Puhelimessa on kiireinen poptähti. Anna Puu, 41, on esiintynyt Suomen isoimmilla areenoilla, pokannut tuplaplatinalevyjä ja Emma-pystejä sekä vieraillut miljoonien ihmisten olohuoneissa Voice of Finlandin ja Vain elämää -sarjan välityksellä. Nyt hän kertoo rehellisesti arjestaan, joka ei aina ole ihan niin glamourintäyteistä.
”Joskus alkumetreillä me oltiin Seinäjoella toritapahtumassa ihan mini-minilavalla. Meidän jälkeen siinä esiintyivät Muumit. Kerran jossain pohjoisessa pyydettiin spiikkaamaan biisien välissä, että seuraavaksi on lehmänlantabingo”, Anna Puu kertoo ja nauraa.
”No, en spiikannut, enkä koskaan toteuta sellaisia toiveita. Ennen saattoi törmätä asenteeseen, että artisti on palkattu palvelemaan keikan maksajan kaikkia oikkuja. Onneksi sitä ei enää juuri näe.”
Kaikki on ihmispeliä, Anna Puu summaa työnsä esiintyvänä artistina. Lauseessa piilee onnistuneen keikkaelämyksen kaava. Kun tapahtuman järjestäjillä on hyvä fiilis, se tarttuu artistiin. Kun artistilla on hyvä fiilis, se tarttuu yleisöön. Kun yleisöllä on hyvä fiilis, tapahtuma on saavuttanut tavoitteensa.
Tapahtumaketju rullaa toki vääräänkin suuntaan. Jos kohtelu on tylyä, järjestelyt eivät toimi ja tekniikka pettää, edes rutinoitunut ammattilainen ei pysty antamaan yleisölle parastaan. Anna Puu saa nyt kuvailla täydellisen tapahtuman esiintyjän näkökulmasta. Hän aloittaa toivelistan ensikohtaamisesta.
”Olisi hirveän kiva, että kun järjestyksenvalvoja päästää sisään festarialueelle, hänellä olisi jonkinlainen käsitys, että bäkkärille on tulossa artisteja autoilla. Silloin kokemus ei alkaisi tenttaamisesta, että kukas sä oot ja mihin sä oot menossa”.
”Jos takatiloissa työskentelee aurinkoista jengiä, joka toivottaa tervetulleeksi, siitä tulee heti artistille ja koko porukalle fiilis, että tässä ollaan yhteisellä asialla.”
Jätä raideri rauhaan
Täydellistä olisi Anna Puusta myös se, jos takahuoneen saisi käyttöön aiemminkin kuin puolitoista tuntia ennen esitystä. Jos saapuu paikalle suoraan edelliseltä keikalta, ei ole muuta odottelupaikkaa kuin keikkabussi tai pahimmillaan henkilöauto.
Toivelista jatkuu perusasioilla. Kädet voi toki pestä kanisterista lorottelemalla, mutta juokseva vesi olisi kiva juttu. Takahuoneessa olisi hyvä olla peili ja ikkunassa verhot, ettei vessajonosta näe vaatteitaan vaihtavaa puolialastonta artistia. Hellepäivänä festivaalin bäkkärikontti muuttuu äkkiä saunaksi, joten ilmastointilaite olisi luksusta.
”Konttien sisustamisessa on jossain menty ihan next level, mikä on ihanaa. Esimerkiksi Valkeakoskella Työväen musiikkitapahtumassa kontit on sisustettu 70-lukulaiseen henkeen. Sellaisesta aistii, että järjestäjistä on oikeasti kiva tehdä sitä tapahtumaa.”
Teknikkojen näkökulmasta on elintärkeää, että tekniikkaraiderista on pidetty kiinni eli laitteet ja lava ovat sellaiset kuin sovittiin, apukäsiä on tarpeeksi ja niin edelleen. Tämä ei ole aina itsestään selvää. Anna Puu lisää vielä listalle hyvän ruuan ja tarpeeksi kasvisvaihtoehtoja. Takahuoneraiderista ei viivata asioita yli kysymättä etukäteen. Esiintymisrauha, ettei lavan takana seuraavan bändin rumpali ala paukuttaa settiään kesken herkän balladin. Koko lista on siis täynnä helppoja perusasioita.
”Mä oon aika low maintenance. Mulla on hyvä miekku niin kauan, kun ihmiset ympärillä ovat iloisia.”
Karu paluu keikkatauolta
Anna Puu sai tulikasteensa suurilla lavoilla heti noviisina. Idols-kilpailu nosti hänet poptähdeksi 2008, ja tammikuussa 2009 hän esiintyikin jo Helsingin jäähallissa.
”Voicessa sanon aina kilpailijoille, että nauttikaa tästä. Kestää jonkin aikaa, kunnes voitte päästä uudestaan esiintymään tällaisiin puitteisiin.”
Anna sanoo, että kokemus on varmasti palvellut myöhempiä esiintymisiä isoilla areenoilla, vaikkei hän ole sitä tietoisesti ajatellutkaan.
”Muistan kuitenkin sellaisen mielikuvan, että hei, tämähän tuntuu ihan kotoisalta.”
