Ravintola-alalla panostetaan nyt aiempaa enemmän hyvinvointiin, ja liikunta on siinä yksi tärkeä työkalu. Näin kokevat kokit Kalle Kiukainen ja Simo Harrivaara sekä baarimestari Katarina Parpala-Kangasjärvelä. Vielä 15 vuotta sitten oli tavallisempaa jäädä serviisin jälkeen tyhjentämään viinipullon pohjia kuin lähteä lenkille.

”Minulle saatettiin nauraa, kun lähdin juoksemaan kymmenen kilsaa kotiin enkä jäänyt muiden kanssa tyhjentämään pulloja”, Kiukainen muistelee.

Nyt tilanne on toinen. Parpala-Kangasjärvelän mukaan alalle tuleva sukupolvi ei rellestä ja juhli samalla tavalla kuin aikaisemmat. Samaan aikaan on entistä yleisempää tarjota työntekijöille liikuntaseteleitä tai yhteisiä treeniryhmiä, ja ryyppyreissujen sijaan virkistyspäivät rakentuvat liikunnan ympärille.

Äkkiseltään ajatellen ravintola-ala asettaa tiettyjä haasteita liikkumiselle. Ohjatut ryhmäliikuntatunnit sijoittuvat ilta-aikoihin, jolloin alan tekijät ovat töissä. Kuntosalit ja uimahallit eivät välttämättä ole auki, kun töistä pääsee yömyöhään. Päivällä on pitkän työvuoron väsyttämänä helpompi kääntää kylkeä kuin lähteä treeneihin ennen serviisiä. Vuoden kokki 2024 Simo Harrivaara sanoo, että liikunnasta kannattaakin tehdä osa arjen rutiineja.

Nyt on nousussa ilmiö, jossa kokit treenaavat lujaa ja tsemppaavat toisiaan vielä kovempaan suoritukseen. Hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin parasta löytää oma tapa liikkua vertailematta itseään liikaa muihin.

Kalle Kiukainen, Simo Harrivaara ja Katarina Parpala-Kangasjärvelä kertovat, miten liikkuvat omassa arjessaan.

Kalle Kiukainen

Olen kokki ja ravintoloitsija Basbasissa, johon kuuluu kolme ravintolaa Helsingin Punavuoressa. Alalla aloitin vuoden 2007 paikkeilla. Arkeeni mahtuu myös kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja ilmailualalla työskentelevä vaimo. Ennen oman ravintolan perustamista työskentelin muun muassa Murussa. Tällä hetkellä työskentelen intensiivisesti uuden ravintolamme Basbas Studion parissa, mutta jatkossa tarkoitukseni olisi olla läsnä muissakin ravintoloissamme.

Liikuntaa olen rakastanut aina, lajit vaan ovat vaihdelleet. Aiemmin extreme- ja joukkuelajit olivat juttuni, nyt olen koukussa kestävyysurheiluun. Erityisesti korona-aikana juokseminen oli henkisesti iso juttu, se piti mielen virkeänä ja vahvana.

Arjessa liikun juoksemalla, uiden ja salilla käyden. En tykkää nostella painoja, ja käyn salilla enemmän vahvistaakseni itseäni sekä ravintolatyötä että kestävyysurheilua varten. Etsin erilaisia sovelluksia, joissa on oman kehon painoa hyödyntäviä ohjelmia. Niitä voisi periaatteessa tehdä kotonakin.

Kun avasimme ensimmäisen ravintolamme vuonna 2015, selkäni kipuili muutaman vuoden, ennen kuin se leikattiin. Avauksen aikoihin tuli roudattua tavaraa ties millaisissa huonon ergonomian asennoissa, ja tukilihaksisto ei ollut kunnossa. Se vaikutti välilevyihin. Tuolloin en pystynyt urheilemaan itselleni sopivalla tavalla, ja se oli henkisesti ja fyysisesti rankkaa aikaa. Mielestäni tämä työ on raskaampaa, jos ohessa ei liiku. Liikkumattomuus aiheuttaa väsymystä.

