuolelle. Kesäisin entisen työnarkomaanin löytää todennäköisimmin perhokalastuksen ja eräilyn parista Pohjois-Norjan ylängöiltä. Kylmillä vuoristopuroilla hän nollaa yrittäjyyden paineet ja nauttii rakastamastaan valosta.
”Yksi suurimpia inspiraationlähteitäni ovat luonnonvalon ilmiöt ja luonnossa oleminen. Yöttömässä yössä valo muuttuu hienovaraisesti läpi vuorokauden.”
Mistään sunnuntaikalastelusta ei harrastuksessa ole kyse.
”Kaikki tehdään täysillä. Jos peruskaverin kalastusreissu kestää viikon, mulla se kestää 6–8 viikkoa”, Jykylä summaa.
Luonnonvalon ohella hän inspiroituu sarjakuvista.
”Ne ovat valosuunnittelun tapaan aliarvostettu taidemuoto. Olivat ainakin 80-luvulla, kun mutsi olisi halunnut poikansa mieluummin lukevan kirjoja.”
Vastakkainasettelu eri taidemuotojen välillä ei ole jäänyt lapsuus- tai opiskeluvuosiin vaan elää yhä.
”Taidekouluvuosinani kulttuuritoimittajat paasasivat, että pitää saada projekteja teatteri- ja museotilojen ulkopuolelle. Kun sitten rupesimme tekemään Lux Helsinkiä ja siitä tuli suosittu, se oli heistä roskaa”, Jykylä nauraa.
Taidekentän myöhempi kehitys on silti osoittanut, että murros tulee väistämättä.
”Taidetta ei enää tee vain yksittäinen myyttinen auteur-taiteilija vaan useampi henkilö yhdessä. Tuotantoyhtiöt ja -tiimit tulevat yhä isommin lävistämään etabloituneen museotilan etenkin valo- ja videotaiteessa sekä immersiivisen ja generatiivisen taiteen kentillä”, Jykylä ennustaa.
LUE MYÖS: Tapahtumateknikko Jonna Huhti päätyi valopöydän taakse sattumalta: ”Uskaltakaa heittäytyä”
LUE MYÖS: Mitä tarkoittaa tekninen raideri? Tapahtumakonkari selittää
Kuka?
Matti Jykylä
- Valosuunnittelija, valotaiteilija ja kuraattori, teatteritaiteen maisteri (TeM)
- Sun Effectsin taiteellinen johtaja ja yrittäjä.
- Yrityksellä toimistot Suomessa ja Tokiossa, projekteja ympäri maailman.
- Tunnettuja kotimaanprojekteja mm. Reflektor, Nordic Business Forum, Slush ja Lux Helsinki.
