1. Ongelma
”Kaupallisten yritysten tekijäpulasta puhutaan paljon, mutta kuntasektorilla on suorastaan huutava pula työntekijöistä. Huonoja työolosuhteita pidetään usein syynä ravintola-alan työvoimaongelmiin, mutta kuntapuolella työolot ovat kunnossa, ja työajat sopivat myös perheellisille. Silti tekijöitä ei ole riittävästi. Osaajapula on työpaikkamme kahvipöydässä jatkuva puheenaihe.
Työvoimapula näkyy meillä Naantalissa siten, että lyhyitä poissaoloja ei saada aina paikattua ja joudumme toimimaan vajaamiehityksellä. Ruoka valmistetaan aluekeittiössä, josta se jaetaan päiväkoteihin ja kouluihin. Valmistamme päivittäin 4 200 lounasta, ja aluekeittiössämme työskentelee vajaa parikymmentä henkilöä, päiväkotien palvelukeittiöissä yksi henkilö. Kun tämä henkilö sairastuu, lähetämme aluekeittiöstä sijaisen, jolloin aluekeittiö pyörii vajaamiehityksellä. Flunssakaudella jopa 30 prosenttia työntekijöistä saattaa olla samaan aikaan sairaana. Kun heidän tilalle ei saada sijaisia, on tilanne suorastaan jäätävä.
Välillä iskee huoli siitä, miten ihmiset jaksavat. Ihmisiä ei saa innostumaan tyky-päivistä tai vastaavista, kun jaksaminen on kortilla. Työkuorma olisi saatava tasaisemmaksi.”
2. Taustaa
”Meillä on osaajapula aloilla, joissa tehdään tärkeää työtä sen eteen, että yhteiskuntamme pyörät pyörivät. Hoitoala, varhaiskasvatus ja ravintola-ala ovat välttämättömiä toimintoja meidän kaikkien arjessa, mutta tekijöiden puute on haaste. Yhteiskunnassamme arvostetaan korkeakoulutusta, mutta mielestäni ei ole realistista, että kaikki tähtäävät lukioon ja korkeakouluun. Toivoisinkin, että tällaisen työn arvostus lähtisi uuteen nousuun.
Palkalla on merkitystä, ja olen sitä mieltä, että eritoten oman alani esimiesten palkkausta tulisi parantaa. Esimerkiksi Naantalissa yhden esimiehen vastuulla on 16 keittiötä. Jos palkkaus ei ole kunnossa, ei ihme ettei ammattitaitoisia osaajia löydy. Mistä löydämme rautaiset esimiehet ja osaavat ammattilaiset keittiöihin eläköitymisten koittaessa?”
3. Ratkaisuehdotus
”Oppilaitosyhteistyö on pelastanut meidät usein pälkähästä. Oppisopimuskoulutuksessa opiskelija suorittaa teoriajaksot koulussa ja opettelee käytännön työn meidän kanssamme, ja jos yhteistyö sujuu, voimme palkata hänet työntekijäksi. Olemmekin saaneet oppisopimuskoulutuksen kautta rekrytoitua uusia ihmisiä vakituisiin työsuhteisiin.
Kun yritämme löytää sijaisia, törmäämme myös yhteiskunnan kannustinloukkuihin. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opiskelijan ei ole tulorajojen vuoksi kannattavaa ottaa työtä vastaan. Onneksi hallitus nosti tulorajoja täksi vuodeksi – toivottavasti muutos on pysyvä. Myös muita tukimuotoja tulisi muuttaa siten, että työn vastaanottaminen kannattaisi aina.
Kuntasektorin maine työnantajana on hieman pölyinen. Kuntakeittiöissä on kuitenkin tapahtunut iso muutos työurani aikana: laitekanta on uudistunut, ja olemme reseptiikan sekä menusuunnittelun suhteen ajan hermolla. Korona-aikana arvostus kouluruokaa kohtaan nousi, kun vanhemmat pääsivät näkemään, mitä lapset saavat syödäkseen. Valmistimme nimittäin keittiössä kotona lämmitettävät annokset, jotka jakelimme koteihin. Monen vanhemman mielikuva kouluruuasta nojasi lasten puheisiin ja omiin vuosikymmenten takaisiin kokemuksiin, mutta nyt palaute oli innostunutta.
Kaikesta tästä pitäisi kyetä kertomaan nuorille siten, että työ kuntakeittiössä houkuttelisi. Samalla matalan koulutustason työn arvostusta tulisi nostaa.”
LUE MYÖS: Pitäisikö ravintola-alalla ottaa taas käyttöön prosenttipalkka? Tekijäpula on valtava ongelma
Heli Rantala
- Palvelupäällikkö, Ateria- ja siivouspalvelut, Naantalin kaupunki
- Suosikkiraaka-aine Poro ja rautu, niihin en kyllästy koskaan.
- Motto Vaikeissa tilanteissa kannattaa ottaa rauhallisesti, turha hötkyily pois. Peffa penkkiin ja miettimään, mitä seuraavaksi.
- Kantapään kautta Esimiestyössä olen pohtinut, miten muut ihmiset saa toimimaan haluamallaan tavalla. Ihmisten pitää saada itse keksiä ja oivaltaa, miten asiat kannattaa tehdä – näin syntyy paras lopputulos.
- Seuraavaksi kokeilen Perunaa. Sen arvostus tulee vielä nousemaan! Koulujen lapsetkin ovat välillä kysyneet, saisiko ruokalistalle lisää perunaa.
Haastan
Palvelujohtaja Maarit Tuomala-Nikkasen Päijät-Hämeen Ateria-palveluista. Hän tietää, miten kouluruuan reseptiikkaa voidaan uudistaa maku edellä erilaisten rajoitusten ja suositusten keskellä.
