Kaukaa kuuluu tajuntaan tunkeutuvan rytmin kumu, joka voimistuu voimistumistaan. Puiden lomasta pilkottaa ihmisjoukko, joka hytkyy hypnoottisen musiikin tahtiin. Luomet lepäävät rennosti silmien suojana, kädet nousevat kohti yläpuolella avautuvaa kesätaivasta. Olemme saapuneet open air -konemusiikkitapahtumaan, josta vain harva on kuullut.
”Playhousen alkuaikoina järjestettiin pienelle porukalle tarkoitettuja juhlia keskellä metsää. Osa elämystä oli se, että paikalle piti löytää karttakuvan perusteella. Asiakkaamme ovat toivoneet tätä konseptia takaisin”, Playhousen tuorein vahvistus, toimitusjohtaja, tuottaja Roosa Keto valottaa.
Konemusiikkitapahtumia vuodesta 2020 järjestäneen yrityksen fokus on tällä hetkellä suuremmissa, useamman sadan hengen bileissä. Fiilis tapahtumissa on kuitenkin edelleen yhtä välitön ja kotoisa.
”Järjestimme tapahtuman, jossa pääesiintyjänä oli tunnettu brittiläinen DJ Martin Ikin. Paikalla oli noin 300 ihmistä, ja silti asiakkaat kuvailivat tapahtumaa rennoiksi kotibileiksi. Luulen sen johtuvan paitsi tapahtuman kotoisasta sisustuksesta myös ennen kaikkea lämpimästä ja tervetulleesta tunnelmasta”, Keto pohtii.
Playhousen perustajajäsenen, tuottaja Miro Kukkolan mukaan tapahtumien turvallinen fiilis on tärkeää. Jokainen asiakas voi tulla paikalle juuri sellaisena kuin on ja valloittaa tanssilattian juuri sillä tyylillä kuin haluaa, kunhan ei häiritse muita asiakkaita.
”Meidän toimintamme lähtökohta on olla vastakohta rajoittavalle baarikulttuurille, jossa pitää leveillä ja altistaa itsensä lääppimiselle ja huumaamiselle. Päätavoitteenamme on, että kaikilla on hyvä ja turvallinen fiilis.”
Playhousen järjestäjien mukaan tietoon on tullut vain yksi häiriötilanne, ja muuten tapahtumat ovat sujuneet leppoisasti.
Kaikki tietävät 2000-luvun alussa pinnalle nousseet Daruden ja Bomfunk MC’sin. Sittemmin suomalainen konemusiikki on ollut mutella. Vai onko sittenkään?
”Kyse on eräänlaisesta aivovuodosta. Suomalaiset konemusiikkiartistit lähtevät pois Suomesta, sillä täällä kuulijakunta on vielä niin pieni, ettei artisteilla ole samaa mahdollisuutta menestyä kuin kansainvälisillä markkinoilla”, Kukkola pohtii.
Yksi esimerkki tästä on DJ Yotto, joka on tehnyt pitkän ja menestyksekkään kansainvälisen uran. Tällä hetkellä hänellä on levytyssopimus brittiläisen Anjunadeep-levy-yhtiön kanssa. Yotto on myös voittanut ainoana konemusiikkiartistina Emman vuonna 2020, sillä tämän jälkeen Vuoden elektroninen musiikki -Emmaa ei enää ole jaettu.
”Totta kai toivoisimme, että arvostus nousisi tulevaisuudessa niin paljon, että markkinat kasvaisivat ja tekijöitä palkittaisiin heidän ansaitsemallaan tavalla”, Keto sanoo.
Playhouse haluaa omalta osaltaan tukea kotimaisia konemusiikkiartisteja. Keväällä pidettiin yrityksen toistaiseksi isoin tapahtuma, jonne saapui juhlimaan 600 asiakasta.
”Järjestimme vapun alla ravintola Töölössä isot bileet, joissa soittivat suomalaiset huippunimet, kuten DJ Orion ja DJ Orkidea, ja eturivissä bailasi muiden muassa pääministerimme Sanna Marin”, Keto iloitsee.
Irti vanhasta maineesta
Yrityksellä on suunnitteilla kesälle myös saaribileet ja oma tapahtuma Helsinki-päivän yhteyteen. Suomalaisten artistien lisäksi kansainväliset tähdet ovat Playhousen kiikarissa.
”Martin Ikinin lisäksi olemme tuoneet Suomeen esiintymään brittiläisen Paxin ja monia pienempiä hollantilaisia, italialaisia ja espanjalaisia artisteja. Vaikka tapahtumat ovat olleet pieniä valtavilla festareilla soittamaan tottuneille artisteille, he ovat jälkeenpäin kiitelleet tunnelmaa mahtavaksi ja yleisöä energiseksi”, Kukkola kehuu.
Monet Playhousen kansainvälisistä esiintyjistä ovat ensi kertaa Suomessa, eivätkä he juurikaan tiedä, mitä keikalta odottaa. Suomi on konemusiikkiartistien keskuudessa tuntematon riskisijoitus, johon tullaan, jos naapurimaissa on keikka tarjolla samaan aikaan.
”Usein käykin niin, että isot nimet peruvat pienen ja kaukaisen Suomen keikan, jos tarjolle tulee joku suurempi tapahtuma lähempää”, Kukkola kertoo.
Näin kävi viime kesän Weekend-festivaalille, jonka alkuperäisestä kattauksesta poistui kolme esiintyjää logistisista syistä juuri ennen festivaalia, muun muassa pääesiintyjä Post Malone.
Konemusiikkikulttuurin kasvun esteistä yksi merkittävin Suomessa on siihen liittyvä stigma. Monet ajattelevat konemusiikkitapahtumien olevan huumeluolia, sillä eihän kukaan suomalainen voi tanssia tamppaavan musiikin tahdissa ilman päihteitä. Toinen syy on konemusiikkipiirien itsekin ylläpitämä mystisyys.
”Niin kuin punk, myös konemusiikki on ollut aina vähemmistön musiikkia. Undergroundia – musiikkia valtavirtaa vastaan. Tämä ei kuitenkaan ole este kulttuurin kasvulle sisältäpäin”, Kukkola huomauttaa.
Viime aikoina konemusiikin ovat löytäneet 16–25-vuotiaiden ikäryhmä Tiktok-sovelluksesta, josta konemusiikkia sisältäviä trendaavia videoita löytyy runsaasti. Myös kotimaiset pop- ja rap-artistit ovat viime aikoina kiinnostuneet elektronisista soundeista.
”Aiemmin elektronisia soundeja pidettiin korneina, mutta nyt artistit ovatkin tulleet avoimemmiksi ja todenneet, että housebiitti kuulostaa itse asiassa raikkaalta”, suomalaisille artisteille tuottajana työskentelevä Kukkola summaa.
Tällä hetkellä konemusiikkikulttuuri on rajoittunut valtaosin Helsinkiin. Playhouse on kaavaillut tekevänsä yhteistyötä Tampereen ja Turun konemusiikkitapahtumia järjestävien tahojen kanssa.
”Tämä olisi hyvää bisnestä, sillä näin kulttuuri saataisiin leviämään, kävijämäärät paikallisissa tapahtumissa kasvamaan ja tekisimme Playhousesta entistä tunnetumman”, Keto kaavailee.
”Minun ultimaattinen unelmani on se, että kun joku mainitsee konemusiikkitapahtuman, hänelle tulee ensimmäisenä mieleen Playhouse”, Kukkola unelmoi.
LUE MYÖS: Helsingin Viikissä järjestettävä iso konemusiikin ilmaisfestari tekee paluun elokuussa