Nykyään juokseminen on minulle myös omaa aikaa ja meditaatiomahdollisuus hektisessä arjessa. Joku aika sitten kokeilin hoitaa juoksevia asioita lenkiltä käsin, mutta päädyin lopettamaan sen, koska se poisti juoksusta mahdollisuuden rauhoittumiseen. Kiireiden keskellä on suunniteltava valmiiksi, missä välissä viikolla kerkeää liikkua ja miten paljon. Siitä ei kuitenkaan kannata ottaa stressiä.

Iltapainotteinen työ mahdollistaa liikkumisen jopa paremmin kuin päivätyö. Aamulla on vielä energiaa liikkua, ja toisaalta liikunta antaa energiaa loppupäivään. Jos on nukkunut huonommat yöunet, on ihmeellistä, miten liikunta piristää.

Ravintolatyössä järjestyksen puute saattaa olla pidemmän päälle kuormittavaa. Siksi järjestelmällisyys on kaikki kaikessa. Jos jokainen päivä on selviytymistä, koska tavarat ovat väärässä järjestyksessä ja tilaa sekä henkilökuntaa on liian vähän, tappaa se luovuuden. Sille pitää rakentaa tilaa hyvällä johtamisella. Siksi uskon liikkumisen voimaan. Se auttaa tietenkin jaksamaan fyysisesti pitkiä päiviä, mutta sen vaikutusta ajatteluun ja mieleen ei voi vähätellä.

Liikkumisen ilosta saa ammennettua energiaa, joka vaikuttaa positiiviseen ajatteluun ja stressinsietokykyyn. Parhaimmillaan ravintolassa vallitsee joukkuehenki, jossa kaikki tukevat toisiaan, ja se on tässä alassa kaikkein siisteintä.

Simo Harrivaara

Työskentelen keittiöpäällikkönä Hiiohoi oy:llä, joka tekee yrityscateringiä. Teemme asiakkaille tapahtumia sekä omissa kohteissa että asiakkaiden tiloissa. Lisäksi minulla on oma yritys Harrydanger, jonka kanssa teen kaikkea mahdollista ravintola-alaan liittyen, muun muassa pop upeja, konsultointia ja ruokakuvauksia. Olen aloittanut alalla vuonna 2011 harjoittelijana.

Työni on tosi vaihtelevaa ja monipuolista, ja siksi arkiliikuntakin elää sen mukaan. Pidän erityisesti juoksemisesta: ei tarvitse laittaa muuta kuin lenkkarit jalkaan ja lähteä. Vasta viime vuosina olen oppinut, että varttikin riittää.

Juoksun lisäksi käyn Training for Warriors -treenifilosofiaa toteuttavalla salilla. Siellä on paikalla valmentajat, jotka miettivät ohjelmat valmiiksi ja treenaaminen tehdään yhteisöllisesti. Omassa työssäni teen paljon päätöksiä, ja siksi olen kokenut hyväksi, että salilla ei tarvitse tehdä päätöksiä.

Liikuntaa olen harrastanut lapsesta lähtien, erityisesti jalkapalloa ja salibandya. Minulla on myös musiikkitausta, ja olen välillä keskittynyt soittamiseen niin, että liikunta on jäänyt hunningolle.

Kun aloitin ravintolatyöt, tein nuorena nousukkaana liikaa töitä. Jaksaminen perustui siihen, että teit viisi pitkää päivää ja sitten vaan lepäsit kaksi päivää, että jaksoit mennä töihin. Liikunnan ilon löysin uudestaan kolmenkympin korvilla, ja se on vahvistunut vuosi vuodelta.

Urheilen paljon myös yhdeksänvuotiaan tyttäreni kanssa. Hän pyöräilee ja minä juoksen. Juoksua olen harrastanut yli 15 vuotta. Tykkään haastaa itseäni, ja kun juoksu lähti kulkemaan, kokeilin puolimaratonin juoksemista. Seuraavana tavoitteena olisi kokopitkä maraton. Siinä ei ole enää kyse juoksutaidosta tai kunnosta, vaan puhutaan mielen lujuudesta.

Ravintolatyössä kovin kuormitustekijä on paine. Keittiössä työskennellessä on koko ajan aikarajoja ja määreitä, jotka täytyy täyttää. Liikunta auttaa sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin, ja siksi se on tärkeää. Liikkumisen kautta saa paremman olon itsestä, se auttaa itsetuntoon, ja työnkin voi parhaassa tapauksessa kokea merkityksellisemmäksi.

