Juttu on osa Evento-lehdessä ilmestynyttä Kisälli & Konkari-sarjaa. Jutussa yhdessä työskentelevät tapahtuma-alan kokenut kettu ja tuoreempi tulokas kertovat, mitä voivat oppia toisiltaan. Nyt vuorossa ovat valontaitajat kahdessa sukupolvessa, isä Juha ja poika Oliver Rouhikoski.

Soitin kollegalle, koska…

Oliver: Usein olen kysynyt Juhalta, että toimisiko tämä tai tämä. Käymme paljon vuoropuhelua. Viimeksi tuli kysyttyä, kun tein J. Karjalaiselle valot, että mitä eräälle valotilanteelle voisi tehdä. Juha osasi auttaa ja muisti, että on itse tehnyt valot J. Karjalaiselle vuonna 1998 Vaasan Rantarockissa päälavalla.

Juha: Aika usein minäkin kysyn Oliverilta mielipiteitä eri valoratkaisuista, että näyttääkö hyvältä. Itse sokeutuu, kun paljon tekee, ja Oliverilta saan vilpittömän palautteen. Juuri muutama päivä sitten kysyin viimeksi, häneltä kun löytyy tuoretta näkemystä.

En unohda, kun…

Oliver: Olin työkavereiden kanssa rakentamassa joulukuussa ulkovalaistusta 20 asteen pakkasessa, ja oli siinä tehty 15–16 tuntista päivää viikon ajan. Viimeisenä päivänä autosta hyytyi akku eräällä pikkutiellä ja meinasin odotellessa nukahtaa pakkaseen trussitolpan päälle.

Juha: Vuonna 1997 Vaasan Rantarockissa rakennettiin, ajettiin ja purettiinkin koko valospektaakkeli kaverin kanssa kahdestaan. Valocrew oli siis kaksi henkilöä, ja setti oli aivan järkyttävä, 2–3 rekallista tavaraa. Homma alkoi siitä, että kiipesin kattoon ja toimin ripustajana. Ei unohdu.

Vaikutuin…

Oliver: Siitä fiiliksestä ja hengestä, joka tulee ryhmässä, kun onnistutaan jossain projektissa. Tulee hyvä fiilis, kun kaikki on onnistunut. Varsinkin purkuvaiheessa tai viimeistään kotimatkalla se iskee.

Juha: Aina siitä, kuinka valolla on niin valtava vaikutus yleisöön. Täydessä jäähallissa, kun tekee keikkaa ja tietää, että on tulossa pieni valoefekti ja kun painan nappia niin koko jäähallillinen – tuhannet ihmiset – kohahtaa. Siitä tulee aina kylmät väreet ja kyynel silmään. Ne ovat niitä tärkeimpiä hetkiä, miksi tätä hommaa rakastaa. Ehkä se on se huume, miksi tätä työtä tekee ja miksi jää koukkuun.

Inspiroiduin…

Oliver: Luonnollisista asioista ja luonnon visuaalisista piirteistä.

Juha: Valon yksinkertaisesta mutta täydellisestä olemuksesta nähtyäni James Turrellin valotaideteoksen Kiasmassa noin 20 vuotta sitten. Hän käytti ja käyttää valoa niin hienosti, että se vei minut mennessään.

5 vuoden päästä…

Oliver: Toivon, että olisin kehittynyt ammattilaisena niin, että on kaikki on valotöiden kanssa jees ja asuisin vaikka jossain muussa pohjoismaassa, kuten Norjassa.

Juha: Toivon, että olisin terve ja saisin tehdä itselle rakkaita asioita. Joo, vähän tylsä ja perinteinen mutta sitä tässä toivoo.

En vielä tiedä…

Oliver: Tarpeeksi!

Juha: Että, mihin tämä kaikki tekeminen johtaa. Mulla ei ole koskaan ollut mitään varsinaista masterplania, vaan kaikki on ollut henkisen nirvanan etsimistä ja sitä, että menee virran mukana. Kun seuraa sydäntään, niin se johdattaa sut ties minne.

Jos voisin muuttaa…

Oliver: Niin en kyllä muuttaisi mitään.

