Miksi ravintolayrittäjän tukkulasku nousee? Kallista lystiä, sanovat alkutuottajat ja kertovat syyt

Ruuan hinnan nousu on monen asian summa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan näyttelee suurta roolia, mutta myös pandemia, vuoden 2021 heikko sato ja energian, lannoitteiden sekä polttoaineen hinnan pidempiaikainen nousu vaikuttavat osaltaan ravintola­yrittäjän tukkulaskuun.

Ville-Matti Vuollet

lihatuottaja, Kalajoki

”Raaka-aineiden hintojen nousu on seurausta kautta linjan nousseista kustannuksista alkutuotannossa. Ukrainan sodalla on tietysti ollut ja tulee olemaan oma vaikutuksensa hintoihin.

Eniten nousua on ollut sähkön, polttoaineen ja lannoitteiden hinnoissa. Myös koneiden komponenttien saatavuus on heikentynyt, ja hinnat ovat pilvissä. Tämä kaikki on aiheuttanut sen, että meille tuottajille jää naudanlihasta entistä vähemmän käteen. Raha kuluu alati kasvaviin kustannuksiin.

Otetaan esimerkiksi apulanta. Tällä hetkellä sen kilohinta on euron. Toissakesänä kilohinta oli 30–40 senttiä. Hinta on siis kolminkertaistunut kahdessa vuodessa. Tämä johtuu siitä, että tavanomaisen typpilannoitteen valmistuksessa käytetään maakaasua, jonka hinta on puolestaan kymmenkertaistunut. Muutos tosin tapahtui jo ennen Ukrainan sotaa. Lannoitteiden raaka-aineet tulevat Valko-Venäjältä ja Venäjältä, joten niiden hinta on poliittisten tapahtumien ja sodan seurauksena kivunnut pilviin.

Mielestäni apulannan tilanne kuvaa hyvin sitä, miten pitkistä ja monimutkaisista ketjuista ruokataloudessa on kyse. Olemme riippuvaisia toinen toisistamme. Järjestelmä on herkkä poliittisille muutoksille, vaikka sitä ei tulisi heti ajatelleeksi.

Vuoden 2023 kasvukaudesta tulee kauniisti sanottuna erikoinen. Lannoitteet on ostettava sitä varten heinäkuussa, jolloin niiden hinta on edullisimmillaan. Tänä vuonna lannoitemarkkina on avautunut ja sulkeutunut epävarman tilanteen vuoksi, mutta hinta on laskenut hieman sodan alkuaikojen hinnoista. Kun ostin viime kesänä apulannat tämän vuoden kasvukautta varten, ne maksoivat 15 000 euroa edellisvuotta enemmän. Se on paljon.

Elämme markkinataloudessa. Meidän tilamme on atrialainen sopimustuottaja. Kun naudat lähtevät mullikuskin kyydissä teurastamolle, liha päätyy sieltä elintarviketeollisuuteen ja kauppaan. Välikäsiä on monia. Jotta voisimme saada naudan kilohintaan sentin lisää kattamaan kasvaneita kustannuksia, jokaisen organisaation siinä välissä on oltava kannattava.

Ja on toki muistettava, että se, mikä on meille sentti lisää, on kuluttajalle monta senttiä lisää lopulliseen hintaan, koska sentti todennäköisesti kertautuu ketjun jokaisessa vaiheessa.

Poliittisin päätöksin tilannetta ei ratkaista. Tukivapaata ruuantuotantoa ei käytännössä ole olemassa, mutta tiukan paikan tullen sekä elintarviketeollisuus että kauppa pyytävät päättäjiltä maataloudelle tukipaketteja. Mistään muualta ratkaisua ei kuitenkaan löydy kuin markkinoilta ja teollisuudesta. K-ryhmä teki viime vuonna historiansa parhaan tuloksen, myös S-ryhmä paransi selvästi tulostaan.

Alkutuottajat ovat se taho, jonka ääni ei tässä keskustelussa ole riittävästi kuulunut.

Kentältä poistuu ruuantuottajia sellaista vauhtia, etten uskalla edes arvata, kuinka moni navetta ja viljelystila laittaa lapun luukulle seuraavan vuoden aikana. Mielestäni tämä muodostaa uhan kansalliselle ruokaturvalle.”

”Apulannat maksoivat 2021 kaudelle 15 572,90 €. Nyt vastaavista tarjous 32 334 €. Polttoöljy tänään 1,27 €/l. Viime kesänä vajaat 80 c/l. Sähkön hinta oli kiinteä toistaiseksi voimassa oleva 5,5 c/kWh, nyt vastaava kustannus 11 c/kWh. Kassa kuiva, vaatimukset nousussa ja tulevaisuuden näkymä, no, synkkä.”

Ville-Matti Vuollet, Twitter 2/2022

Liisa Vuorela

maidontuottaja, Jalasjärvi

”Olen ollut lypsykarjatilallinen yhdessä puolisoni kanssa vuodesta 1993. Silloin meillä oli 20 lehmää parsinavetassa, nykyisin meillä on reilun 200 lehmän tila lypsyrobotteineen. Vaikka toiminta on tehostunut, kannattavuus on jatkuvasti heikentynyt. Se ei ole muuttunut, vaikka työaika on 24/7 ympäri vuoden.

Olemme Valion sopimustuottaja, ja olen äärettömän ylpeä siitä, että tuotamme huippulaatuista raaka-ainetta korkeiden standardien mukaisesti. Silti tuntuu, että työtämme ei arvosteta. Kustannusten nousu ja heikko kannattavuus eivät tilannetta ainakaan helpota.

