Artikkeli on julkaistu alkujaan tapahtuma-ammattilaisten Evento-lehdessä 2/24 ja verkkoversiona Avecissa 26. maaliskuuta 2024.
Tomi Saarinen tiimeineen tuo kesällä Suomeen historian järeimmän stadionkeikkasarjan.
Suomen suurimman tapahtumajärjestäjän Live Nationin toimitusjohtaja kertoo, miten stadiontoimintaa tulisi kehittää ja miksi uudet hallit pitää rakentaa kaupungin ytimeen.
Tomi Saarinen ja musiikki ovat kuuluneet yhteen nuoruuden DJ- ja rumpalivuosista lähtien.
”Olen joskus miettinyt, että voisin tehdä muutakin, mutta toisaalta olen ollut onnekas saadessani tehdä työtä musiikin ja viihteen maailmassa”, Saarinen sanoo toimistossaan Helsingin Kalasatamassa. Pöydällä lepää vinyylisoitin, näyttävissä valokuvasuurennoksissa musisoivat Flea ja Dave Grohl. Saarisen puhelin piippaa, ja lasiseinän takana käy kuhina. Vaan nyt juodaan kahvia ja puhutaan hetki tapahtumista, merkityksestä ja elävästä kaupunkiympäristöstä.
Muun muassa Yle X:n musiikkipäällikkönä, NRJ Groupin maajohtajana ja Sony Musicin markkinointijohtajana toiminut Saarinen on luotsannut Live Nation Finlandia syksystä 2019 alkaen. Ajanjaksoon on mahtunut kaksi tapahtuma-alaan leimallisesti vaikuttanutta mullistusta, koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan.
Tulevaan tähytään kuitenkin luottavaisesti, sillä takapakkien jälkeen tapahtumien vetovoima ja tarjonta sen kun kasvavat. Kesäkuussa Olympiastadionin valtaa kahtena iltana Metallica, heinäkuussa pistetään tuplasti paremmaksi: Coldplayn neljän loppuunmyydyn stadionkeikan kokonaisuus on kaikkien aikojen suurin yksittäisen artistin esiintyminen Suomessa.
Saarisen mukaan tapana on juhlia vasta, kun keikat on tehty, mutta sen hän suostuu paljastamaan, että brittibändiä yritettiin saada Suomeen 20 vuotta.
”Tiesimme, että kysyntä on valtava, mutta suosio yllätti meidät silti. Tilanne oli sikäli poikkeuksellinen, että keikkapäiviä voitiin lisätä joustavasti kysynnän mukaan.”
Monet maailmantähtien tuotannot ovatkin kasvaneet niin massiivisiksi, että 40 000 katsojan Olympiastadion on niille liian pieni. Ison tuotannon kulurakenne taas on sellainen, ettei yhden keikan tekeminen kannata. Silloin se on useampi veto tai ei mitään. Lisäksi kun puhutaan kymmeniä tuhansia katsojia houkuttelevista kansainvälisten artistien konserteista, ei aikaa keikkapaikka-arvontaan ole.
Yhtä isoa tapahtumaa on saatettu pohjustaa vuosia, mutta kun tuotanto lopulta päättää ulottaa kiertueensa Suomeen, täytyy ratkaisujen syntyä ripeästi.
”Kyse ei ole viikoista tai edes päivistä vaan minuuteista”, Saarinen sanoo.
”Jos asiat pitkittyvät, ne monimutkaistuvat. Me olemme maantieteellisen sijaintimme vuoksi ensimmäisiä, jotka leikataan suunnitelmista pois. Suomi on paikka, josta kiertueet joko alkavat tai johon ne loppuvat.”
Kiertueiden kulku Euroopasta Suomen kautta Venäjälle tai päin vastoin väheni jo Venäjän ensimmäisten sanktioiden alkaessa kymmenen vuotta sitten. Sota ei ole Saarisen mukaan enää muuttanut tilannetta siinä määrin kuin julkisessa keskustelussa on ehkä annettu ymmärtää.
”Liikenne on jo pitkään kulkenut Puolasta Baltian kautta Suomeen tai toisin päin.”
Pulaa tapahtumapaikoista kaikissa kokoluokissa
Haaste suurtuotantojen järjestämisessä on myös tapahtumapaikkojen puute. Suomessa on Saarisen mukaan puutetta hyvistä tapahtumapaikoista kaikissa kokoluokissa. Uusien tilojen kehittämiseksi hän peräänkuuluttaa kaupunkien ja tapahtuma-alan yhteistyötä.
