Juttu on osa Aromin Tiskillä-sarjaa, jossa julkisuuden henkilöt kertovat kokemuksiaan ja näkemyksiään ravintoloista ja asiakaspalvelusta. Vuorossa on CMX-yhtyeestä tuttu artisti A.W. Yrjänä.
Keväällä ensimmäisen sooloalbuminsa julkaissut A. W. Yrjänä valmistelee täyttä häkää jo seuraavaa levytystään. Syyskuuksi hän vetäytyi sävellystyön pariin, ja lokakuussa alkoivat studiosessiot yhtyeen kanssa.
Käytkö usein ravintoloissa?
Se vähän vaihtelee. Olen innokas ruoanlaittaja, joten järjestämme usein ruoka-aiheisia illanistujaisia tai saatamme lähteä kylään ruokakassit mukanamme kokkailemaan, niin se vähentää ravintoloissa käyntiä.
Millaisissa ravintoloissa viihdyt?
Käsin alusta alkaen tehty ruoka ja keittiömestarin laatima menu on se, mistä tykkään. Henkilökohtaisuus, ihmisen kosketus ja ravintolan rakkaus omaa tekemistä kohtaan – semmoinen sytyttää minussa ilon.
Mihin viet kaverisi syömään?
Tuon yleensä kaverit syömään meille, kun tykkään kokata, mutta meillä on myös ystäväporukka, jonka kanssa käymme yhdessä ravintoloissa. Saatamme lähteä reissuun jonkun huippuravintolan takia ja rakentaa koko reissun sen ympärille. Helsingissä kävimme Olossa, joka oli kyllä ihan helvetin hyvä. Semmoinen elämys, että koko ajan saa olla hymy naamalla ja nauttia laadusta ja kekseliäisyydestä.
Minne palaat aina asiakkaaksi?
Sicapellea olemme seuranneet Porvoossa pitkään, se elää nyt kukoistuskauttaan. Se on viehättävä ja kekseliäs, ja siellä on erinomainen sommelier, kuten myös Vårissa, jossa kävimme jo silloin, kun se avattiin. Vaimoni kanssa myhäilimme silloin, että kävisipä Michelin-arvioija täällä joskus, niin nähtäisiin mitä hän tykkää. Ennustuksemme ei mennyt siinä kohtaa ihan hutiin.
Olen asunut 20 vuotta Porvoossa, joten olen enemmän tai vähemmän tippunut Helsingin skenestä. Siinä tuppaa käymään niin, että Helsingissä menen Tavastian kylkeen vanhaan kunnon Ilvekseen, missä tapaa kavereita. Kun olen esiintynyt Tavastialla sen viitisenkymmentä kertaa urallani, niin se on vähän kuin kotiinsa kävelisi.
Millainen asiakaspalvelu sytyttää?
Välitön, läsnäoleva ja tungettelematon. Kun olimme Lissabonissa Belcantossa, otimme vaimoni kanssa tehtäväksemme saada hovimestari heittämään huulta, kun hän oli niin jäykkä. Siellä se ei onnistunut, hän pysyi hyvin jäykkänä koko illan.
Fat Duckissa Lontoossa taas tuntui, että seurueemme oli ainoa, joka jutteli henkilökunnan kanssa, ja saimme sitten kierroksen viinikellariin ja keittiöön. Se on kiva, että juttelemalla ja olemalla utelias pääsee ihan eri tavalla kiinni ravintolan meininkiin.
Barcelonan Disfrutarissa oli yllättävän rento meininki. Samoin Geraniumissa Kööpenhaminassa, siellä oli todella kotoisaa. Siellä ei ollut noussut hattuun se, että he olivat edellisenä vuonna nousseet maailman ykköseksi.
Mikä on paras ravintolamuistosi?
Kyllä se Disfrutar on. En tiedä meneekö mikään yli siitä heidän 24 ruokalajin menustaan, joka oli melkoinen teatteri ja ilotulitus. Suomessa taas on jäänyt mieleen, kun olimme keikkareissun yhteydessä Turun Hamburger Börsissä, kun siellä oli vielä oma keittiömestari. Tilasin ankkaa, ja jotenkin asiat menivät niin hyvin kohdilleen, että aloin itkeä, kun söin sitä. Minusta se on aika loistava merkki.
Millaisissa baareissa viihdyt?
Nuorempana kävin paljon enemmän baareissa. Baari on minulle paikka, jossa tavataan ihmisiä ja seurustellaan. Kun asuimme Lauttasaaressa, olimme Kauniin Kampelan vakioita. Nykyään se tuntuu jo lompakossa, kun käy pari kertaa pariskunnan puolesta tiskillä baarissa. Mieluummin melkein menee porukalla syömään hyvin ja laittaa laskun kohdalla hetkeksi silmät kiinni.
Oletko joskus pettynyt ravintolassa?
Kyllä. Meillä on jäänyt kavereiden kanssa elämään termi äyriäispäivä, kun tilasimme kesäreissulla kahdesti eri paikoissa äyriäisiä, ja se oli niin kamalaa, että se jäi elämään lämpimänä muistona. On ikävä katsoa, kun joku onnistuu pilaamaan hyvän raaka-aineen.
Jos voisit matkustaa ajassa taaksepäin, mihin ravintolaan menisit?
Pitäisi varmaankin mennä 1800-luvun Pariisiin Auguste Escoffierin ravintolaan ihan vaan sen takia, kun hän on suurin piirtein keksinyt tämän nykyaikaisen ravintolakeittiöjärjestelmän.
Mitä kokeilet seuraavaksi?
Kotona jatkan eteläintialaisen ruoan opiskelua. Ravintoloista haluaisin käydä Palacessa ja parissa muussa Helsingin paikassa. Ainakin Luovuus kukkii kaaoksesta pitäisi testata, ja Lohjalla Mikko Utter. Yksi haave olisi päästä Kööpenhaminassa Alchemistiin, mutta se on todella kallis.
Lue myös: Meiju Suvas korvaa usein pääruoan alkupaloilla, mutta kantaravintolassaan hän ottaa tutun annoksen
