Pankin sijoitusasiantuntijasta tuli eläkepäivillään kahvilatyöntekijä. Anita Peksiev ei hypännyt täysin tuntemattomaan, sillä hän oli pankkiuran lomassa työskennellyt 17 vuotta ravintola-alalla esihenkilötehtävissä. Jäätyään Osuuspankista eläkkeelle keväällä 2020 Peksiev hakeutui saman tien takaisin ravintolatöihin, Helsingin Aleksanterinkadulla sijaitsevaan Paulig Kulman kahvilaan. Peksievin mielestä ravintola-ala on kiehtova.
”Ravintolassa on ruoka, ihmiset, työkaverit ja yllättävät tilanteet. Viihdyn hyvin ja saan myös liikuntaa työssäni. Olen aina tykännyt asiakaspalvelusta, virtaa riittää, eikä mikään uusi ole koskaan pelottanut minua. Siksi halusin aloittaa työt työt kahvilassa.”
Vaikka Peksiev tunsi olonsa alussa kömpelöksi, alkoi hän saada myönteistä palautetta saman tien.
”Pelastit mun päivän, asiakas sanoi. Sain joka päivä sellaisia kommentteja.”
Peksiev aprikoi, että elämänmittainen koulu on ollut hyvä selkänoja asiakkaita vilisevään kahvilatyöhön. Hän on tottunut keskustelemaan kaikista yhteiskuntaluokista tulevien ihmisten kanssa. Uusia näkökulmia saa lasten ja lastenlasten kautta, ja nyt myös eri ikäpolviin kuuluvilta työkavereilta ja asiakkailta.
Peksiev on tempautunut työn imuun välillä liiaksikin. Tarkoitus oli alkuun tehdä pari lyhyttä vuoroa viikossa, mutta hänet on saattanut tavata kahvilassa jopa viisi kertaa viikossa. Se on eläkeläisen fysiikalle liikaa, hän myöntää, ja iloitsee, että seuraavalla listalla vuoroja on enää pari viikossa.
”Täytyy muistaa, että 70-vuotiaana palautuminen vie aikaa. Kaksi kertaa viikossa pärjää hyvin. Mutta minkäs teet, kun työ on niin houkuttelevaa.”
Kahvilatyössä hupsahtaa Peksievin mielestä äkkiä kierroksille. Hän kiittelee ravintolapäällikköä, joka kuuntelee tarkasti hänen toiveensa työpäivistä. Töitä tehdään tasavertaisesti. Anita tiskaa, blokkaa ja työskentelee kassalla. Nuoret kollegat osoittavat usein fiksuutensa tekemällä raskaammat hommat.
”Minulle on jäänyt veriin kokonaislaadun varmistus. Käyn oikomassa lehdet, tyynyt ja tuolit, kuljen rätti kädessä ja pyyhin pöydät. Muistan käydä tarkistamassa myös vessat.”
Hän kertoo tottuneensa laadunseurantaan aiemmassa työssään Restelillä, jossa kovat vaateet olivat menestyksen edellytys.
”Myös kahvilan ravintolapäällikkö on saanut laadun ja tuloksen kukoistamaan vaatimalla, että kaiken pitää olla just eikä melkein. Asiakas on aina ykkönen, sillä hän maksaa palkkamme, eikä töitä tehdä kännykät kädessä.”
Muutama arvokas vinkki
Työelämässä kokeneilla on Peksievin mielestä paljon annettavaa työyhteisölle. Hän rohkaisee oman ikäluokkansa ihmisiä lähtemään rohkeammin töihin. Peksievillä itsellään on kova kilpailuvietti, mutta lähinnä itsensä kanssa. Harras toive on, että ravintola-alaa arvostettaisiin enemmän.
”Alan näkyvyyttä ja arvostusta pitäisi saada nostettua niin, että jokainen tuntisi ylpeyttä työstään. Jos omaa työtä ei arvosta, se heijastuu asiakkaisiin, eivätkä hekään arvosta sitä. On myös tärkeää ymmärtää, että tältä alalta voi saada pääasiallisen ammatin ja mahdollisuuksia edetä uralla.”
Peksievin mukaan ravintola-alan koulutuksessa tarvittaisiin enemmän psykologista valmennusta ja ihmissuhdekoulutusta. Se nostaisi tekijöiden arvostusta itseään ja työtä kohtaan. Hän antaa vinkkejä kaiken ikäisille työntekijöille.
”Seuraa elämää ympärilläsi. Jos työ joskus pännii, aivoja voi huijata kääntämällä oma suu hymyyn. Ole läsnä niin työkavereille kuin asiakkaille. Ihmiset aistivat, jos haluat tehdä parhaasi heidän ilokseen.”
Yhdestä asiasta ei ehkä puhuta alalla, mutta Peksiev nostaa sen esille.
”Kiinnitä huomiota omaan ulkonäköön, jotta että olet siisti ja hoidetun näköinen. Olemme kaikki alan käyntikortteja, joten siksikin tulisi kiinnittää huomiota siihen, millaisena tulee työpaikalle.”
Peksiev haluaa itse toimia roolimallina sille, että ikä ei ole este.
”Älä ainakaan itse tee siitä estettä! On aarre työelämälle, jos eläkeikäiset tekevät töitä päivän pari viikossa. Emme vie kenenkään leipää vaan paikkaamme kiirettä. Se on koko talouselämälle hyödyksi, ja pysymme näin myös itse virkeämpinä.”
Ne ihanimmat kolme sanaa
Peksieville työ antaa ennen kaikkea iloa elämään. Hänestä on kiva tehdä töitä miljöössä, jota asiakkaat pitävät olohuoneena.
