Ammattitaitoisten työntekijöiden puute on uhka alalle. Näin ajattelee viidennes yrityksistä, jotka vastasivat Matkailu- ja ravintola-alan yrittäjien ja työnantajien työmarkkinajärjestön MaRan jäsenkyselyyn.

Baariammattilainen Juho Viita kokee, että perusasioiden suhteen alalla on hyvät edellytykset uusien työntekijöiden perehdyttämiseen, mutta investoinnit ovat ajoittain riittämättömiä.

Hän työskentelee palvelupäällikkönä palvelualoille valmennusta tarjoavassa Koutsit.fissä. Vuonna 2017 perustettu yritys liittyi Baronaan muutama vuosi sitten.

”Perehdytys on aina investointi, ja palkat ovat iso siivu tuloksesta. Perehdytyksestä lähdetään helposti tinkimään, ja homma jää puolitiehen.”

Puutteellinen perehdytys vaikuttaa työmotivaatioon ja yritysmielikuvaan. Kun ei saa työkaluja työssä onnistumiseen, kiinnostus lopahtaa. Se näkyy virheinä ja asiakaspalvelun tason laskuna, mikä taas vaikuttaa asiakaskokemukseen ja ravintolan arvosteluihin.

Laadukas työhön tutustuttaminen taas sitouttaa henkilökuntaa.

”Investointi myös kantaa hedelmää paljon nopeammin ja päästään kiinni myynteihin, kun tunnetaan talon tuotteet ja toimintamallit. Hyvä perehdytys kannattaa.”

Viidan oman kokemuksen mukaan anniskeluravintoloissa isoin haaste vasta-alkajien perehdyttämisessä on suunnitelmallisuuden puute. Eri työntekijöillä saattaa olla vähän erilaiset tavat, mikä saa harjoittelijat sekaisin. Olisikin tärkeää rakentaa hyvä perehdytyssuunnitelma, jota kaikki noudattavat.

Seuraavaksi Viita kertoo, miten perehdytys hoidetaan laadukkaasti ja tehokkaasti.

1. Kirjaa hiljainen tieto

Ajan mittaan työyhteisössä kehittyy tapoja ja rutiineja, joita kaikki noudattavat. Konkarille ne tuntuvat itsestäänselvyyksiltä mutta vasta-alkajalle eivät.

Baarin misakirjassa saattaa lukea cocktailien reseptiikka tarkasti, mutta onko ylhäällä se, miten usein takabaarin pullot pyyhitään tai missä järjestyksessä työvälineitä pidetään?

Juho Viita rohkaisee myös keskustelemaan toimintamalleista avoimesti. Vakiintunut tapa ei aina ole paras.

”Kun huomaa kollegan toimivan eri tavalla kuin itse, kannattaa kysyä miten ja miksi hän tekee näin. Näkemyksiä yhdistämällä saadaan hyvä lopputulos.”

Keskustelun hedelmät kannattaa kirjata ylös ja ottaa esille palaverissa. Näin toimintamallit saadaan koko yhteisön tietoisuuteen. Hyvien muistiinpanojen avulla muistaa myös arjessa, mitä on sovittu.

Kun yhteinen sävel on selvillä, on uudet tekijät helpompi ajaa sisään.

2. Perehdytä perehdyttäjä

Jotta kykenee tutustuttamaan uuden tekijän työhönsä, on tunnettava oma työpaikka läpikotaisin.

Myös perehdyttäjän työmotivaatio kärsii, jos hänellä ei ole työkaluja sisäänajon toteuttamiseen. Johdon on varmistettava, että perehdytystä tekevällä on perustehtävien lisäksi ymmärrys yrityksen luonteesta ja konseptista. Lisäksi pitää löytyä halua perehdyttää.

”Varsinkin jos vaihtuvuus on kova, perehdyttäminen saattaa alkaa kyllästyttää, jos se ei tunnu omalta jutulta.”

