Juttusarjassa esitellään ravintola-alan tulevaisuuden tekijöitä. Vuorossa on kokkiopiskelija Niko Ala-Rämi.

Minut innosti ravintola-alalle

Olen aina tykännyt ruoanlaitosta, ja erityisesti uusien reseptien kokeilu kiinnostaa.

Koulutuksen paras anti

Minulla on autismin kirjoon kuuluva Aspergerin oireyhtymä, ja opinnoissani saan edetä omaan tahtiin. Suunnittelemme opettajien ja erityisopettajien kanssa, miten opinnot etenevät, ja katsomme heidän kanssaan minulle sopivan rytmin.

Koulussa on ollut paljon erilaisia projekteja, joissa olen päässyt tekemään laidasta laitaan kaikenlaista. On ollut ruoan esivalmistelua ja annosten nostoa, ja välillä on päässyt tiskaamaankin vähäksi aikaa, ettei tarvitse olla koko aikaa siinä kovimman hälinän keskellä.

Suurin haasteeni

Aspergerin takia tuntuu välillä haastavalta toimia olosuhteissa, jotka vaativat joustavuutta. Kiire on jossain määrin kuormittavaa, ja työskentely ahtaissa tiloissa voi tuntua ahdistavalta. Olen ollut harjoittelussa koulun keittiössä ja à la carte -ravintoloissa. Viihdyn parhaiten lounaskeittiössä, jossa on hyvin suunnitellut rutiinit mutta reseptiikan suhteen on kuitenkin soveltamisen varaa.

Haen inspiraatiota

Tässä työssä pääsee tekemään sellaisia ruokia, joita ei ole ennen tullut kokeiltua, kun ne ovat kuulostaneet niin vaikeilta tehdä. Sitten kun huomaa, että se ei ollutkaan niin vaikeaa, tuntee onnistuneensa. Se on myös inspiroinut kokeilemaan kotona uusia reseptejä.

Inspiroin muita

Pyrin olemaan aina hyvällä asenteella keittiössä ja näyttämään hyvää esimerkkiä. Jos jollain näyttää olevan keittiössä vaikeuksia, menen siihen kannustavasti auttamaan. Jos huomaan, että jokin asia on menossa selkeästi väärin, koitan korjata asian.

Esikuva, jota ihailen

Ravintoloitsija Ilmari Saarikoski, jolla on Tampereella monta ravintolaa. Olin hänellä harjoittelussa Riihi BBQ:ssa. Hän on aina tosi ystävällinen ja tsemppaava. Ihailen sitä, kuinka hän pysyy niin vahvasti tällä alalla menossa mukana.

Kerron muille ravintola-alasta

Tämä on monipuolista työtä, ja paikkoja on niin paljon, että kaikille löytyy aika varmasti sopiva paikka. Tämä on hektinen ala, ja pitää olla oikeaa intohimoa alaa kohtaan, että keittiössä viihtyy.

Viiden vuoden kuluttua

Joku lounasravintola tuntuisi sopivan minulle parhaiten, kun siellä on tarkat kellonajat, milloin ruokien pitää olla linjastossa ja tietty menu. Usein myös tiedetään etukäteen, paljonko ihmisiä on tulossa, ja annoksia on tehty sen mukaan. Paras olisi sellainen paikka, jossa tilanteet eivät muutu silmänräpäyksessä. En ehkä menisi töihin à la carte -ravintolaan, jonne voi yhtäkkiä pamahtaa sisään iso määrä asiakkaita.

---

---