Toimituksen pihaan kaartaa musta Maybach. Kuljettajan paikalta nousee merkkipukuun sonnustautunut ryhdikäs mies, joka esittelee itsensä Marco Leonardoksi. Hän avaa oven takapenkille, jossa matkustajaa odottavat ruhtinaalliset jalkatilat, napin painalluksella käynnistyvä selkähieronta sekä piccolopullo samppanjaa. Katon läpi näkyy syksyinen Helsinki, kaiuttimissa soi Eros Ramazzotti.
Parikymmentä minuuttia myöhemmin auto pysähtyy kaupungin ydinkeskustassa sijaitsevan, 1800-luvun lopulla valmistuneen kivipalatsin eteen. Takaoven avaa takavuosien Miss Suomi Satu Tuomisto, joka kohteliaisuuksien jälkeen johdattaa vieraan talon tyylikkääseen portaikkoon. Käännös oikeaan päin, ja yksityisen edustusasunnon ovella seisoo mystinen mies mustissaan. Hän on Suomen Herra VIP, Jussi Lehtinen.
Lehtisen kädenpuristus on luja. Vähempää ei entiseltä kilpapainijalta, ovimieskulttuurin uudistajalta ja silmäätekevien vip-vieraiden asiainhoitajalta voikaan odottaa.
Karskin mutta kohteliaan Lehtisen luotsaama Concierge Finland on yritys, joka tarjoaa asiakkailleen kokonaisvaltaista vip-palvelua, ylellisiä elämyksiä ja melkein kaikkea, mitä rahalla saa.
Lehtisestä ja hänen bisneksestään tiedetään vain vähän. Hän antaa haastatteluja harvoin, mutta joskus myönnytyksiä on tehtävä.
”En ole julkisuuden henkilö, vaan oman alani asiantuntija”, hän perustelee.
”Mustat Mersut, tummat puvut ja ripaus teatraalisuutta laittavat kuitenkin tarinat liikkeelle. Välillä on hyvä oikaista, mistä liiketoiminnassamme on kyse.”
Teitittelevä kolttostelija
Istuudumme kristallikruunuin ja arvomaalauksin sisustetun yksityisasunnon korkeakattoiseen olohuoneeseen. Tätä asuntoa Lehtisen asiakkaat käyttävät täyden palvelun juhliin, edustustilaisuuksiin ja illanviettoihin.
Laseissa poreilee samppanja ja keittiömestari Markku Lakio saapuu esittelemään ensimmäisen ruokalajin. Vain meitä varten valmistetussa menussa on tänään seitsemän pientä annosta.
Lehtisen matka tamperelaislähiöstä ylellisen elämän lähteille on ollut pitkä ja vastakohtia täynnä.
”Synnyin Tampereen Tesomalla, josta muutimme nelivuotissyntymäpäivänäni Multisiltaan. Samana päivänä aloin saada viisi penniä viikkorahaa”, Lehtinen muistelee kampasimpukkaa maistaessaan.
”Olin yksinhuoltajaperheen nuorin lapsi. Isää ei koskaan ollut, siskoni oli kehitysvammainen ja myös rikollisuus ja mielenterveysongelmat olivat lähellä perhettä. Talous oli tiukilla ja talvitakitkin ostettiin kaupungin vaateavustusrahoilla. ”
Koulu ei Lehtistä koskaan kiinnostanut, mutta äiti iskosti poikansa päähän, etteivät hyvät käytöstavat maksa mitään.
”Olin villi lapsi, mutta kun jäin pahanteosta kiinni, olin kohtelias ja pyysin anteeksi. Kouluun kutsutulle äidillenikin todettiin, että on teillä erikoinen poika: tekee kolttosia, mutta osaa teititellä.”
Fokus elämään löytyi painiharrastuksen parista.
”Ensimmäinen painoluokkani kreikkalais-roomalaisessa painissa oli 22 kiloa. Siitä etenin vuosien saatossa edustustasolle asti”, Lehtinen kertaa.
”Painivalmentajaltani Pertti Ukkolalta sain tärkeimmät elämänohjeeni: on oltava rehellinen itselleen, tehtävä lujasti työtä ja uskottava omaan asiaansa.”
Yön kuningas
Peruskoulunsa tarkkiksella lopettaneen Lehtisen veri veti hotelli- ja ravintola-alalle. Alan opinnot saivat kuitenkin jäädä jo ensimmäisenä jouluna.
”Muistikuvani on se, että teimme puoli vuotta pelkkää rosollia.”
Ja sehän ei menoon ja meininkiin tottuneelle nuorellemiehelle riittänyt. Hän lähti armeijaan joukko-osastonsa nuorimpana ja pääsi asepalveluksen suoritettuaan suhteiden kautta tuuraajaksi hotelli Rosendahlin yökerhon narikkaan.
