”Siihen aikaan näillä mailla oltiin vielä paljon vailla”, riimitteli Junnu Vainio antaessaan ymmärtää, että karjalaisten pääkaupunki oli erityinen nautinnon keskus.
Nyt 70 000 asukkaan venäläinen Viipuri on entistä viipurilaisempi, muttei toki koskaan ennallaan. Suurimpia ilonpilkahduksia on Ravintola Espilän uudelleen avautuminen.
Edellinen Espilä tuhoutui sodissa. Toki se oli palanut aiemminkin pariin kertaan.
Viime vuosikymmenet kaupungin parhaalla tontilla törröttivät vain portaat ja kivijalka sekä lankkuaita.
Virosta Viipurin muuttaneet kahvilayrittäjät Konstantin ja Larisa Fomitsev avasivat legendan viime talvena. Hankkeeseen rahoituskierroksineen vierähti koko 2000-luku, mutta nyt vanhan Espilän kopio palvelee niin paikallisia kuin turisteja.
Kaikessa paistaa halu kunnioittaa vanhaa, kuten ruokalistan erikoisuuksissa vuodelta 1935: rosollia, kukkakaalikeittoa, karjalanpaistia, paistettua silliä ja vispipuuroa. Toki lista on muuten sekoitus venäläistä ja pohjoismaista keittiötä sekä jopa hiukkasen Amerikkaa (hot wingsejä!).
Ennen sotia Espilää piti ravintoloitsija Pekka Toropainen, joka oli todellinen oman aikansa ravintolamoguli. Hän isännöi myös Pyöreää Tornia, Hotelli Wiborgia, Hotelli Seurahuonetta, Teatteriravintolaa ja Knut Possea sekä Sortavalan Seurahuonetta.
Espilässä oli myös lupa tanssia
Historioitsija Jukka Kemppinen muistuttaa, että Espilän hovimestari käytti arkisinkin frakkia, ja Toropainen piti listoillaan yhdeksää lajia piirakoita, karjalanpaistia sekä kaviaaria, hummeria ja hanhenmaksaa ja että seisovassa olut-illallispöydässä oli toistasataa erilaista ruokalajia.
Kirjailija Yrjö Soinin mukaan julkinen elämä ikään kuin pyrki keskittymään Espilään. Pekka ja hänen vaimonsa Anna tarjosivat kaikille näyttelijöille aina ensi-illan jälkeen ilmaisen illallisen. Toropaiset olivat oivaltaneet Soinin mukaan: 1) näyttelijöillä ja sanomalehtimiehillä on liian pienet tulot julkista elämää varten ja 2) mutta missä taiteilijat ja sanomalehtimiehet liikkuvat, siellä liikkuvat muutkin.
Soittolavoineen ja puistoineen Helsingin Esplanadin Kappelia muistuttaneessa Espilässä oli myös lupa tanssia. Se ei ollut itsestäänselvyys vuoden 1932 alkoholilain puristuksessa.
Sodan jälkeen Toropainen toi nimen ”Espilä” Helsinkiin Pohjoisen Rautatiekadun ja Fredrikinkadun kulmaan, mutta Espilän henki jäi Viipuriin.
Helsinkiläisen Espilän hengestä kertoo puolestaan villiksi yltynyt meno takavuosina. Cabaret Espilä mainosti ”raisua menoa ja Helsingin rohkeinta ohjelmaa” (HS 1.2.1973) vetonauloinaan ranskalainen alastontanssipari Sedoja Dancers sekä striptease-automaatti. Espilä sulki ovensa juppikauden jälkeisessä 1990-luvun alun lamassa.
Löytyyhän Helsingistä lisäksi kondiittori Emil Lehtovaaran Viipuriin 1916 perustama Lehtovaara. 1922 ravintolan osti Ruotsista saapunut Ragnar Hansson. Hän muutti sen talvisodan jaloista Töölöön.
Nyky-Viipurin uutta Espilää voi kuvailla keskiluokkaiseksi ja hillityn porvarilliseksi. Varakkaan vanhemman väen lisäksi se houkuttelee menestyviä nuoria aikuisia. Voi olla, että palvelu onnahtelee, mutta yritys on hyvä ja kannatettava. Menköön hapuilu uutuuden ja henkilökunnan nuoruuden piikkiin.
VIIPURIN KLASSIKOT
- Espilä löytyy jälleen Torkkelin puistosta, nyk. Park Lenina. Saman puiston toisessa päässä on kuuluisa Alvar Aallon suunnittelema kirjasto, joka on restauroitu entiseen funkisloistoonsa.
- Pyöreä torni, nyk. Kruglaja Bašnja. Junnu Vainion sanoin ”Pyöreen tornin hämärässä, pöydässä niin hilpeässä” kokoontuu edelleenkin suomalaisia erityisesti viikonloppuisin syömään, juomaan ja tanssimaan. Löytyy Viipurin torilta läheltä toista legendaa: Kauppahallia.
- Hotelli Knut Posse, nyk. Hotelli Vyborg. Ajan patinoima venäläistyylinen hotelliravintoloineen ja baareineen. Löytyy Karjalankadulta, nyk. Leningradskiprospekt. Lyhyt kävelymatka suoraan asemalta.
