Olen oppinut, että kilpahakijat määrittelevät pitkälti sen, ketkä pääsevät jatkoon, ja että suosittelijoille soittaminen on äärimmäisen mielenkiintoista. Olen myös huomannut, että hyvin harva laittaa suosittelijaksi oman senhetkisen pomonsa. Viittaako tämä työpaikan vaihtamiseen monesti liittyvään salailuun? Ei haluta riskeerata monogaamista suhdetta, jos ei sitten tärppääkään?
Työelämän moninaisuutta voisi kuvailla parisuhdesanastolla: monogamiassa kaksi tahoa ovat suhteessa vain toisiinsa ja suhteet muihin on kielletty. Suhde voi olla pitkä tai lyhyt, puhutaan myös sarjamonogamiasta. Avoimessa suhteessa on ok tapailla muitakin työnantajia ja -tekijöitä. Monisuhteinen voi tapailla montaa työnantajaa ja -tekijää samaan aikaan. Joku suhteista voi olla primäärisuhde, mutta on mahdollista, että suhteen osapuolet ovat suhdeanarkisteja, joille kaikki suhteet ovat samanarvoisia. Etäsuhde on jo niin tavallinen, ettei siitä tarvitse edes puhua. Muuttuvassa työelämässä on syytä pohtia, millainen työnantaja tai -tekijä itse olet ja millaisessa suhteessa haluat elää.
”On ok tapailla muitakin työnantajia ja -tekijöitä.”
Vajaan vuoden sisällä olen osallistunut 18 rekrytointiin tai sellaisen valmisteluun. Olen ollut henkilökohtaisesti rekrytoivana esihenkilönä kuudessa eri toimen tai viran täytössä.
Tämä on paljon 50 vakituisen tehtävän palvelualueella. Kyse ei kuitenkaan ole joukkopaosta vaan erilaisten elämäntilanteiden ja työsuhteiden yhdistelmistä: vanhempainvapaa, opintovapaa, projektivapaa, sijaisuus, unelmatyö, alanvaihto, kyllästyminen, ulkomaille muutto, uusi ura, uteliaisuus – you name it.
Espoolla on kunnianhimoinen henkilöstöpolitiikka, joka kannustaa itsensä kehittämiseen, ja mielestäni se on onnistunut, kun väki hakeutuu opiskelemaan ja entistä vaativampiin tehtäviin. Yhden tekijän lähtö on samalla mahdollisuus saada uutta osaamista. Onnistuminen rekrytoinnissa on todellinen elämys ja mahdollisesti alku avoimelle suhteelle.
Toivotan kaikille työelämässä lisää avoimuutta ihmisten suhteesta työhön, uraan ja omaan kasvuun. Esihenkilön asemassa se tarkoittaa entistä suurempaa epävarmuuden kestämistä, oman työnantajavetovoiman kyseenalaistamisen sietämistä sekä sellaisia lihaksia, joilla kasvatetaan työntekijöitä kohti suurempia saappaita. Jos onnistut tukemaan työntekijän kasvua, jää suhteestanne kaunis muisto. Se on parasta, mitä eksästä voi jäädä!
LUE MYÖS: Riikka kolMantilan kolumni: Hyvä pomo!
LUE MYÖS: Tomi Lantto: Osaatko sinä ohjata esihenkilöäsi?
Mari Hatakka on kulttuurintutkijan koulutuksella varustettu tapahtuma-alan ammattilainen. Hän on opintovapaalla Lippupisteen myyntijohtajan tehtävästä ja viransijaisena Espoon kaupungin tapahtuma- ja kulttuuripäällikkönä.
