Mikkomatti Arolla on aikataulusäätöä. Ensimmäisellä haastattelukerralla hän valmistautuu lähtemään Stingin keikalle Tampereelle. Toisella hän on juuri palannut lapsensa neuvolakäynniltä. Aron arkiaamut pitävät sisällään pähkinänkuoressa rock-konsertteja ja neuvolakäyntejä.
Moni tuntee Aron Pori Jazzin pitkäaikaisena taiteellisena johtajana, mutta yhdeksän festivaalivuoden jälkeen Aro siirtyi loppukesästä tapahtumajärjestäjä Live Nationille. Kansainvälisiin artisteihin keskittyvänä promoottorina Aro on työskennellyt elokuusta lähtien.
”Pääsin aloittamaan Porissa taiteellisena johtajana jo 29-vuotiaana, joten uskalsin olettaa, että kyseessä ei ole eläkevirka”, Aro kommentoi.
Työpaikan vaihdon myötä Aro ei ole kuitenkaan päässyt eroon jatseista. Live Nation nimittäin vastaa festivaalin maksullisten pääkonserttien artistibuukkauksista.
Aro on Pori Jazzien kasvatti: porilaisena hän on kasvanut festivaalin kainalossa ja päätynyt lopulta työskentelemään organisaatiossa. Festivaalityössä Aro on tottunut lataamaan paljon painetta heinäkuuhun. Kahden koronavuoden jälkeen hän tietää, miten vaikeaa on työskennellä koko vuoden jotakin sellaista varten, jota ei rajoitusten takia voidakaan toteuttaa.
Nyt Live Nationilla sykli on huomattavasti lyhyempi, kun tapahtumia järjestetään ympäri vuoden. Eri aikavyöhykkeillä vaikuttavien ihmisten kontaktointi tekee työstä paikoitellen epäsäännöllistä. Ja kuten tapahtuma-alalla usein, työn intensiivisyys vie ajoittain mennessään.
”Se tarkoittaa, että kun haen lapset päiväkodista puoli viiden aikaan, olen monesti viimeisten joukossa.”
Kyllä kaksi on enemmän kuin yksi
Aron perheeseen kuuluu vaimo, viisivuotias esikoinen ja kaksivuotiaat kaksoset. Elämä on täyttä. Aro myöntää, ettei oikeastaan tiedä, mitä elokuussa 2022 voimaan astuva perhevapaauudistus tuo tullessaan, sillä kaksosten tulon myötä perheessä on joka tapauksessa pidetty vapaita tavanomaista enemmän. Monikkolapsiperheet ovat Suomessa oikeutettuja pidempiin vanhempainvapaisiin, ja tätä oikeutta on Aron perheessä myös käytetty.
Vanhempainvapaata Aro vietti muun muassa pandemian aikana, kun Pori Jazzien henkilöstö lomautettiin pariin eri otteeseen. Viimeisen pätkän Aro käytti kesällä ennen kuin kaksoset täyttivät kaksi vuotta.
Aron mukaan vaimon rooli on ollut kaksosten hoidossa häntä isompi. Silti kun vauvoja syntyy yhden sijasta kaksi, tekemistä ja tarvetta käsipareille on tuplasti. Yleisen sanonnan vastaisesti kaksi ei todellakaan mene siinä missä yksikin.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
”Kokonaisuus on välillä hullunmyllyä. Tällä alalla hanskoja ei voi koskaan pudottaa kokonaan, vaan työaika ja perheaika limittyvät. Mutta samalla tajuaa, että lasten kanssa yhteinen aika on varsinkin arkipäivinä lyhyt, ja sen aikaikkunan yrittää parhaansa mukaan pyhittää.”
Aron tapaan kaikki isyysvapaansa käyttää Suomessa noin neljännes isistä. Jopa noin neljännes jättää isyysvapaansa sen sijaan kokonaan käyttämättä. Elokuussa voimaan astunut perhevapaauudistus tähtää vapaiden tasaisempaan jakautumiseen äitien ja isien välille.
Erään työolotutkimuksen mukaan jopa 74 prosenttia isistä kokee, että työssä käyminen parantaa lasten kanssa jaksamista. Voisiko yhtälö toimia myös toisin päin – parantaako lasten kanssa oleminen työssä jaksamista?
Kyllä ja ei, sanoo Aro. Jos lapset valvovat ja sairastavat, on selvää, että se on työtehoista pois. Aro tuntee monia perheitä, joissa ”ei nukuta”, eikä hän halua vähätellä sen vaikutusta hyvinvointiin. Samalla Aro toteaa, että esikoisen syntymä muutti hänen suhtautumistaan töiden tekoon hyvään suuntaan. Nuorena ammattilaisena työtä on tullut aikaisemmin painettua välillä oman jaksamisen rajoilla.