”Kaupunkien rooli on edesauttaa tilojen syntymistä ja olla mukana kehitysprojekteissa. Tarvitaan ihmisiä, jotka ymmärtävät tapahtumajärjestäjien tarpeita.”
Tapahtumakäytössä olevia tiloja on esimerkiksi edelleen liikuntaviraston hallinnassa.
”Kärjistetysti se tarkoittaa sitä, että koko kaupungille merkittävää taloudellista hyötyä tuova suurtapahtuma on samalla viivalla jalkapallotreenien kanssa. Liikunta on hyvä asia, ja sitä tulee edistää, mutta ehkä harjoitusvuorojen ja tapahtumien ei pitäisi kilpailla keskenään.”
”Me olemme maantieteellisen sijaintimme vuoksi ensimmäisiä, jotka leikataan suunnitelmista pois.”
Kaupungit eivät myöskään aina tarjoa väistötiloja tapahtumakäytössä olleen tilan tai alueen poistuessa käytöstä.
”Tapahtuma-alaa ei osata nähdä toimintana, joka sellaisia kaipaisi.”
Yhtä asiaa Saarinen haluaa silti painottaa. Se että tavoittelee parempaa, ei tarkoita, että asiat olisivat huonosti.
”Kehitystä on tapahtunut, mutta liiketoimintaedellytyksiä katsottaessa pitää lähtökohtaisesti aina pystyä parempaan.”
Lisää tapahtumia keskustaan
Kaupunkisuunnittelu keskittyy ennen kaikkea asumiseen ja asumisviihtyvyyteen. Matalan väestötiheyden maassa suomalaisista on tullut hyvin reviiritietoisia – haluaisimme asua kaupungissakin samalla tavalla rauhassa kuin maalla. Osa näkee tapahtumat haittana.
”Tapahtumien tuoma arvonlisä on kuitenkin niin valtava, että esimerkiksi yksittäinen lyhyen ajan äänihaitta saa tässä suhteessa joskus vähän liikaakin huomiota”, Saarinen haastaa.
Hänen mukaansa tärkeintä olisi tapahtumien ja elämän mahdollistaminen kaupunkiympäristössä.
”Yksi kaupungistumisen hyödyistä on raja-aitojen työntäminen ja mahdollisuus erilaisuuden kohtaamiseen. Jatkuva kehittyminen ja oppiminen on myös itselleni tärkeä arvo, eikä sitä tapahdu, jos ei kohtaa eri tavalla ajattelevia ja toimivia ihmisiä.”
Kun hallit ja stadionit aiemmin rakennettiin pois kaupunkien keskustoista, on globaali trendi nyt päinvastainen.
”Tampereen Nokia-areena on hyvä esimerkki siitä, miten fasiliteetteja kehitetään. Keskeinen sijainti ruokkii paikallisia yrittäjiä ja muuttaa olennaisesti koko kaupungin tapahtumakulttuuria. Kun tapahtumissa on helppo käydä ja palvelut toimivat, kysyntä kasvaa”, Saarinen summaa.
Tuotteiden sijaan nykyihminen kuluttaa entistä enemmän palveluja, eikä niistä olla valmiita tinkimään.
”Uusimpien tutkimusten mukaan ihmiset säästävät mieluummin jopa joistakin välttämättömyystarpeista kuin itselleen tärkeistä harrastuksista, joihin tapahtumissa käyminenkin kuuluu.”
Tapahtumapaikkojen keskeinen sijainti vastaa osaltaan myös kestävän kehityksen vaatimuksiin.
”Tapahtumien suurin ympäristökuorma syntyy yleisön liikkumisesta. Tulevaisuuden tapahtumapaikat tulee sijoittaa sinne, minne kuljetaan helposti julkisella liikenteellä. Keskusta-alueella päästään lisäksi sähköverkkoon, jolloin esimerkiksi saastuttavia generaattoreita ei tarvita.”
Helpottaako hallitilanne?
Nokia-areenan myötä Suomi on saanut Tampereesta Helsingin rinnalle toisen tärkeän tapahtumakaupungin, joka pysyy sellaisena myös jatkossa. Viiden vuoden säteellä Saarinen ennustaa Suomeen jopa kolmea isoa tapahtumahallia, kun entisen Hartwall-areenan tilanne selviää ja Turun hallihanke etenee.
”Kun areenoja on useampia, Suomella on paremmat mahdollisuudet houkutella suurtapahtumia. Vapaita päiviä todennäköisemmin löytyy, eikä isoille nimille tarvitse myydä eioota. Sitäkin on tapahtunut.”