”Ensimmäisen illan aikana tienasin puolet tavallisen ihmisen silloisesta kuukausipalkasta”, Lehtinen toteaa.
Ei ihme, että rahattoman perheen poika jäi sille tielleen.
”Rosendahl oli 80–90-lukujen taitteessa hieno talo. Pukukoodina oli tumma puku, ravintolasalissa hääräsivät hovimestarit ja vieraita viihdytti puolalainen orkesteri. Vanhemmilta vahtimestareilta sain hyvän kasvatuksen vanhan ajan klassiseen asiakaspalveluun. Ymmärsin, että ovimies voi olla samaan aikaan kova ja tiukka, mutta myös tyylikäs ja varma.”
Rosendahlin opeista Lehtinen ammensi myös kymmenisen vuotta myöhemmin perustaessaan vahtimestaripalveluja tarjoavan yrityksensä Hiscoveryn. Sitä ennen portsarit olivat aina olleet työsuhteessa ravintolaan, mutta Lehtisen myötä ravintoloiden järjestyksenvalvonta- ja vahtimestaritoiminta yhtiöitettiin. Hän näki alan muutenkin uudella tavalla.
”Tuotteistin palvelua, jotta se olisi elämys jo itsessään: palkkasin esimerkiksi Linda Lampeniuksen kanssa seurustelleen Göran Porvalin saattamaan asiakkaat ovelta narikkaan.”
Lopulta Lehtisen miehet päivystivät 54 yökerhon ovella 18 kaupungissa. Oli aika liikkua eteenpäin.
”Vein ovibisneksen niin pitkälle kuin se oli mahdollista viedä, Lehtinen pohtii riekonrintaan päästyämme.”
”Olen iloinen, että ihmisillä on minusta noilta vuosilta hyviä muistoja. Olen vienyt jonoon lämmintä mehua, tarjonnut tupakkia ja erottanut riitapukarit rahalla. Portsarin työ on tilanteiden lukemista ja läsnäoloa, eikä missään työssä voi olla hyvä, jollei ole läsnä.”
Vip-toiveiden toteuttaja
Idea nykyisestä, kokonaisvaltaista vip-palvelua tarjoavasta yrityksestä alkoi kypsyä Lehtisen työskennellessä Levillä Päivikki Palosaaren ravintoloissa.
”Luin jutun hotelli Kämpin conciergesta, jonka kerrottiin hoitavan mitä vain arkiaskareista sukellusveneiden tilaamiseen. Innostuin ja halusin oppia tekemään saman.”
Ensimmäiset Levillä suoritetut kokeilut sujuivat hyvin ja poikivat keikan alppihiihdon MM-kilpailuihin Garmisch-Partenkircheniin. Loppu on historiaa: vuodesta 2011 saakka Lehtinen on tarkasti valikoituine henkilökuntineen toiminut asiakkaidensa luotettuna asioiden hoitajana. Conciergen tittelin hän otti omin luvin hotellimaailman moniosaajilta.
Mutta mitä hän tiimeineen tarkalleen ottaen tekee?
”Järjestän asiakkailleni rahasta kaikkea, mikä on laillista”, Lehtinen kiteyttää.
”Kaikki haluaisivat tuntea jonkun, joka pystyy hoitamaan kaiken yhdellä puhelinsoitolla. Meidän asiakkaillemme me olemme se joku, oli kyse sitten auton tai henkilön siirtämisestä, vaaleanpunaisesta elefantista tai tapaamisesta paavin kanssa”, hän jatkaa.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
On oltava rehellinen itselleen, tehtävä lujasti työtä ja uskottava omaan asiaansa.”
Eikä hän vitsaile pätkääkään.
Concierge Finlandin palvelukattaukseen kuuluvat muun muassa vip-, turvallisuus- ja catering-palvelut, tapahtumien ja luksusmatkojen järjestely sekä henkilökunnan vuokraus. Töitä tehdään sekä Suomessa että ulkomailla.
”Asiakkaitamme ovat esimerkiksi yksityishenkilöt, yritykset, hotellit sekä Suomessa epävirallisesti vierailevat kuninkaalliset ja muut merkkihenkilöt”, Lehtinen luettelee.
Tärkeän osan liiketoiminnasta muodostavat päättävässä asemassa oleville vieraille suunnatut alle kymmenen hengen yksityistilaisuudet. Suomalainen avainasiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden asiakassuhdeverkosto on Lehtisen mukaan kuitenkin yhä yllättävän kankea.
