Jalkauduimme Luxiin yhdessä taiteellisen johtajan Juha Rouhikosken kanssa, ja kiersimme teokset keskustellen valotaiteen merkityksestä. Rouhikoski korostaa, että tänä vuonna Luxissa on hyvin erilaisia töitä, joista mikään ei varsinaisesti nouse muiden yläpuolelle. Ensimmäisenä kierrettäviä aluetalojen teoksia Rouhikoski kuvailee kulttuurityöksi, joka vie taidetta ihmisten silmille, ja tuo kulttuuritaloihin enemmän kävijöitä – myös sellaisia, jotka eivät muuten ehkä koskaan kyseisissä taloissa poikkeaisi.

”Valotaide tulee aluetalojen myötä tutuksi paikallisille, niillekin, jotka eivät lähde siltä omalta asuinalueeltaan keskustaan katsomaan teoksia. Siksi tällä on suuri merkitys”, Rouhikoski sanoo.

Aluetalojen eli Kanneltalon, Malmitalon, Vuotalon ja Stoan teokset on tehty yhteistyössä Suomen valotaiteen seuran FLASH:n kanssa. Yhteistyön myötä Kannelmäen lähiöostari sai kirjastonsa seiniin staattista ja liikkuvaa kuvaa yhdistävän valoteoksen, joka muuttaa näkymän satumaiseksi. Taiteilija Alexander Salvesenin mukaan teoksen tekeminen kulmikkaan rakennuksen pinnoille oli iloinen haaste.

”Tämä on mielenkiintoinen pinta, paljon muotoja, jotka asettivat haasteita. Muutenkin tämä on hurja miljöö, kova lähiö ja on hienoa tuoda teos tänne.”

Salvesenin Mistäs me sitten leikataan -teos ottaa kantaa luontoon kohdistuvaan väkivaltaan. Salvesen suunnitteli teoksen varta vasten Kanneltalolle.

Malmitalolla hätkähdyttää puolestaan Anni Laukan teos Being Social, jota Rouhikoski pitää hyvänä esimerkkinä Luxin tavasta hyödyntää aluetalojen maisemaa.

”Viime vuonna aluetalot olivat mukana ensimmäistä kertaa, ja silloin täällä oli teos etupihalla. Nyt hyödynnetään takapihan puistoa.”

Vuotalossa ja Stoassa teokset ovat sisätiloissa. Tero Jartin Kylmä nuotio ja Timo Ahon Breathe ovat oivaltavia teoksia, jotka keräävät paikallisia jatkuvana virtana kulttuuritalojen auloihin. Rouhikoski on iloinen Luxin saamasta alusta. Yleisöä on riittänyt ja palaute on ollut kirjavaa. Hän pitää valotaiteen tekemistä hyvin erityisenä.

”Teos on aina kaiken summa, jota ei voi samanlaisena toistaa. Ympäristö, valo, keli, kaikki vaikuttaa. Kun painaa nappia, niin teosta ei enää ole olemassa kuin ihmisten muistoissa.”

Klustereissa valon juhlaa

Lux on ensimmäistä kertaa jaettu klustereihin eli kolmeen taidekokonaisuuteen, jotka sijaitsevat keskustassa, Ruoholahdessa ja Suvilahdessa. Rouhikoski perustelee ratkaisua sillä, että aiemmin teoksille pahasti massaa keränneet yleisövirrat jakautuvat nyt tasaisemmin. Keskustan teoskokonaisuus on ainakin houkutellut kansalaistorille paljon yleisöä seuraamaan kuinka Collectif Coinin liikettä, ääntä ja valoa yhdistelevä Abstract leikkii pimeydessä. Vieressä Musiikkitalon edessä hiljaiseksi vetävät paljon kohua aiheuttaneet ukrainan sodan jaloista tuodut pommitetut autot. Valotaiteena ne ovat hyvin simppeleitä, mutta tunnekokemus voi olla raju.

”Ukraina-teos ilmentää tätä maailman sekä sikäläisten ihmisten elämän muutosta, ja sopii siksi tähän vuoden muutos-teemaan hyvin. Halusin ajankohtaisen teoksen ja tämä on todella sitä”, kuvailee Rouhikoski.

Rouhikoski korostaa, että taiteen tehtävä on tarjota näkökulmia ottamatta varsinaisesti kantaa.

”Taide ei alleviivaa vaan tuo arkitodellisuuden tänne. Installaatio symboloi arkea, joka on tuhoutunut.”

Siinä missä yllä mainittu Abstract sekä esimerkiksi Töölönlahden puistossa yleisön yläpuolelle kohoava 18-metrinen Whale Ghost ovat hyvin teknisiä teoksia, ukrainan autoista koostuva installaatio ei ole. Tämä on valotaiteen erityispiirre.

”Valotaide on hyvin suvaitsevainen taidemuoto. On helppoa löytää teoksia, jotka ovat erilaisia, mutta sopivat valotaiteen katto-otsikon alle”, Rouhikoski sanoittaa.

Jatkamme keskustelua valosta, joka on kiehtova ilmiö. Jopa yllätyksellinen, kuten Rouhikoski asian ilmaisee.

”Valo ei yksinään ole mitään, ei se edes näy. Valo muuttuu näkyväksi vasta kun on se joku partikkeli ilmassa tai pinta, josta se heijastuu. Siksi se on yllätyksellinen.”

Lux 2024 jo pitkällä

Taiteellisen johtajan työ on hyvin tapahtumallisessa valotaidefestivaalissa ennen kaikkea ennakoivaa ja pitkälle tulevaisuuteen katsovaa. Rouhikoski aloitti Luxin parissa syksyllä 2021 kuratoimalla aluetaloja vuoden 2022 Luxiin. Hyvin nopeasti pöydälle tuli myös tämä vuosi 2023. 

”Vuosi 2024 on ollut pöydälläni jo viime keväästä. Kun tehdään päällekkäin kahta tapahtumaa, pystyy peilaamaan hyvin, että mikä toimii ja mikä ei. Kun Lux 2023 päättyy, pöydälleni tulee myös vuosi 2025.”

Tämän vuoden teema on siis muutos. Ja se on osoittautunut erinomaisen osuvaksi ja ajankohtaiseksi. Vuoden 2024 teema on myös jo päätetty.

”Ensi vuoden teema on Taide ja tiede. Omaa tekemistä selkeyttää paljon kun on jokin punainen lanka, jota seurata tapahtuman rakentamisessa.”

Ensi vuodelle on jo eräs teoskin tiedossa, jos se löytää oman paikkansa. 

”Tai kun se löytää. Siitä tulee vuoden 2024 Luxin ydin ja muu teoskokonaisuus rakentuu sen ympärille”, päättää Rouhikoski.

---

---