Mitä on tippaus?

Maailmalla tippauskäytäntö on hyvin vaihtelevaa. Pohjoismaissa tippaaminen on vapaaehtoista, mutta Yhdysvalloissa tippi on pakollinen palvelumaksu ja suuri osa ravintolahenkilökunnan palkkaa. Joissakin Euroopan maissa palvelupalkkio lisätään suoraan laskuun, toisissa tippaaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Myös tipin määrä vaihtelee maittain. Eri ravintolatyypeissä tippiä annetaan eri lailla, eikä Suomessakaan lounasravintoloissa tai kahviloissa tyypillisesti jätetä juomarahaa.

Tippi on käsitteenä hieman hämärä: se ei ole maksu, lahjus tai lahja, eikä hyväntekeväisyyttä, vaan asiakaspalvelijan ja asiakkaan välinen lisäkorvaus. Sillä arvotetaan asiakkaan saamaa kokonaisuutta. Tipistä ei säädetä Suomen laissa, joten sen määrittäminen perustuu omaan oikeustajuumme.

Korkeat tipit on monissa maissa sidottu ravintola-alan lisäksi hotellisiivoojan kaltaisiin matalapaikkaisiin ammatteihin. Stripparit saattavat elää pelkästään tipeillä. Tippi on myös sosiaalista valuuttaa ja sitä sitovat yhteiskunnan sanomattomat säännöt – poliisille ei kannata antaa tippiä (ja jos poliisi sitä kysyy, se on korruptiota). Tippiä ei anneta lentokoneen henkilökunnallekaan, vaikka he tarjoilevat ruokaa ja juomaa.

Tipit hävisivät yökerhoista

Tipin antaminen on vanha tapa, ja jonkinlaista tippiä on voitu antaa aina. Tarkemmin tippaus pystytään jäljittämään ainakin 1700-luvulle. Brittiläisen aristokratian tapana oli antaa palveluksista korvausta osana luokkayhteiskunnan rakennetta, jolla arvotettiin sekä palveluja että yksilön asemaa.

Suomessa juomarahojen antamisesta löytyy juttu Kuva-lehdestä vuodelta 1938, ja jo 1980-luvun maksukorttien magneettiliuskoissa oli tippimahdollisuus. 1980- ja -90-luvuilla ravintolan henkilökuntaa ja portsareita tippailtiin avokätisesti sekä käteisenä että ”extrana” pankkikortin kuittaamisen yhteydessä.

Ravintola- ja yökerhoyritys NPG Groupin toimitusjohtaja Antti Raunion mukaan tippaaminen varsinkin yökerhopuolella väheni 2000-luvun alussa, kun käteinen alkoi hävitä yökerhoista ja korttimaksamisen yhteyteen ei saanut enää kirjoitettua rahaa.

”Yökerhoissa tippien määrä on nykyään pieni”, Raunio kertoo.

”Nykyisin kortin kuittaamisen yhteydessä oleva tipinantomahdollisuus aiheuttaa paljon virheitä, joten sitä ei kannata pitää päällä yökerhoissa. Myös lähimaksumahdollisuus on vähentänyt tippien antoa. Ruokapaikoissa tippiä jätetään edelleen, siellä on myös enemmän aikaa miettiä tipin antoa.”

Amerikkalainen malli pelottaa

Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkija Essi Pöyryn mukaan tipin antaminen liittyy nykyään paljolti ravintolatyyppiin sekä erilaisten kuluttajaryhmien ostokäyttäytymiseen ravintolassa.

”Harva jättää tippiä vaikka ABC-ryhmän ravintoloissa, joka on kuitenkin tällä hetkellä suomalaisen yleisin ravintolatyyppi. Yleisemmin tippiä jättävät ne kuluttajat, jotka käyvät enemmän ravintoloissa muutenkin ja ymmärtävät alan realiteetteja. Suomessa on kuitenkin hyvin paljon ravintola-asiakkaita, jotka eivät ole ikinä antaneet juomarahaa, koska se ei ole ollut pakollista.”

