Musiikkifestivaaleja järjestettiin viime vuonna enemmän kuin koskaan, mutta vain noin puolet uusista festivaaleista järjestetään useammin kuin yhden kerran, ilmenee elävän musiikin edunvalvontajärjestö Livefin ry:n toimialatutkimuksesta (2023).

”Tilastojen takana on yhtä monta tarinaa kuin on festivaaliakin”, sanoo Livefinin toiminnanjohtaja Jenna Lahtinen.

”Kaikkia festivaaleja ei olla edes tarkoitettu pitkäikäisiksi instituutioiksi. Kokeilemisen kulttuurissa on paljon viisasta ja myönteistä, eivätkä kokeilut ole välttämättä epäonnistumisia, vaikka ne jäisivätkin yhteen kertaan.”

Uudet festivaalit ovat pääsääntöisesti pieniä, ainakin ensimmäisinä vuosinaan. Lahtinen toivottaa tervetulleeksi lisää rohkeita avauksia.

”Katson kiinnostuneena esimerkiksi Helsingin Meripuiston alueelle, jonne Sidewaysin tekijät tuottavat ensi kesänä uuden À la park -ruoka- ja musiikkifestivaalin”, hän sanoo.

Yleisöt ovat löytäneet koronan jälkeen takaisin festivaaleille, mutta moni tapahtuma on joutunut miettimään ansaintalogiikkaansa ja kustannusrakennettaan uusiksi.

Monet kustannukset, kuten kuljetukset tai telttavuokrat, ovat saattaneet jopa tuplaantua. Lisäksi haasteina ovat julkisen tuen leikkaukset, alv-korotukset ja osin monimutkaistunut sääntely. Kaikki nämä luovat painetta nostaa hintoja.

Lisäksi toimialaa vaivaa myös sakkaava kansantalous, mikä heijastuu ihmisten käytössä olevaan rahamäärään. Asiakkaat kuluttavat entistä varovaisemmin.

”Henkilökohtaisesti olen ylpeä toimialastamme, sillä olemme pystyneet ja halunneet pitää hinnat kohtuullisina”, Lahtinen sanoo.

Uudet festivaalit ovat pääsääntöisesti pieniä toimijoita, joihin taloudelliset haasteet osuvat kipeimmin.

”Festivaalin vakiinnuttaminen vaatii pitkäjänteistä toimintaa usean vuoden ajan, huomattavaa taloudellista puskuria, periksiantamatonta työtä ja luovaa hulluutta”, Lahtinen sanoo.

Sellaisia toimijoita on markkinoilla väistämättä vain rajallinen määrä. Tämä näkyy myös suurimpien festivaalien listalla, jolla komeilevat vuodesta toiseen vuonna 1966 perustettu Pori Jazz, Ruisrock (1970), Provinssi (1979) ja Ilosaarirock (1971) sekä hieman tuoreemmat tulokkaat Flow Festival (2004) ja Blockfest (2008).

Lahtinen on huolissaan monimuotoisuuden säilymisestä, kun toimiala keskittyy suuriin toimijoihin ja kaupunkeihin. Festivaaleilla on usein suuri merkitys pienen paikkakunnan taloudelle, eivätkä erikoistuneemmat pienet festivaalit välttämättä pärjää ilman julkista vetoapua.

Mitään yhtä patenttiratkaisua onnistuneeseen tapahtumaan ei ole. Avain onnistumiseen on yleisön tuntemus, josta hyvä esimerkki on Ruisrock. Aiemmin rockfestivaalina tunnetun tapahtuman yleisöt ovat nuorentuneet ja sitä kautta ohjelmisto uusiutunut yleisönsä mukana.

”Tulevaisuudessa menestyminen tuskin enää onnistuu ilman syvällistä ymmärrystä omasta yleisöstä”, Lahtinen sanoo.

Kipinä Festival yhdistää turkulaista ja helsinkiläistä tapahtumaosaamista

Jalkapalloseura IF Gnistan ja United Festivals lanseeraavat ensi kesänä kaksipäiväisen musiikkifestivaali Kipinän, joka järjestetään Helsingin Oulunkylässä 4.–5. heinäkuuta 2025.

Se järjestetään Gnistanin kotikentällä Oulunkylän urheilupuistossa. Esiintyjäkattauksessa on kotimaisia kärkiartisteja, kuten JVG, Kaija Koo ja Abreu sekä ulkomaalaiset Dire Straits Legacy ja Earth, Wind & Fire Experience.

Tapahtumassa panostetaan myös muuhun elämyksellisyyteen, kun VIP-alueen ruokaelämyksestä vastaa Kape Aihinen ja hyvinvointiin keskittyvän Sisäinen Kipinä -alueen kuratoi kirjailija, lääkäri Emilia Vuorisalmi. Sinkut tunnistavat toisensa vapaaehtoisesta sinkkurannekkeesta, jolla rohkaistaan kävijöitä tekemään tuttavuutta elävässä elämässä sovellusten sijaan.

Tapahtuman taustat ovat helsinkiläis-turkulaiset. Down by the Laituria ja muita tapahtumia Varsinais-Suomessa vuosikymmeniä tuottanut United Festivals saa aisaparikseen vuonna 2024 jalkapallon miesten pääsarjaan Veikkausliigaan nousseen Gnistanin (suom. Kipinä), joka tuo pöytään tapahtumapaikan, markkinointikoneistonsa ja paikallisen yhteisön.

