Kun puheeksi tulee alkoholikulttuuri ja -lainsäädäntö, me suomalaiset nostamme mieluusti esille ”eurooppalaisen juomatavan”.
Hehkutamme eurooppalaisia juomatottumuksia aivan kuin Eurooppa olisi jokin myyttinen Shangri-La, jossa alkoholiongelmia ei ole, vaan kaikki lipittävät viinilasillisiaan ja keskustelevat samalla henkeviä.
Mutta alkoholinkulutustilastojen perusteella me suomalaiset sijoitumme Euroopan keskikastiin, vaikka usein kuvittelemme olevamme megadokaajia.
Itse asiassa jos haluaisimme juoda ”eurooppalaisittain”, meidän pitäisi juoda vielä enemmän kuin nyt.
Tällä hetkellä keskivertosuomalainen juo 8,7 litraa sataprosenttista alkoholia vuodessa, mikä on alle Euroopan keskiarvon.
Esimerkiksi Tšekissä, Saksassa, Irlannissa ja Espanjassa sataprosenttista alkoholia kuluu reippaasti yli kymmenen litraa vuodessa henkilöä kohti.
Yleinen mielikuva on sekin, että me suomalaiset vedämme aina pään täyteen, kun taas eurooppalaiset siemailevat alkoholinsa sivistyneesti ruoan kanssa.
Todellisuudessa Eurooppaan mahtuu monenlaisia alkoholinkäyttäjiä, joista osa kiskoo vielä isommalla antaumuksella kuin suomalaiset – tämän voivat todistaa kaikki, jotka ovat käyneet Isossa-Britanniassa pubikierroksella perjantai-iltana.
Käsitykset ”eurooppalaisista juomatavoista” liittyvät myös itse juomiin.
Suomessa suurin alkoholituoteryhmä on olut, joka usein mielikuvatasolla yhdistetään päihdekäyttöön, kun taas viininlipitys mielletään sivistyneemmäksi. Tämä ei tietenkään ole totta, sillä kaikkia alkoholijuomia voi sekä nautiskella että kaataa kurkkuunsa.
Meille suomalaisille toki viini on perinteisesti ollut ”hienompaa”, koska se on useimmiten tuontitavaraa ja suhteessa kalliimpaa kuin kotimainen olut.
Suomalaisten käsitykset siitä, että juomme paljon ja humalahakuisesti, ovat vanhaa perua.
Jo 1800-luvun suomalaistumisliikkeessä silloisella raittiusliikkeellä oli vahva rooli. Todellisuudessa suomalaiset juovat tutkimustenkin mukaan alkoholia kohtuudella, ja alkoholinkäyttömme on vähentynyt jo vuodesta 2007. Tämä selviää esimerkiksi THL:n alkoholinkulutustilastoista.
Suurin ongelma tuntuu kuitenkin olevan itsetuntomme.
Koemme edelleen olevamme muusta Euroopasta erillään toheltavia metsäläisiä. Meillä alkoholia käsitellään ensisijaisesti päihteenä ja verotulojen lähteenä. Katveeseen jäävät edelleen esimerkiksi alkoholialan työllistävä vaikutus sekä alkoholin kulttuurinen merkitys, kuten sen nautintatavat, kotimaiset alkoholiperinteet ja niihin liittyvä kulttuurihistoria sekä yhteisöllisyys alkoholin ympärillä.
Ei meidän todellakaan tarvitse alkaa juoda eurooppalaisittain – juodaan nykysuomalaisittain, kohtuudella ja nauttien.
Lue myös: Näkökulma: Miksi tippaaminen ahdistaa Suomessa?
Anikó Lehtinen on Laurea AMK:n lehtori ja Suomen baarimestarien yhdistyksen FBSK:n viestintävastaava.