”Kun esikoinen syntyi, halusin asettaa rajoja työnteolle, ja oli pakkokin. Voi olla, että ilman lapsen saamista olisin vain sokeasti jatkanut entiseen malliin.”
Aro kuvailee itseään aikaansaavaksi tekijäksi, ja lapset ovat tätä entisestään kirittäneet.
”Kun lapset pitää hakea ajoissa, se tehostaa tekemistä ja auttaa priorisoimaan. Välillä ahdistaa, kun työt kasaantuvat ja viikot viuhuvat ohi liian nopeasti. Viikon päätteeksi ei ole aina se fiilis, että olisi saanut tehtyä kaiken mitä piti.”
Toisaalta luova työ, ainakin Aron luova työ, joustaa.
”Olimme tällä viikolla vanhempainillassa. Minä sain työt järjestettyä, mutta jäin kyllä miettimään, miten esimerkiksi opettajat ja sairaanhoitajat pääsevät omista töistään päiväkodille kello 15.30.”
Tuplarattaita työntävälle toivotetaan jaksamista
Vanhemmuudesta puhuminen on Aron kokemuksen mukaan vähän hankalaa. Ei ole olemassa yhtä työssäkäyvän vanhemman kokemusta, ja vielä vähemmän yhtä yleistä vanhemmuuden kokemusta. Hän ei haluaisi sanoa, että vanhemmuus on ihanaa, mutta ei myöskään parjata.
”Kun esimerkiksi kirjailija Juha Itkonen on julkisuudessa puhunut vanhemmuuden hyvistä puolista, hän on saanut aika ryöpyn kritiikkiä. Hyvistä puolista pitäisi kuitenkin puhua. Tunnistan Itkosen lausunnoista sen, että myös omaan elämääni isyys on tuonut kaiken muun hyvän lisäksi selkeyttä ja vastapainoa työlle. Eikä arki meidän perheessämme ole mitenkään mahdotonta, vaikka tekemistä on paljon.”
Aro on saanut yllättyä siitä, miten raskaana monikkolapsiperhearkea yleisesti pidetään. Kun Aro työnteli esikoistaan vaunuissa, tuntemattomat ihmiset tulivat onnittelemaan. Vastaanotto on kaksosten tuplarattaiden kanssa ollut aivan toinen.
”Mieleen on jäänyt, kun naapuri toivotti rappukäytävässä ‘jaksamista’. Itse miellän, että noin sanotaan silloin, kun esimerkiksi läheinen on sairastunut tai menehtynyt. Kommenteilla tarkoitetaan varmasti hyvää, mutta tungetteleva tuijottelu ja voivottelu on niin yleistä, että siitä on tullut monikkoperheiden keskuudessa yleinen puheenaihe. Kyllä kaksosarki on monelle työssäkäyvällekin antoisaa ja hallittavissa.”
Työelämä koronan jälkimainingeissa, onkos se sitten antoisaa ja hallittavissa? Aron mielestä voi varovaisesti sanoa, että ala on päässyt koronan jäljiltä jaloilleen.
”Kaikenlaisia muita murheita on kuitenkin tullut tilalle. Venäjän hyökkäyssota ja energiakriisi ovat ehdottomasti sellaisia.”
Mutta miten sota heijastuu siihen, kuka nousee Helsingissä lavalle ensi kesänä?
”Musiikkitapahtumissa ollaan ylellisyystuotteen äärellä. Jos kuluttajilla ei ole varaa maksaa sähkölaskuja, ei heillä ole välttämättä varaa käydä keikoilla. Nämä murheet läpäisevät toki kaikki toimialat. Ja samalla täytyy pitää mielessä, että ylivoimaisesti suurimpia murheet ovat Ukrainassa, ei täällä.”
Isossa kuvassa ihmiset ovat palanneet kulttuurin pariin vaihtelevasti.
”Ala on polarisoitunut: jossain myydään todella hyvin, jossain muualla taas on vaikeuksia. Tämä nähtiin jo kesän festivaaleilla.”
Aro lisää, ettei kyse ole pelkästään Suomen ja Helsingin keikoista. Koko Euroopan tapahtumaskene on varpaillaan maailmanpolitiikan muutosten edessä. Esimerkiksi Saksassa eletään Aron mukaan edelleen jossain määrin korona-aikaa.
”Siellä keikkojen lipunmyynti ei ole palautunut entiselle tasolle lainkaan. Matkustin vastikään Lontoosta Bremeniin. Havaitsin Saksan puolella kesken matkan, että minulla oli kirurginen maski, vaikka junassa edellytettiin FFP2-maskin käyttöä. Tuli kiire googlettaa, millaiset sakot väärästä maskista voi saada. Ero oli suuri verrattuna Englantiin, jossa korona ei näkynyt arjessa millään tavalla.”