”Pysyn näin ajassa mukana, enkä jämähdä. Kun lähtee liikkeelle ja ottaa rohkeita askelia, pysyy myös terveempänä. Siksi aion jatkaa työssäkäyntiä.”
Anita Peksiev tekee töitä kahvilassa henkilöstövuokraukseen keskittyneen Baronan kautta. Barona kehittää parhaillaan toimintoja seniorikäisten työntekijöiden työllistämiseksi.
Tähän keskittyneitä toimijoita on myös muita. Rovaniemeläinen eläkeläispariskunta Pirjo ja Reijo Mylläri hakeutuivat Silver Seniorin vuokratyöntekijöiksi. Kimmoke syttyi Eläkeliiton Eläkkeeltä töihin -rekrytointitilaisuudessa. Nyt pariskunta tekee kausitöitä rovaniemeläisissä ravintoloissa.
”Meillä on yrittäjätausta ja kaipasimme tekemistä. Kävimme aiemmin useana talvena siivoamassa mökkejä Pyhätunturilla viikonloppuisin”, Pirjo Mylläri kertoo.
Ravintola-alan työpaikka löytyi molemmille helposti. Kokkitaustainen Reijo Mylläri työskenteli viime talvena avustavissa keittiötöissä ja Pirjo Mylläri aamiaishuoneen hoitajana Scandic Pohjanhovissa. Myllärit ovat hyväkuntoisia ja aikaansaavia ihmisiä, joten aamupainotteinen työ sopii hyvin päivittäiseen rytmiin. Siivoustyöt alkavat puoliltapäivin, joten eri hommat saa sovitettua hyvin yhteen. Työyhteisöön he kokevat soljahtaneensa mukavasti.
”Tuntuu, että hotellinjohtajasta lähtien kaikki ovat samalla viivalla. Olemme saaneet mukavasti neuvoja ja vastuuta.”
On suuri ilo Pirjo Myllärille, että pystyy edelleen tekemään töitä. Iloa tuottaa myös se, että hän on voinut oppia uuden alan. Reijo Mylläri puolestaan korostaa, miten hyvää liikuntaa työ aamiaistarjoilussa tarjoaa. Jos kunto pysyy hyvänä, he aikovat jatkaa töitä myös tulevana syksynä.
”Kun juoksee 4–5 tuntia, saa hyvää treeniä, ja kun keskustelee nuorten kanssa, tuntee itsensäkin nuoreksi. Toki sekin on kiva, että saa ylimääräistä tienestiä eläkkeen lisukkeeksi.”
Yrittäjäpariskunta on ollut 51 vuotta naimisissa ja pääosan ajasta koko ajan yhdessä. Nyt heistä on hauskaa, että työpaikat ovat osin erilliset, joten heillä riittää päivän päätteeksi jutusteltavaa.
”Ihaninta on kuulla ’kiitos tästä päivästä’. Se ei taatusti unohdu, kun lähden työvuorosta”, Pirjo Mylläri summaa.
Ikä ei ole este
Silver Seniorin partner Outi Lähteenmäki näkee eläkeläisissä paljon potentiaalia tilanteessa, jossa työmarkkinoilla tarvitaan joustavasti työvoimaa sesonkityöhän tai kiirepiikkeihin. Silver Senior on henkilöstöpalveluyritys, joka on erikoistunut työllistämään yli 50-vuotiaita ammattilaisia.
Työyhteisössä on Lähteenmäen mukaan ylipäätään hyvä olla kaikenikäisiä ihmisiä, sillä 50+-työntekijöiden läsnäolo lisää työntekijöiden hyvinvointia. Kaikkiin aloihin pätee, että konkareiden myötä hiljainen tieto siirtyy eteenpäin. Kokemus, ongelmanratkaisukyky ja resilienssi ovat vahvuuksia, joita arvostetaan usein liian vähän, vaikka näillä taidoilla on iso merkitys asiakastyytyväisyyteen ja koetun palvelun laatuun.
”On hukattu tilaisuus, jos varttuneiden osaamista ei hyödynnetä. Suomalaisen työelämän tapa vähentää yli 50-vuotiaita työntekijöitä, on lyhytnäköinen.”
Horeca-ala vaatii pelisilmää ja taitoa kohdata asiakkaita.
”Asiakaspalvelu- ja työelämätaidot ovat kovaa valuuttaa niillä, joilla on pitkä työura takana. Työyhteisössä nuoremmat oppivat konkareilta ongelmanratkaisua tilanteissa, joissa asiat eivät suju suunnitelmien mukaan. Vastavuoroisesti varttuneet voivat kysyä nuoremmilta vaikkapa teknisistä laitteista.”
Eläkeläiset haluavat useimmiten työskennellä jaksoissa tai säännöllisen satunnaisesti.
Lisätulot ovat tervetulleita, mutta etupäässä halutaan sisältöä elämään. Töihin halutaan työyhteisön ja sosiaalisten suhteiden takia.
Rekrytointipolitiikkaa ja yli 50-vuotiaisiin työntekijöihin liittyviä asenteita olisi aika päivittää, sillä fyysinen ja psyykkinen kyvykkyys eli resilienssi on yli 50-vuotiailla parempi kuin kolmekymppisillä. Lähteenmäkeä harmittaakin, että Suomessa on tapana piilotella ja jopa häpeillä ikää.
”Kannattaisi ajatella, että minulla on validia osaamista ja haluan käyttää sitä. Iän ei pitäisi määrittää, oletko hyvä vai huono työntekijä. Se on hölmöä työmarkkinatilanteessa, jossa meillä ovat kohta työntekijät kortilla.”