Essi Pöyry tutkii palveluiden vapaata hinnoittelua, ja on sivunnut tutkimuksissaan myös tippaamista.

”Kuluttaja voi omalla käytöksellään edistää hyvää ravintolakulttuuria. Toisin kuin muun muassa Yhdysvalloissa, Suomessa kuluttaja ei ole vastuussa ravintolatyöntekijän toimeentulosta, ja siksi tippaamista ei koeta pakollisena. Itse sympatiseeraan alaa ja totta kai ravintolassa saa tipata, jos näkee sen tarpeelliseksi ja näin edistää hyvän palvelun kehittymistä paremmaksi. Tippauskeskustelu on mielenkiintoista ja mielipiteitä jakavaa, koska se vaikuttaa myös suoraan toimeentuloon. Suomessa tippiin suhtaudutaan kuitenkin varauksellisemmin kuin vaikka Ranskassa, jossa syödään useammin ulkona.

Pöyryn mukaan osa suomalaisista ei toivo tippauksen yleistyvän, koska pelätään amerikkalaisen tippimallin ottavan vallan. Yhdysvalloissa suuri osa esimerkiksi tarjoilijan palkasta on kuluttajan maksamaa pakollista palvelumaksua.

Suomalainen tippaa paremmin ulkomailla, huomauttaa Antti Raunio. Joskus kuulee suomalaisten jopa kertovan kansainvälisille ravintola-asiakkaille, että Suomessa ei kuulu jättää tippiä. Osa suomalaisista kuluttajista kokee tippaamisen epäreiluksi tavaksi, koska sitä ei tehdä muilla aloilla. Tämä on usein yllätys muista maista tuleville ravintola-ammattilaisille, koska kokonaisansio saattaa jäädä pienemmäksi.

Parhaita asiakkaita ovat usein alan omat ammattilaiset, he kun tietävät alan palkat ja arvostuksen.

”On hyvä muistaa, että alalla ollaan usein palkkakuopassa edelleen. Itse katson, että hyvästä palvelusta kannattaa jättää tippi. En pidä Amerikan mallista, mutta en myöskään usko, että olemme sinne menossa. Itse näkisin Suomessa hyvänä tippikulttuurin nousun, kunhan tippi ei ole automaatio vaan vilpitön kiitos hyvästä palvelusta, joka kannustaa alan ammattilaisia palkan lisäksi”, Raunio kommentoi.

Tippi sovelluksen avulla?

Tutkija Essi Pöyry peräänkuuluttaa uusia teknisiä ratkaisuja tipin antamiseen. Tutkimusten mukaan kuluttajat kokevat maksupäätteiden tippiominaisuuden usein suoraksi tipin pyytämiseksi ja näin epämiellyttäväksi.

”Laitevalmistajat voisivat tähän miettiä erilaisia, enemmän vapaaehtoisuuteen perustuvia uusia palveluja, kuten vaikka tipin antaminen Mobilepaylla käteisen sijasta, Pöyry viittaa kännykkäsovellukseen.

Suomessa nostetaan usein juomarahan antamisen yleistymisen yhteydessä esiin myös pelko, että näin peruspalkka huononisi ja tipeistä tulisi olennainen osa palkkaa. Raunio ja Pöyri eivät kumpikaan näe tämän tapahtuvan. Näin ajattelee myös Suomen baarimestareiden yhdistyksen FBSK:n puheenjohtaja Greta Grönholm, joka näkee tärkeänä tipin osana hyvän palvelun kiitosta.

”Ravintola-alalla on nyt äärimmäinen työvoimapula. Ne asiakkaat, jotka tämän tietävät, haluavat osoittaa arvostustaan alalle, jossa tehdään työtä suurella sydämellä jättämällä pienen kiitoksen hyvästä palvelusta. Näen tämän ehdottomasti positiivisena asiana.”

---

---