Ohjauksessa voi myös kehittyä. Viita vinkkaa, että oppilaitokset järjestävät työpaikkaohjaajakoulutusta, jonka oppeja voi hyödyntää työharjoittelijoiden lisäksi myös uusien tekijöiden perehdyttämisessä.

3. Aloita perusteista

Viidan mukaan perehdyttäessä ei kannata kurkottaa liian korkealle vaan aloittaa niistä perustaidoista, joita työssä pärjäämiseen tarvitaan. Kun lasit pysyvät prikalla ja lautaset pääsevät pöytään asti, voidaan edetä haastavampiin tehtäviin. Tuotteistakin riittävät alkuun perustiedot.

On myös uskallettava puuttua, jos homma ei suju.

”Silloin annetaan lisäapua, jotta ei tarvitse räpiköidä.”

Kun kokemusta kertyy, voidaan keskittyä tehokkuuteen, useiden toimintojen samanaikaiseen suorittamiseen, suositteluun ja tilanteenlukuun.

Koko ajan mukana on pidettävä empaattinen ote, eli pyrkimys ymmärtää, miten toinen ihminen kokee tilanteen.

”Me kaikki olemme olleet vasta-alkajia. Vaatii aikaa ja malttia saada vietyä homma maaliin niin, että työntekijä on valmis aloittamaan itsenäisen työskentelyn. Pitää antaa aikaa oppimiseen.”

4. Rakenna polku palikoista

Jos kerralla täytyy omaksua liikaa uusia asioita, saattaa iskeä tietoähky. Siksi Viita suosittelee rakentamaan perehdytyksen pienistä palikoista, joiden välissä opitut taidot laitetaan heti käyttöön työtehtäviä suorittamalla.

”Ensin opetetaan yksi asia, tehdään välissä töitä, ja muutaman päivän päästä otetaan toinen juttu. Silloin pystyy sisäistämään asioita paremmin ja kokeilemaan oppeja.”

5. Kevennä paineita nimilapulla

Käytännön työn oppii parhaiten tekemällä. Samalla voi kuitenkin sattua virheitä, jotka vaikuttavat sekä työntekijän että asiakkaan kokemukseen.

Näitä molempia saadaan lievennettyä yksinkertaisesti harjoittelija-nimilapulla. Sen käyttö on kuitenkin uusilla työntekijöillä harvinaisempaa kuin koulua käyvällä työssäoppijalla.

Viita on harjoittelija-nimilapun puolestapuhuja. Lappu rinnassaan saa paljon anteeksi, ja suorituspaineet hellittävät.

6. Tilannetaju kuntoon

Perehdyttäjän lisäksi koko tiimi on vastuussa uuden tekijän sisäänajosta.

Tilannetajun on oltava kohdallaan. Silloin mönkään menneen tilanteen saa paikattua ilman, että harjoittelijalle syntyy häpeää.

Hereillä on oltava myös sen suhteen, minkälaiseen pöytään uuden tekijän lähettää. Iso seurue sekavan tilauksen kanssa ei ole paras kohde ensimmäisenä iltana.

7. Hyödynnä yhteistyökumppanit

Erityisesti tuotetietouden kohdalla kannattaa ottaa kaikki ilo yhteistyökumppaneista, kuten maahantuojista ja tukkuliikkeistä.

8. Harkitse ulkoistamista

Joissakin tilanteissa kannattaa harkita perehdytyksen ulkoistamista. Jos työpaikan arki on muutenkin kiireistä ja lähijohtajilla työt tuppaavat kasaantumaan, on perehdytyksen hoitaminen haastavaa.

Erityisesti jos sesonkiin palkataan useampia uusia tekijöitä, voi ulkopuolisen perehdytyskumppanin käyttäminen olla kannattava ratkaisu.

”Silloin päälliköt voivat keskittyä arjen pyörittämiseen.”

---