”Olimme miettineet jo pitkään, että tällaiselle festivaalille olisi tilaa, mutta Helsinki on iso ja kilpailtu markkina, joka on hyvä taklata yhteistyössä”, sanoo United Festivalsin toimitusjohtaja Henri Kulmala.

Kulmala on kasvattanut yrityksensä tulosta pandemian jälkeen, mutta toteaa, että sudenkuoppia on joka puolella. Esimerkiksi kustannusrakenteet on pitänyt miettiä uudelleen.

”Suurin kuluerä ovat esiintyjät. Otetaanko yksi huippu vai 3–4 nousevaa artistia? Parhaassa ta­pauksessa järjestäjä säästää rahaa ja asiakas kokee, että vau, mikä esiintyjäkaarti”, Kulmala selittää.

United Festivals järjestää pitkin kesää useita tapahtumia eri paikoissa, mutta sama tekniikka, rakentajat, järjestysmiehet ja ravintolapalvelut siirtyvät paikasta toiseen. Se on kustannustehokasta.

Festareille saapuva asiakas on maksanut lipustaan pitkän pennin ja tulee paikalle pitämään hauskaa. Siksi kaikessa tekemisessä pitää Kulmalan mukaan olla positiivinen vire. Kokemus on paljon enemmän kuin vain musiikki, ruoka ja juoma.

”Olivatko opasteet kunnossa? Entä ensimmäinen lipunmyyjä, jonka asiakas ovella kohtaa, oliko hän iloinen?” Kulmala luettelee.

Aikuisempi kohderyhmä arvostaa myös sujuvuutta.

”Ettei tarvitse jännittää tai stressata mistään. Kaikki toimii, on puhdasta, turvallista ja siistiä.”

Parhaimmillaan yrittäjien taloudellinen tulos on positiivinen, asiakas on tyytyväinen, artistit nauttivat ja henkilökunnalla on kivaa töissä.

”Parasta on, kun ihmisiä on paljon ja kaikki ovat hyvällä tuulella.”

Lue myös: Uusi kesäfestari tuo Helsingin Oulunkylään tunnettuja artisteja ja sinkku­rannekkeen

À la Park panostaa ruokaelämykseen

À la Park on Fullsteam Agencyn ensi kertaa järjestettävä kaksipäiväinen festivaali, jossa järjestäjien mukaan musiikki, ruoka ja juoma ovat kaikki yhtä tärkeitä. Tapahtuma järjestetään 1.–2. elokuuta Helsingin Ullanlinnassa.

”Kyseessä ei siis ole musiikkifestivaali, jossa on myös ruokaa, eikä ruokafestivaali vaan kokonaiselämys”, kertoo Fullsteam Agencyn toimitusjohtaja Tuomo Tähtinen.

Helsingin Ullanlinnan merellisessä puistomaisemassa järjestettävän festivaalin ravintolakokonaisuuden kuratoi Pipsa Hurmerinta ja ruokiaan tuovat tarjolle muun muassa Maukku, Rolling Cheese ja porvoolainen Sicapelle. Lavalla nähdään esimerkiksi Jóse Gonzales, Samuli Putro, Behm ja Ellinoora.

Rannekkeiden lisäksi myynnissä on juomien ja ruokien maistelupaketteja, mikä on uusi ulottuvuus ainakin verrattuna useimpiin festivaaleihin.

”Mietimme, millaisia tapahtumia haluamme itse tehdä ja toisaalta mitä markkinalta puuttuu”, Tähtinen sanoo.

Vaikka tekijäkaartilla on kokemusta Provinssin ja Sidewaysin kaltaisista menestyksistä, idean tueksi teetettiin myös markkinatutkimusta.

”Halusimme selvittää, löytyykö tapahtumalle kysyntää, keitä potentiaaliset kohderyhmämme ovat ja millaisia palveluita he odottavat”, Tähtinen sanoo.

6 000 kävijään tähtäävä À la Park on boutique-festivaali, mutta ”helposti lähestyttävä sellainen”, Tähtinen alleviivaa.

Kävijän ei tarvitse kuitenkaan olla ruokasnobi tai sommelier viihtyääkseen tapahtumassa.

”Emme halua tehdä tapahtumasta liian isoa ensimmäisenä vuonna, jotta pystymme takaamaan laadun”, Tähtinen sanoo.

Konsepti on uusi eikä Meripuistossa, aivan Helsingin niemen eteläosassa, ole järjestetty festivaaleja aiemmin. Ravintolatkaan eivät ole tottuneet toimimaan festivaaliympäristössä, joten haastetta riittää.

Ensimmäisenä vuonna mukana tarvitaan aimo annos realistista ajattelua, mutta odotukset ovat korkealla. Tavoitteena on rakentaa À la Parkista monivuotinen lisä Helsingin festivaalikattaukseen. Jotta se onnistuu, on uuteen tapahtumaan houkuteltava tarpeeksi ihmisiä ja asiakaskokemuksen on oltava tietyllä tasolla.

 ”Mutta vielä enemmän onnistumisesta kertoo se, että asiakas ostaa lipun myös ensi vuonna.”

Lue myös: Helsingissä järjestetään ensi kesänä uusi musiikkifestari, jossa on kiinnostava ravintolakattaus

---

---