Hyvä kunto ja stressinsietokyvyn kasvattaminen olivat osasyynä siihen, että voitin Vuoden kokki -kilpailun. Sain finaalissa erityishuomion siitä, että sykkeeni olivat tosi matalat kovasta paineesta huolimatta. Hermojen hallinta auttaa siinä.

Katarina Parpala-Kangasjärvelä

Aloitin viikonlopputyöt alalla vuonna 2010, ja päätoimisesti olen työskennellyt ravintoloissa nyt yli kymmenen vuotta. Ensimmäiset työni olivat tarjoilupuolta ruokaravintoloissa, sitten työskentelin yökerhoissa.

Nykyisessä työpaikassani Groteskissa olen päässyt syventymään cocktaileihin ja rakastumaan alaan. Täällä olen ollut vuodesta 2018 lähtien, nyt ravintolapäällikkönä.

Työhöni kuuluu niin toimisto-, misa- kuin serviisipäiviä. Serviisipäivä alkaa usein kuorman purulla. Se on fyysisesti rankkaa, koska kyseessä on vanha talo ilman hissejä. Varastomme on kellarissa, ja asiakastiloja useassa kerroksessa. Apuna ovat rullakot ja pumppukärry, mutta portaissa ravaaminen menee silti ihan jumppapäivästä.

Arjessa pyrin liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti. Ylipäänsä pidän aerobisesta liikunnasta enemmän kuin punttisalilla käymisestä. Nyt kun olen löytänyt lapsuudessa rakkaan telinevoimistelun uudestaan, on salilla käyminen tullut sivutuotteeksi, sillä osa liikuntasuorituksista tarvitsee voimaa.

Tänä keväänä olen ollut mukana Kei Miyagin ”Ravintola-ala nostaa rautaa” -ryhmässä. Kei on personal traineriksi kouluttautunut ravintola-ammattilainen, joka halusi tarjota alan ihmisille terveitä vaihtoehtoja yhdessäololle ryyppäämisen sijaan.

Minusta on kiva, että ryhmä kokoontuu sunnuntaisin päiväsaikaan. Yleensä baarityöntekijät nukkuvat viikonloppuserviisin jälkeen koko päivän, mutta tätä varten on pakotettava itsensä ylös.

Tunnin treenillä saa aamun käyntiin, ja on sitten koko päivä aikaa tehdä muuta. Ravintola-alalle suunnatussa treeniryhmässä on hiottu nostamistekniikkaa, ettei paikkoja tule hajotettua töissä.

Olen sosiaalinen liikkuja, ja tarvitsen kavereita ja tuttuja siihen, että saan liikkumisesta enemmän irti. Lisäksi käyn ryhmäliikuntatunneilla, uimassa ja juoksemassa.

Olen lähtökohtaisesti urheillut aina, mutta minulla on myös ollut pidempiä jaksoja, jolloin liikkuminen ei maistu. Silloin pitää löytää itselle mieluisia lajeja, jotka kiinnostavat.

Ilman urheilua olen huomattavasti väsyneempi. Raskaskin työviikko sujuu paremmin, kun treenistä saa keskittyneen mielen ja pirteän olon.

Jos on ihan kammoviikko tiedossa, saattaa jäädä liikkuminen vähemmälle. Seuraavalla viikolla sitten paikataan.

Ravintolatyö saatetaan nähdä fyysisenä, mutta se on aika yksipuolisesti kuormittavaa. Siksi liikunta on tärkeää. Baarityössä myös kehonhuolto on oleellista: venyttely sekä hieronnassa ja saunassa käyminen rentouttaa.

Hyviin työkenkiin kannattaa myös panostaa. Jos tekee pitkää vuoroa, on kenkiä hyvä olla useammat. Myös oma työpiste kannattaa tehdä mahdollisimman mukavaksi ja itselle luontevia työasentoja tukevaksi.

Lue myös: Lauri Kaivoluoto ja Simo Harrivaara ovat uuden sukupolven julkkiskokkeja

Lue myös: Ravintola Alfredin Janne Nevalainen: Alalla on tapahtunut positiivinen muutos

---

---