Aloittelevalle artistille loi turvaa se, että pääsi saman tien työskentelemään huippuammattilaisten kanssa. Heistä muun muassa monitorimiksaaja Karri Soilamo on mukana myös kesän 2023 kiertueella. Monitorimiksaaja vastaa siitä, miten laulaja kuulee oman äänensä ja kaikki soittimet korvanappeihinsa.Siksi häneen täytyy pystyä luottamaan ehdottomasti. Monitorointi on yksi niistä kriittisistä asioista, joista yleisö on täysin tietämätön. Jos laulaja vaikuttaa oudon epävireiseltä tai hermostuneelta, syy voi olla siinä, että hän kuulee Annan sanoin ”vain huminaa ja kelluu jossain tilassa, jossa ei tiedä, missä mikäkin sävel menee”. Se on esiintyjän painajainen.
”Kesällä 2022 meillä oli tosi pitkän tauon jälkeen keikka, ja heti isolla festarilla. Eka keikka jännitti muutenkin, mutta jostain syystä oma kuuntelu oli pimeydessä vaeltamista. Ei hajuakaan missä mennään. Mulla oli koko ajan olo, että laulan ihan päin persettä. Ja niin varmaan teinkin.”
Ammattilainen ei voi jäädä vellomaan epäonnistumisen tunteeseen. Katse piti kääntää heti seuraavaan keikkaan.
”Soitin tyypit läpi, että mun kuuntelulle täytyy tehdä jotain, ettei tää toistu. Periaatteessa tuollaista ei saisi tietysti sattua kertaakaan, mutta vaikka PA-treeneissä kaikki olisi täydellisesti, festariolosuhteissa lavalla voi humista juuri sen kyseisen lavan äänentoiston vuoksi. On aikamoista hienosäätöä, että saa kaiken kohdilleen.”
”Oon kerran joutunut sanomaan irti ihmisen, joka oli tapahtumapaikoilla epäkohtelias muita kohtaan. Mun oli pakko tehdä se, koska kyseessä on mun oma maine.”
Liika on liikaa
Liikkuvia osia livetuotantoihin on tullut kaiken aikaa lisää. Kotimaisten poptähtien visuaalinen kunnianhimo – ja samalla yleisön odotukset – ovat nousseet niin korkealle, että festarikesänä 2022 kilpavarustelusta oltiin jo huolissaan. Tuotantotiimit tuskailivat, miten kaikki kalustoa kuskaavat kuorma-autot ängetään aitausten sisään ja megaspektaakkelien vaihdot tungetaan tiukkoihin aikatauluihin.
Anna Puu on itsekin säväyttänyt avaruusteemaisella show’lla, jossa hän astui lavalle planeettaa muistuttavasta pallosta. Kesän 2023 kiertueelle hän päätti karsia tuotantoa ja satsata isompaan, kuuden hengen bändiin. Oma raja tuli yksinkertaisesti vastaan.
”En jaksanut enää lähteä siihen, että pitää olla aina vaan enemmän ja enemmän. Tiedän, että oon itse ollut edesauttamassa sitä kehitystä, mutta se johtui vain siitä, että mulla oli selkeä visio, mitä halusin sinne lavalle, ja sitten se toteutettiin.”
Hän onkin sitä mieltä, että vaikka nyt mennään musa edellä, se ei tarkoita sitä, etteikö lavan pitäisi olla näyttävä. Erityisesti kesällä kaiken, mitä lavalla näkyy, täytyy myös tukea settiä, koska päivänvalossa lampuilla ei voi hirveästi tehdä mitään.
Uuden livekonseptin luominen vaatii paljon tiimityötä. Kesän 2023 kiertuesetin rakentaminen alkoi jo keväällä bänditreeneillä. Anna ahersi huhti–toukokuussa treenikämpällä kuuden hengen yhtyeen ja ääniteknikkojen kanssa keskimäärin kolmena päivänä viikossa. Samalla palloteltiin visuaalisen suunnittelijan Mikko Linnavuoren kanssa lavasteita, valaistusta ja muita yleisölle näkyviä elementtejä. Kiertuevalmistelut päättyivät kesäkuun alussa kolmen täyden työpäivän mittaisiin PA-treeneihin.
Puhutaan siis ammattilaisten sadoista henkilötyötunneista ennen ensimmäistäkään keikkaa. Kiertueella Anna Puulla on mukanaan kuuden hengen bändin lisäksi neljä teknikkoa. Mitä muuta hän vaatii tiimiltään kuin teknistä ammattitaitoa?
”He edustavat minua. Oon kerran joutunut sanomaan irti ihmisen, joka oli tapahtumapaikoilla epäkohtelias ja kiukkuinen muita kohtaan. Mun oli pakko tehdä se, koska kyseessä on mun oma maine. Yleisesti hyvä yhteishenki on tärkeää. Jos itseä kiukuttaa, sitä ei saa tartuttaa muihin.”
Osa kiertueporukasta on kestänyt Anna Puun matkassa mukana jo 15 vuotta. Esimerkiksi salimiksaaja Pyry Räty, rumpali Jari Salminen ja kosketinsoittaja Jussi Liimatainen ovat olleet mukana alusta asti. Tästä voinee päätellä, ettei Anna Puu ole työyhteisössään ainakaan kamalin mahdollinen pomo.
”Toivon, että se on merkki siitä!” hän naurahtaa.
”Ainakin ajattelen, että mun kanssa pystyy keskustelemaan ja sopimaan asioista.”