Kansainvälisen politiikan ja Venäjän rooli on totisesti näkynyt maidontuotannossa jo pitkään. Aloimme lypsää uudessa navetassa joulukuussa 2013. Vuonna 2014 Venäjä valloitti Krimin, minkä seurauksena pakotteet tulivat voimaan. Näin Venäjälle ei mennyt enää yhtäkään maitotuotetta, ja maidon litrahinta laski kymmenen senttiä.

Se ei ehkä kuulosta paljolta kuluttajalle, mutta meidän liikevaihdostamme katosi iso siivu. Tuotimme 1,5 miljoonaa litraa maitoa vuonna 2014, eli menetimme liikevaihdosta 150 000 euroa. Hinta on sittemmin noussut, mutta meidän kannaltamme liian hitaasti. Mahdollisuudet lainanlyhennyksiin ja korjausinvestointeihin ovat valuneet vähiin.

Nyt polttoaineen ja sähkön lisäksi täysrehun ja rypsirouheen hinnat nousevat sadoilla euroilla per tonni. Apulannasta puhumattakaan.

Tämän seurauksena myös kuluttajahinnat nousevat. Pahin pelkoni on, että kuluttajilla ei ole varaa ostaa ruokaa ja alkutuottajilla ei ole varaa tuottaa, mutta kaupat käärivät tästä hyvät voitot.

Pitäisikö sitten lyödä hanskat tiskiin? Se ei ole meille vaihtoehto. Meillä on 2,3 miljoonan euron navettakompleksi, jota maksamme pankille vielä monen monta vuotta. Tiedän, että moni muu harkitsee lopettamista. Olen Maitotilan emännät -Facebook-ryhmässä, ja viikottain ryhmään tulee postauksia, joissa toivotetaan hyvät jatkot ja lopetetaan toiminta. Kysymys ei ole pelkästään kustannuksista, vaan monelta puuttuu tilan jatkaja. Meidän tilallamme on onneksi innokas seuraava polvi valmiina.

Päämme on pysynyt pinnalla, koska meillä on voimallista yhteistyötä eri tilojen välillä. Käytämme esimerkiksi samoja koneita, jotta jokaisen tilan ei tarvitsisi investoida niihin erikseen. Lisäksi olemme saaneet nurmiviljelyä tehostettua, ja satomme ovat hyvälaatuisia. Tämän ohella lehmäkohtainen tuotos on saatu hyvälle tasolle. Eli se vähä mitä meillä on, tuottaa hyvin. Silti maataloudessa on aina läsnä epävarmuus: esimerkiksi viime vuosi oli katovuosi. Viljaa ei ollut markkinoilla tarpeeksi, joten hinnat ovat nousseet senkin takia.

Kuluttaja saattaa olla eri mieltä, mutta maidon hinnan on pakko nousta. Kulut elintarviketeollisuudessa ovat nousseet siinä missä meilläkin, joten myös teollisuus on puun ja kuoren välissä. Millaisen katteen kauppa lyö tämän kaiken päälle, on oma kysymyksensä.”

Hinnat nousivat, kenen syy?

Pellervon taloustutkimus on ennustanut ruuan hinnan nousevan tänä vuonna 11 prosenttia. Luonnonvarakeskuksen (Luke) suhdannearvion vastaava arvio on kymmenen prosenttia. Kuluttajaliiton mukaan nousun taustalla ovat muun muassa maatalouden tuottajahinnat, jotka nousivat jo elokuussa 2021 lannotteiden, rehun ja energian korkeiden hintojen vuoksi. Tuottajahinnat ovatkin nousseet selvästi kuluttaja­hintoja enemmän.

Viljojen hinnat ovat nousseet eniten: vehnä sekä ohra 60 prosenttia ja ruis sekä kaura jopa 90 prosenttia. Loppuvuodesta todistetaan LUKEn mukaan nousua esimerkiksi kananmunan, naudan ja maitotuotteiden kohdalla.

Tuontihyödykkeistä kahvin 44,2 prosentin ja tuoreen kalan 38,8 prosentin nousu tänä vuonna aiheuttanee päänvaivaa nimenomaan kahvila- ja ravintola-alan toimijoille, joiden kilpailuasema perustuu erikoistuotteiden tarjoamiseen. Nousun taustalla on kahvin noussut maailmanmarkkinahinta ja Norjan lohen kysynnän merkittävä kasvu sekä tuotanto-ongelmat.

Tilastoasiantuntija Ilkka Lehtinen arvioi Kuluttajaliiton blogissa, että yleinen hintakehitys olisi laskemaan päin verrattuna maaliskuuhun, jolloin markkinat reagoivat Venäjän helmikuiseen hyökkäykseen voimakkaasti.

Lehtisen mukaan kuluttajahintojen määräytymisessä tuottajahintoja suurempi rooli on kaupan ja elintarviketeollisuuden jo sovituilla kahden prosentin palkankorotuksilla. Hintakehitystä ei ainakaan auta se, että energian hinta tullee pysymään korkeana, kun öljyn ja maakaasun tuonti Venäjän pakotteiden vuoksi loppuu. Kesän 2022 sadon onnistuminen vaikuttaa siis merkittävästi loppuvuoden hintoihin, kuten kaikkina muinakin vuosina.

LUE MYÖS: Suomen Keittiömestarit huolissaan suomalaisen ruuantuotannon kehityksestä

---

---