Lauantai-ilta on vasta aluillaan, mutta Otavan pöydistä pulppuaa jo iloinen puheensorina.
”Meillä on tällainen keski-ikäisten miesten jälleennäkeminen”, yksi asiakkaista huikkaa.
Joulun alla vuonna 2022 tunnelmat olivat hieman erilaiset, kun raumalaisten rakastama Otava joutui panemaan ovet säppiin. Korona oli ensin kurittanut bisnestä, ja kohonneet kustannukset olivat viimeinen niitti. Lähes viiden tuhannen euron sähkölasku oli liikaa yrittäjälle.
Otavan värikäs historia sai taas yhden uuden käänteen, kun kiinteistösijoittaja Pekka Oikari soitti laitilalaiselle Pasi Vuoriolle viime kesänä.
”Tein sellaisen kolmen sekunnin markkinointitutkimuksen ja ajattelin, että hypätään nyt syvään päätyyn. Moni on nauranut, että oliko siinä mitään järkeä, mutta ei minun touhuissani yleensä olekaan”, Vuorio naurahtaa.
”Sinänsä en tiennyt Otavasta juuri mitään. Olen ollut 40 vuotta naimisissa, ei minun ole tarvinnut baareissa hypätä.”
Kova tee syttyi tuleen
Otavan herättäminen uudelleen henkiin oli kulttuuriteko, sillä Maalar-talon kapakkahistoria ulottuu aina 1600-luvulle asti. Rakennuksen nimi tulee Saara Maalarista, joka aloitti ravintolatoiminnan jo vuonna 1649.
Tuliliemi virtasi rakennuksen sisällä kieltolainkin aikana. Vuonna 1921 matkustajakodista sai ”kovaa teetä”, joka oli vahvaa ainetta – lähellä ollut kynttilä sytytti juoman tuleen.
Kieltolaki loppui huhtikuussa 1932, ja Otavan ravintolatoiminta alkoi virallisesti. Vanha Rauma sai uutta tunnettuutta vuonna 1991, kun se liitettiin Unescon maailmanperintäluetteloon. Sirolan perhe otti Otavan haltuunsa vuonna 1993.
Otava jakaantui kahdeksi osaksi: oli hieno yökerho Otava ykkönen ja karvalakkipuoleksi kutsuttu Otava kakkonen, joka on ollut viime ajat tyhjillään.
Jos Otavan seinät osaisivat puhua, ne kertoisivat tarinoita, joiden kirjo kattaisi kaikki maailman murheet ja ilot.
”Kyllä minua pidettiin ihan kansallissankarina, kun aloitin Otavan uudelleen”, Vuorio sanoo.
Grilliruokaa ja karaokea
Pasi Vuorio on toiminut 30 vuotta yrittäjänä, mutta varsinaisen ravintolan pyörittäminen on hänelle uusi aluevaltaus. Aiemmin hän pyöritti Olkiluoto kolmosen ydinvoimalan työmaalla grilliä.
Vuorio on käynyt pitkään säännöllisesti Saksassa, ja hän on tykästynyt maan ruokakulttuuriin. Hän tuo muun muassa bratwurstit suoraan Saksasta tehtaalta.
Grilliruoka onkin yksi uuden Otavan vetonauloista.
”Juuri yksi asiakas kysyi, että saako ruokaa. Vastasin, että illalla saa.”
Vuorio on lähtenyt kehittämään määrätietoisesti toimintaa. Hän remontoi Otavan ”hienomman puolen” noin sadan neliön karaokeravintolaksi.
”Raumalla on väkimäärään suhteutettuna aika paljon ravintoloita, mutta kuulemma ei sellaista istuskelupaikkaa 30–40-vuotiaille. Sen olen kyllä luvannut, että pubin puolella ei karaoke soi.”
Pihalla on vanha suuli, jonka yhteydessä oleva holvikellari on tiettävästi alkuperäistä 1600-luvun materiaalia. Siellä on toiminut kesällä erittäin suosittu karaoke, joka pyöri aina lokakuuhun asti.
Maalar-talossa olisi edelleen valmius kahdeksan huoneen majatalolle, mutta Vuorion mukaan säädökset ovat niin pikkutarkkoja, että remontti tulee ainakin näillä näkymin liian kalliiksi.
”Miten paljon siinä Eurojackpotissa olikaan? Voi olla, että joku sen joskus tekee.”
Ei öyhöttäjille
Merimieskapakka herättää heti mielleyhtymän maailmanmatkaajien vapaa-ajanviettopaikasta, josta lentää ylilyöntejä tehneitä asiakkaita kaaressa kadulle jatkuvana virtana.
Näinkin on saattanut joskus käydä, mutta Vuorio on hyvin tarkka uuden Otavan profiilista, johon ei riehujia mahdu.
”Aluksi porukka vähän mittaili, että mitä täällä saa tehdä ja mitä ei. Linja on tiukka. Jos öyhötetään, tarjoilu loppuu ja avataan ovi. Asiakaskunto on kyllä siistiytynyt paljon.”
Vuorio on miettinyt monta kertaa suosikkikaupunkinsa, saksalaisen Oldenburgin ravintoloissa istuessaan maan erilaista kulttuuria.
”Siellä istuu vanhoja rouvia pelaamassa korttia, virkkaamassa patalappuja, syömässä ja juomassa pari olutta. Jos täällä vanhemmat naiset alkaisivat istua iltaa, sanottaisiin heti, että nyt se naapurin Helga on alkanut ryypätä.”
Vuorio on kyllä ilokseen huomannut muutosta, ja tosiaan Otavassa on näkynyt iäkkäämpiä naisia iltaviinillä.
”Siitä tulee hyvä mieli. Olemme ainakin jossain onnistuneet.”
Vuorio kertoo Otavan kanta-asiakkaasta, joka on käynyt pubissa vuodesta 1974.
”Juodaan kahvia, välillä otetaan olut ja sitten parannetaan maailmaa. Jos olisi ryypännyt siitä asti, olisi varmasti jo haudassa.”
Tuotto on tiukassa
Melko tuore ravintolayrittäjä on ehtinyt miettiä jo monta kertaa ravintolaliiketoiminnan kannattavuutta. Vaikka kustannustaso on laskenut vanhan yrittäjän ajoista merkittävästi, tuotto on tiukassa.
”Koronan jälkeen sanottiin, että lähiöpubien suosio taas varmaan kasvaa. Itsekin mietin tätä ensin lähiöpubina, mutta ei Vanhassa Raumassa lopulta niin paljon ole ihmisiä.”
Vuorion mukaan ihmisten halu käydä ravintolassa ei ole vähentynyt, mutta siihen käytettävät varat kylläkin. Hekin ovat hiukan joutuneet nostamaan hintoja, mutta puoli litraa kolmosolutta saa edelleen huokeaan 6,5 euron hintaan.
”Ihmisten kanssa toimiminen on hienoa. Vielä kun saisi bisneksen toimimaan”, Vuorio summaa.