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Vain elämää -ilmiö
Aron lautasella on tällä hetkellä enimmäkseen ulkomaisten artistien buukkaamista Suomeen. Myöskään se ei suju pandemian jäljiltä aivan kommelluksitta. Aro on miettinyt viime vuosina monesti, vieläkö Suomessa on mahdollisuuksia keskisuurten ulkomaalaisten artistien breikkaamiseen.
”15 vuotta sitten ei tarvinnut olla Adele päästäkseen suomalaisten naistenlehtien kanteen ja radiokanavien soittolistoille. Radiossa soi paljon englanninkielistä musiikkia ja myös vähemmän tunnettuja kansainvälisiä artisteja. Kyse on Vain elämää -ilmiöstä: Suomessa ollaan kiinnostuneita paljolti kotimaisista artisteista, ja heidän tuotantoaan kierrätetään kuunteluun uudestaan ja uudestaan.”
Aro ajattelee Vain elämää -buumin osoittavan, että Suomessa on vielä jonkin verran yhtenäiskulttuuria. Tutut kotimaiset artistit jaksavat kiinnostaa massoja ja vetää stadionkeikoille ja tv-ruudun eteen. Samalla musiikin kuluttaminen on isossa kuvassa pirstaloitunut. Harvat uudet artistit nousevat enää megaluokan suosioon. Tilalle on tullut paljon erilaisia artisteja ja yleisöjä. Se ei tee festivaaliohjelmiston koostamista tai artistin buukkaamista aivan helpoksi. Suosituimmat megatähdet eivät ole keikkapalkkioidensa puolesta suomalaisten festivaalien saavutettavissa, ja toisaalta vähemmän tunnettujen nimien kohdalla lipunmyyntipotentiaalia on hankala arvioida.
”Kun suurin osa artisteista ei enää nouse laajaan tietoisuuteen, kuten vaikkapa Bruno Mars tai Ed Sheeran, korostuu buukkaajan työssä sekä artistin että hänelle sopivan yleisön löytäminen. Olen kohta nelikymppinen perheenisä ja haasteeni on pysyä perillä siitä, mitä musiikkimaailmassa tapahtuu.”
LUE MYÖS: Tomi Lantto: Työhyvinvoinnin kolme peruspilaria
Lisää vapaata isille
Elokuussa 2022 uudistunut vanhempainpäivärahamalli koostuu neljästä eri päivärahasta: raskausrahasta, erityisraskausrahasta, vanhempainrahasta ja osittaisesta vanhempainrahasta. Eri päivärahamallien tarkoituksena on tukea perheiden erilaisia tilanteita mahdollisimman kattavasti.
Molemmille vanhemmille on korvamerkitty 160 vanhempainrahapäivää, ja omasta kiintiöstä voi luovuttaa toiselle päiviä tilanteen mukaan, kuitenkin enintään 63 päivää. Päiviä voi luovuttaa myös lapsen isovanhemmalle tai muulle hoitajalle.
Luovutettavien päivien määrää on rajattu, koska uudistuksen tarkoitus on kaventaa sukupuolten välisiä palkkaeroja ja tasata lastenhoidon jakautumista perheissä.
Vanhempainpäivärahapäivistä isien osuus oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 vain 10,8 prosenttia. Isien osuus on kuitenkin kasvanut vuodesta 2000 noin kuusi prosenttiyksikköä.
Työelämässä vanhempainvapaiden epäsuhta näkyy siten, että naisvaltaiset alat kantavat suuren osan vanhempainvapaista koituvista kuluista ja työn organisoinnin haasteista, kuten sijaisten rekrytoimisesta.
Uudistus on saanut osakseen kiitosta ja moitteita. Käytännössä monessa perheessä mietitään, miten yhdistää pienen vauvan imetys ja töissä käyminen. Työnantajille päänvaivaa aiheuttanee töiden organisointi, kun vapaita pidetään jatkossa useassa lyhyemmässä pätkässä.
Vaikka uudistusta on kuvailtu kompromissiksi, se on silti maailman edistyksellisimpien joukossa. OECD:n mukaan pisimmät vain isille omistetut perhevapaat ovat Koreassa (52,6 viikkoa) ja Japanissa (52 viikkoa), mutta niiden käyttö on hyvin vähäistä – Japanissa vain noin kolme prosenttia. Isien osuus perhevapaiden kestosta on suurin Islannissa (29 %) ja Ruotsissa (28 %).
LUE MYÖS: Uudistunut vanhempainvapaa: mitä neljästä päivärahasta voit saada?