Viimeistään nyt pitäisikin ymmärtää, miten iso taloudellinen ja brändiä rakentava merkitys tapahtumilla kaupungeille on. Fasiliteettien tulisi tämän vuoksi olla korkealla prioriteettilistan kärjessä.
”Suomen mittakaavassa ei puhuta mahdottomista suurtapahtumamääristä, mutta yksittäinen veto voi olla vaikutuksiltaan todella merkittävä. Esimerkiksi ensi kesänä me olemme suurin Helsingin hotelleille yöpyjiä tuova taho, puhumattakaan stadionkeikkojen kerrannaisvaikutuksista esimerkiksi ravintola- ja kuljetusaloilla.”
”Jos tarvitsette ratkaisukeskeisiä ihmisiä, ottakaa töihin tapahtuma-alalla toimiva tuottaja.”
Kahvit on juotu ja haastattelu lähenee loppuaan.
”Tapahtumien järjestäminen on raju bisnes, jota tehdään keikka kerrallaan. Pitkiä sopimuksia ei ole, mikään ei tule annettuna, ja uusia haasteita kohdataan joka päivä”, Saarinen kiteyttää.
Kuin vahvistukseksi hänen puhelimensa piippaa taas.
”Jokaisen tapahtuman tekeminen on uniikkia käsityötä. Se missä yritämme olla tosi hyviä, on nähdä yllätykset ennakolta ja tehdä asiat niin hyvin, että yllätyksiä tulisi lopulta mahdollisimman vähän.”
Aina on asioita, joihin ei voi etukäteen vaikuttaa, mutta nekin hoituvat, kun perusasiat ovat kunnossa.
”Olen sanonut muilla aloilla toimiville kavereilleni, että jos tarvitsette ratkaisukeskeisiä ihmisiä, ottakaa töihin tapahtuma-alalla toimiva tuottaja. Ei meiltä mutta vaikka joltain kilpailijalta”, Saarinen nauraa.
Sitten hän hyvästelee ja heittää nyrkkitervehdyksen. Käsityöläisen on aika tarttua päivän haasteisiin.
Poliittiset päätökset hiertävät alaa
Pandemian ja sodan aiheuttama massiivinen markkinahäiriö on jättänyt tapahtuma-alaan jälkensä, jotka eivät parane heti. Myös inflaatio on kova ja kustannukset katossa.
Ajoitus hallituksen kaavailemalle pääsylippujen arvonlisäveron nostolle kymmenestä neljääntoista prosenttiin on Tomi Saarisen mukaan erityisen huono.
”Ymmärrän tarpeen olla solidaarinen, mutta kaipaisin päättäjiltä vähän enemmän pelisilmää. Nyt puhutaan kuitenkin alalle, jonka liiketoiminta vasta käytännössä estettiin.”
Arvonlisäveron kymppikannalla on historialliset syynsä ja perusteensa, jotka ovat Saarisen mielestä edelleen validit. Yhden myydyn pääsylipun tuomalla taloudellisella hyödyllä on kerrannaisvaikutuksia, jotka satavat monien muidenkin liiketoiminta-alojen laariin.
”Alempi verokanta maksaa itsensä siinä takaisin. Lisäksi tapahtumilla ja niiden sosiaalisella puolella on suuri merkitys ihmisten terveyteen”, hän huomauttaa.
ALV:n ohella alalla kuohuttaa AVI. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on viime keväästä lähtien tulkinnut keikkojen pystytyksen joissakin tapauksissa rakennustyöksi ja edellyttänyt toimijoiden noudattavan rakennusalalta tuttua sääntelyä rakennusluvista verotuskäytäntöihin.
”Kyse on pitkään olemassa olleen asetuksen uudesta tulkinnasta. Se kuitenkin aiheuttaa byrokratiaviidakon, joka on käytännössä mahdoton toteuttaa. Etelä-Suomessa tulkinta on tältä osin myös erilainen kuin muualla maassa.”
Isossa kuvassa kyse on Saarisen mukaan siitä, mikä tuli ilmi koronaa seuranneiden liiketoimintarajoitusten myötä.
”Meidän alaamme ei toimialana tunnisteta, vaan meidät yritetään työntää laatikkoon, johon emme kuulu. Jos asioissa on korjattavaa, tehdään se mieluummin oman alan, ei jonkun toisen alan ehdoilla.”
LUE MYÖS: Näkökulma: Festivaali, joka suututti lihansyönnin puolustajat – tapahtumien arvot mitataan teoissa
