Lähes kaikilla on mielipide sukupuolesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä, mutta harvalla on valmiuksia keskustella niistä tutkitun tiedon pohjalta.
Siitä tulee ongelma siinä vaiheessa, kun nämä huterasti perustellut näkemykset alkavat rajoittaa ihmisten mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Jos esimerkiksi grillaaminen tai tarkkuutta vaativa ruoanlaitto liitetään automaattisesti miehisyyteen.
Ravintolamaailmassa nämä mielipiteet – jotka perustuvat stereotypioihin, eivät faktoihin – ohjaavat edelleen sitä, minkälaisiin rooleihin eri sukupuolet ravintolamaailmassa päätyvät.
Huippuravintoloiden keittiöt ovat yhä miesvaltaisia. Maskuliinisessa keittiökulttuurissa tilaa annetaan ensisijaisesti miehille – ja naisille lähinnä silloin, jos he osaavat pelata miesten säännöillä.
Keittiöprikaatin perintö ja tiukat askelmerkit pakottavat meidät usein mukautumaan. Kysymyksille ja eri lailla tekemiselle harvoin on tilaa. Tai aikaa.
Kaikilla on jonkinlainen kokemus ja mielipide sukupuolesta, olemmehan kaikki osa sukupuolistunutta yhteiskuntaa.
Ongelmat alkavat, kun oma kokemus oletetaan universaaliksi, ilman historiallisen kontekstin hahmottamista. Silloin esimerkiksi grillaaminen näyttäytyy luonnostaan miesten hommana tai korkokengät naisten asusteina.
Silloin sorrumme valikoivaan historialliseen muistamattomuuteen. Entä 1700-luvun aatelismiehet, jotka pukeutuivat vaaleanpunaisiin silkkivaatteisiin ja korkokenkiin? Tuskinpa he grillasivat, mutta vielä vähemmän he sopivat nykystereotypioihin siitä, mikä koetaan naiselliseksi tai miehekkääksi.
Miten siis päädyimme siihen, että grillillä, kengillä tai vaaleanpunaisella värillä olisi sukupuoli? Lisäksi binäärisesti rakentunut maailma ei ota huomioon sukupuolen moninaisuutta. Tämä pätee myös laajemmin yhteiskunnassa.
Tieteellinen ajattelu – samoin kuin laadukas journalismi – ei lähde liikkeelle valmiista totuuksista, vaan kysyy: mistä nämä “totuudet” on rakennettu? Mitä ilmiöitä, rakenteita ja historiallisia painotuksia kätkeytyy siihen, että sukupuoli tuntuu meistä niin “itsestään selvältä”? Miksi liitämme grillaamisen maskuliinisuuteen – ja miten voimme avata ruoanlaiton kaikille saavutettavaksi, sukupuolesta riippumatta?
Yksi asia on silti varma: ainoa fallos, joka grilliin kuuluu, on grillimakkara.
Lue myös: Kolumni: Michelin-opas ei hyväksy väkivaltaa – paitsi jos se tapahtuu kulisseissa
Daniel Woodwardilla on 15 vuoden työtausta ravintola-alalta. Hän on sosiaaliseen vastuuseen keskittyvän luovan toimiston Woodward Creativen perustajajäsen. Koulutukseltaan Woodward on kulttuurintutkimuksen kandidaatti.