Juha: Maailmaa. Toivoisin ihmisten ymmärtävän, että olemme samojen ongelmien edessä ja  samassa veneessä globaalisti. Poteroitumisen vastakohta on yhteen hiileen puhaltaminen. Sitä arvostan ihan kaikessa elämässä, varsinkin työelämässä.

Eniten haluaisin…

Oliver: Tehdä asioita, joista opin jotain. Tuntuu välillä turhalta tehdä asioita, joissa ei kehity.

Juha: Tehdä kaikkea mistä pidän, mutta aika ja jaksaminen on rajallista. Niin hirveästi on asioita, joihin haluaisi paneutua.

Joskus vielä aion…

Oliver: Tehdä jonkinlaisen valoteoksen ilman minkäänlaista tekniikkaa, ihan luonnollisin keinoin.

Juha: Palata kalastusmatkalle Nepaliin. Edellisestä on nyt aikaa pian seitsemän vuotta. Saan kutsun sinne kalastusporukkaan kyllä joka vuosi, mutta en ole päässyt lähtemään.

Ikimuistoisin.

Oliver: Juhan työ. Se, kun näin Hämeenlinnan torilla Sibeliusfantasian viimeisimmän työn ja ensimmäistä kertaa ymmärsin jotain siitä, mikä tässä kiehtoo. Olin nähnyt monia valojuttuja ennenkin, mutta tuosta kun lähdin kävelemään kotiin, niin sydän hakkasi ja olin vaikuttunut.

Juha: Keikka vuodelta 1996. Utön saarelle tehty valoteos, jolla juhlistettiin saaren liittymistä valtakunnan sähköverkkoon. Ministerikin tuli helikopterilla sitä katsomaan.

Hankalin.

Oliver: Kun jouduttiin siirtämään tapahtumapaikalla lava eri paikkaan ja saatiin kuulla siitä 10 minuuttia ennen kuin raksan piti olla valmis! Tehtiin kyllä ihan niiden ohjeiden mukaan kuin oli ennenkin tehty, mutta sille kyseiselle vuodelle olikin lavan paikkaa vaihdettu ja siitä oli unohdettu informoida. Meni sitten päivä aika pitkäksi, mutta aika tehokkaasti hoidettiin asia kuntoon.

Juha: Keikka, joka on yleensä samalla myös kiinnostavin, sillä elämässä tulee olla haasteita. Toki pitää ymmärtää myös, koska pitää puhaltaa peli poikki. Mutta yleensä kaikki on ratkottavissa.

Kallein.

Oliver: Mikään ei ole tullut vielä liian kalliiksi. Moni kuulostaa kalliilta, mutta loppupeleissä hinta onkin aivan oikea.

Juha: Leningrad Cowboysien viimeinen keikka. Olin siellä kuskina, ja ajettiin paikalle Porsche Cayennellä, jota olikin aivan ihana ajaa. Niin ihana, että mun oli pakko ostaa samanlainen. Kalliiksi tuli!

Halvin.

Oliver: On harvoin hyvä.

Juha: Yleensä se tarjous, joka valitaan. Mutta se voi olla joskus lopulta kallein, koska jos joku on selkeästi halvempi tarjous kuin muut, se herättää hälytyskellot. Miten se on mahdollista, jos kaikki on oikein laskettu?

Nopein.

Oliver: 23 minuutin purku. Ei ollut kovin iso keikka, mutta jos ei oltais oltu tehokkaita, olisi purku ottanut yli tunnin. Käytännössä se meni niin, että kolmessa minuutissa kaapelit irti ja sitten kamat juosten kuorma-autoon.
Kellotettiin!

Juha: Nopeus on valttia, mutta hosuminen ei. Pitää lähteä maltilla liikkeelle ja tietää, mitä tekee, tai muuten tehdään lopulta hitaammin, koska tehdään uudestaan. Yleensä hinta myös nousee, jos yritetään olla liian nopeita.

LUE MYÖS: Turvallisuuspäälliköt samalla alalla: Mitä tapahtuma-alan kisälli ja konkari voivat oppia toisiltaan?

LUE MYÖS: Teknikko, näpit irti kaljahanasta! Tapahtuma-alan konkari muuttaa sitkeitä asenteita

LUE MYÖS: Taija Holm ja Elina Viljamaa: mitä tapahtuma-alan konkari ja kisälli voivat oppia toisiltaan?

---

---