”Yritysjohdon olisi hyvä oppia, ettei sijoitus vip-palveluihin ole tuhlausta, vaan saa kaupat kukoistamaan. Tuottamiemme elämysten avulla olemassa olevat suhteet ja verkostot kasvavat ja vahvistuvat. Ja kun me hoidamme juoksevat asiat, voi isäntä keskittyä rauhassa vieraisiinsa.”
Usein palveluita tuotetaan henkilöille, jotka ovat jo nähneet ja kokeneet kaiken. Heihinkin tehdään vaikutus yllättävän arkisilla ja inhimillisillä, oikea-aikaisilla teoilla.
”Palvelutilanteessa en tee itsestäni numeroa, mutta kerään jatkuvasti tietoa asiakkaasta sekä hänen tavoistaan, tarpeistaan ja mieltymyksistään. Jos hän niiskuttaa, tarjoan nenäliinan. Jos hän syö yhden pastillin, mutta kaksi suklaata, järjestän hänen hotellihuoneeseensa suklaarasian. Jos hänen katseensa harhailee, osoitan mistä wc löytyy. Tärkeää on liikkua katkeamatonta polkua pitkin asiakkaan rytmissä, mutta olla aina askeleen verran hänen edellään”, Lehtinen sanoo.
”Luksuksessa on kyse pienistä henkilökohtaisista vau-elämyksistä, joita annostellaan juuri sopivasti ja juuri oikealla hetkellä. Kukapa meistä ei pitäisi hyvästä palvelusta.”
Teksti jatkuu kuvien jälkeen.
Sijoitus vip-palveluihin ei ole tuhlausta, vaan saa kaupat kukoistamaan.”
Yhteistyön puolestapuhuja
Yksin Lehtinen ei vippejään kuitenkaan palvele. Huipulle vievät hänen mukaansa alalla kuin alalla hyvä tiimi ja toimiva yhteistyö.
”Yksilö on aina puutteellinen. Luki- ja kirjoitushäiriön takia tietyt asiat ovat minulle hankalia, niinpä olen palkannut asiantuntijat hoitamaan ne puolestani. Vahvuus tulee siitä, että tunnistat hyvät ja huonot puolesi ja palkkaat ympärillesi itseäsi parempia.”
Lehtinen ja hänen ydintiiminsä – Marco Leonardo, Satu Tuomisto ja Markku Lakio – tuntevat omat vahvuutensa ja taipuvat niiden puitteissa moneen eri tehtävään.
”Usein työelämässä hyödynnetään vain yhtä osaamisaluetta. Kun työtä tekee monipuolisesti eri rooleissa, voi palvelullakin olla isompi hintalappu”, Lehtinen huomauttaa.
Kun yhdeksänhenkinen seurue lentää Suomeen 200-paikkaisella yksityiskoneella, on selvää, ettei palvelua myydä täälläkään pikkurahalla. Silti myös korkean profiilin asiakkaat ovat kiinnostuneita tietämään, mitä vip-kohtelu maksaa.
”Palvelu räätälöidään ja hinnoitellaan tapauskohtaisesti”, Lehtinen tyytyy toteamaan.
Salaisuudet ovat salaisuuksia ja sellaisiksi jäävät, koskivat ne rahaa tai mitä tahansa muuta asiakassuhteessa tapahtuvaa.
”Ennen kaikkea tämä on luottamustyötä. Olemme asiakkaidemme luotettuja sekä hyvässä että pahassa.”
Elämän kerääjä
Juustotarjottimen sekä kauraisen omenajälkiruoan jälkeen haastattelu on päättynyt. Lakio kerää tyhjentyneet jälkiruokalautaset, Aarnio ojentaa kukkakimpun, Lehtinen hyvästelee poskisuudelmin ja Leonardo parkkeeraa Maybachin oulunkyläläisen pienkerrostalon portille.
Ei ihan Tesoma tai Multisilta, mutta täälläkin naapurin rouva katselee ikkunasta.
Kotiovesta astuessani mietin, mitä minulle juuri tapahtui. Kenet minä oikein tapasin?
Miehen, jolla on karkeat raamit, mutta sulava käytös.
”Minulle on sanottu, että olen elämänmakuinen mies”, Lehtisen sanat palautuvat mieleeni.
Miehen, joka ei häpeä juuriaan.
”Elämän vaikeudet ovat voimavarani. Kaikki, mikä on tapahtunut, on tehnyt minusta sen, joka nyt olen.”
Miehen, jonka elämä on suurta seikkailua.
”Toiset kerää rahaa, minä kerään elämää.”
Juttu on julkaistu Eventossa 7.11.2018. Juttua muutettu uudelleenjulkaisun yhteydessä: Satu Tuomiston nimi vaihdettu Satu Aarniosta nykyiseksi.
