Pienen kahvilan ovi käy tiuhaan, ja Tomi Oksanen sukkuloi haastattelun aikana palvelemaan asiakkaita. Kuulumisia vaihdetaan.
Vallilan kaupunginosassa Helsingissä sijaitseva Päijänne-kahvila on viiden vuoden aikana kerännyt mukavasti asiakkaita, ja kaverit ovat kannustaneet Oksasta laajentamaan bisnestä. Kun puheeksi tulee kahvilan muuttaminen tai kehittäminen, viereisen pöydän asiakas keskeyttää haastattelun kohteliaasti.
”Älä kehitä. Tää on just hyvä”, hän virnistää Oksasen suuntaan.
Eikä kehittäminen ole suunnitelmissakaan.
”Minulle riittää, että saan laskut maksettua. Ei pidä liikaa buumata”, Oksanen toppuuttelee.
Englannin kielen boom-verbistä johdetulla buumaamisella hän viittaa liiketoiminnan laajentamiseen. Bisnestermistö tarttui tradenomiopinnoista. Oksasella on myös leipurin koulutus. Niillä eväillä hän keväällä 2018 avasi kahvila Päijänteen. Alla oli muutama ravintolapäivän popup-kahvilakokeilu oman kerrostalon vinttikerroksessa.
”Lisäksi kävin yrittäjäkurssin. Jälkikäteen ajatellen otin aika ison riskin, ja laitoin kaiken yhden kortin varaan. En tiennyt, mitä kuluttajat kahvilastani tulisivat ajattelemaan.”
Töissä kellon ympäri
Hyvä valmistautuminen kantoi hedelmää. Oksanen käytti liiketilan etsimiseen puoli vuotta, kunnes sopiva löytyi riittävän läheltä kotia.
”Työmatkani on viisi minuuttia. Homma ei toimisi, jos tulisin jostakin kauempaa.”
Oksanen aloittaa työt aamuviideltä. Käytännössä kaikki leipominen tapahtuu ennen kello kymmentä, jolloin hän avaa kahvilan ovet asiakkaille. Päijänne on auki tiistaista perjantaihin viiteen asti iltapäivällä, joten työpäivälle tulee pituutta. Lauantaisin kahvila on auki kello 11–15.
”Silloin alussa laskin, että jos avaan yhdeksältä, niin minun pitää aloittaa leipominen neljältä. Piti laskea tarkkaan, että milloin minulla on vapaata. Maanantaisin kahvila on kiinni, ja silloin tulen yleensä aamukuudelta tekemään paperitöitä ja muita hommia.”
Pitkistä päivistä huolimatta Oksanen nauttii silminnähden työstään.
”Diggasin leipoa jo pentuna”, hän kertoo stadilaisella nuotilla.
Oksanen teki muita töitä, kunnes päätti toteuttaa unelmansa omasta leipomokahvilasta. Vahva visio on kantanut.
”Pyörittelin liikeideaa kauan. Kun lopulta lähdin toteuttamaan tätä, se oli juna joka meni maaliin. Vaimoni on ollut paljon apuna kahvilan logosta ja värimaailmasta lähtien”, Oksanen suitsuttaa ja muistelee kahvilan alkuaikoja.
”Aluksi vähän jännitti, koska tämä on sivukatu.”
Jännitys lieveni, kun asiakkaita alkoi ilmaantua. Mainosbudjetti on ollut alusta lähtien nolla euroa. Sometilit Päijänteellä sentään on.
”Emme ole isommin tätä koskaan luukuttaneet. Kulman takana on kirpputori, ja sieltä tulee asiakkaita meille kirppiskäynnin jälkeen. Sama juttu viereisen kirjaston kanssa. Raitiovaunupysäkitkin ovat lähellä”, Oksanen luettelee.
”Tämän kokee omakseen siinä vaiheessa, kun tänne on itse löytänyt.”
Puhelu jäi mieleen
Tomi Oksanen leipoo kaikki Päijänteen tuotteet itse. Pullia lukuun ottamatta kaikki on gluteenitonta. Sopivat jauhot ja tykötarpeet ovat löytyneet kokeilujen myötä. Oksaselle on tärkeää palvella hyvin myös vegaaneja ja erityisruokavaliota noudattavia.
Tuotteiden tuoreus on leipomolle kunnia-asia. Asiakasmäärät vaihtelevat päivästä ja viikosta toiseen, joten Oksasen on syytä suunnitella työnsä hyvin.
”Olen tosi tyytyväinen siihen, että olen oppinut leipomaan sopivia määriä. Ensimmäinen vuosi oli siinä suhteessa aika oppikoulua. Mikään ei ole ikävämpää kuin kakku, josta menee kaupaksi vain 1-2 palaa. Tilaukset pitää tehdä ajatuksella. Suurin piirtein tiedän, että juhannuksen jälkeen rauhoittuu, mutta muuten se on vähän että nuolaise sormenpäätä ja kokeile mistä suunnasta tuulee. Ensi viikon tiistai on aina erilainen kuin tämän viikon tiistai”, Oksanen muotoilee.
Hävikkipullat Oksanen kiikuttaa tien toiselle puolelle, josta yleishyödyllinen järjestö Kohtaus ry jakaa ne eteenpäin yksinäisyydestä kärsiville nuorille.
Asiakaspalautteesta yksi on jäänyt Oksaselle erityisen lämpimänä mieleen.
”Tuli puhelu, jossa asiakas kertoi käyneensä vuosi sitten meillä ja tykästyneensä kardemummapullaan. Hän oli nyt perustamassa kirpputoria Vallilaan ja kysyi, voisinko alkaa leipoa niitä sinne heille myyntiin. Sen verran olin valmis bisnestäni kasvattamaan, että aamuisin voimme niitä heille leipoa.”
LUE MYÖS: Rönttösrouva teki muutoksen, ja myynti kasvoi – kahvilan vitriinin pitää olla runsas
