Yllä: Kooste Pariisin olympialaisten avajaisista. Jos video ei näy, voit katsoa sen Youtubesta.
Kesäolympialaisten avajaiset järjestettiin perjantaina Pariisissa. Joukkueet lipuivat Seine-joella yleisön eteen venekulkueessa, jossa Suomi jakoi aluksen Etiopian ja Fidzhin kanssa. Veneistä joukkueet siirtyivät Eiffel-tornin kupeeseen Trocaderon puistoon, jossa kisat julisti avatuksi Ranskan presidentti Emmanuel Macron.
Juoksija Marie-José Pérecin ja judoka Teddy Rinerin sytyttämä olympiatuli nousi kuumailmapallon kyydissä Pariisin taivaalle, johon se nostetaan uudestaan auringonlaskun aikaan joka ilta kisojen ajan. Oikeastaan kyseessä ei ole tuli, vaan led-valaistu sumupilvi.
Avajaiset oli jaettu 13-osaiseksi tapahtumaketjuksi kuuden kilometrin mittaiselle alueelle Seine-joen varrella. Ranskalaisten aikoinaan keksimän kuumailmapallon lisäksi avajaisissa vilahteli suuri määrä maan kulttuuriin ja historiaan liittyviä asioita.
Avajaisten huipennuksessa laulaja Céline Dion esitti ranskalaislegenda Edith Piafin kappaleen Hymne a l’amour Eiffel-tornissa valtavien olympiarenkaiden alla, ehkä uransa viimeisessä esiintymisessä. Kanadanranskalaisella Dionilla on vakavia terveyshuolia.
Ranskalaisen hevibändi Gojiran ja sveitsiläissyntyisen oopperalaulaja Marina Viottin yhteisen esiintymisen aikana nähtiin giljotiinilla mestatun Marie Antoinetten päätöntä ruumista esittävää rekvisiittaa.
Amerikkalaisartisti Lady Gaga esiintyi ranskaksi. Muotishow’ssa ja artistien pukuratkaisuissa esiteltiin ranskalaisia brändejä. Avajaisten teemoja olivat tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, ja esiintyjien joukossa oli esimerkiksi drag-artisteja.
Jotkut kokivat olympia-avajaisten herjanneen kristinuskoa, eikä vähemmistöryhmien esiin nostaminen miellyttänyt kaikkia. Presidenttiehdokas Donald Trump Yhdysvalloissa ja Kremlin edustaja Dmitri Peskov Venäjällä ilmaisivat närkästyksensä. Suomessa perussuomalaisten ministeri Ville Tavio arvosteli avajaisia friikkishow’ksi.
Televisiokatsojien maailmanlaajuisen kokonaismäärän voi ennustaa asettuvan satoihin miljooniin katsojiin. Paikan päällä avajaisia seurasi järjestäjän arvion mukaan 320 000 katsojaa. Tapahtumapaikoille sekä myytiin että jaettiin pääsylippuja.
Ranskalaisten tiedotusvälineiden mukaan avajaiset maksoivat noin 120 miljoonaa euroa.
Avec kysyi kahdelta tapahtuma-ammattilaiselta näkemyksiä Pariisin olympialaisten avajaisista.
Taidonnäyte ranskalaisesta osaamisesta
Tapahtumateollisuus ry:n entinen puheenjohtaja Pekka Timonen on ollut pitkällä työurallaan järjestämässä monia suurtapahtumia. Valtioneuvoston kanslian pääsihteerinä hän vastasi Suomi 100 -juhlavuodesta avajaisineen. Vuosituhannen vaihteessa Timonen oli yksi Helsingin kulttuuripääkaupunkihankkeen tuotantopäälliköistä ja vuonna 2012 Helsingin designpääkaupunkihankkeen johtaja. Nykyisin hän työskentelee Vantaan kaupunginjohtajana.
Timonen pitää Pariisin olympialaisten avajaisia äärimmäisen onnistuneena kokonaisuutena, tapahtumateollisuuden ammattitaidon uutena globaalina mittatikkuna.
Näin Pekka Timonen kommentoi avajaisia:
Pariisissa tultiin rohkeasti ja lopullisesti ulos entisestä mallista, jossa avajaiset keskittyvät stadionille. Nyt ei avattu pelkkää stadionjuhlaa, vaan koko olympiakaupunki. Tällaisesta on haaveiltu ennenkin, mutta sitä on pidetty liian kalliina tai hankalana. Avajaiset on paljon helpompaa järjestää yhdessä paikassa, stadionilla ja sen läheisyydessä. Nyt avajaiset kulkivat tapahtumien virtana läpi kaupungin.
Avajaiset kohdistettiin ensimmäistä kertaa selkeästi globaalille tv-yleisölle. Se oli looginen ratkaisu, koska katsojia oli satoja miljoonia. Kallista varmasti, mutta yhtä silmäparia kohden laskettuna avajaisten hinta jäi matalammaksi kuin monessa suomalaisessa tapahtumassa. Vaikka Pariisissa satoi, miljoonille ihmisille tuli tunne, että tuossa kaupungissa täytyy päästä käymään. Avajaisiin käytetty raha tulee pitkässä juoksussa korkojen kera takaisin.
Isäntämaan oikeudella avajaisista tehtiin ranskalaisen kulttuurin ylistys tavalla, jonka ranskalaiset osaavat: tyylillä, ilman turhaa alleviivausta. Sisältö oli täynnä ranskalaisuuteen viittaavia asioita, mutta toteutus ei tuntunut kornilta. Ei pelätty käyttää tapahtumapaikkoina kaupungin monumentteja ja kaikille tuttuja näkymiä. Vakavasti sairas Céline Dion ja sadepisarat flyygelin päällä Eiffel-tornissa jäävät muistona historiaan.
Ranskan presidentin rooli olympialaisten avaajana oli hieno ja napakka. Tiedän kokemuksesta, että tällaisissa tapahtumissa järjestäjillä on paine nostaa esiin maan korkeinta johtoa ja arvovieraita. Nyt roolituksessa onnistuttiin, eikä tullut oloa että tässä tehdään politiikkaa.
Kaikesta paistoi läpi se, kuinka paljon tapahtuman tuottajat olivat miettineet asioita. Ei menty liian hankalasti ja monimutkaisesti. Taimaus ja kokonaisuuden hallinta on vaatinut maailmanluokan tapahtumaosaamista. Toteutus ei tuntunut missään kohtaa puolitekoiselta tai huonosti tehdyltä. Mahtipontisuus oli hallittua.
Haluaisin kuulla avajaisten taiteellisen johtajan Thomas Jollyn pomon haastattelun. Todellinen sankari on se, joka yhdisti taiteellisen ja teknisen toteutuksen. Hattu nousee tiimille, joka on pystynyt muuttamaan todeksi ajatuksen siitä, miten tällaiset avajaiset järjestetään. Huikeaa ammattitaitoa, kun toteutus lisäksi tehtiin kaatosateessa.
Tapahtuma kesti pitkään, mutta urheilijoiden esittely ottaa aikansa ja se kuuluu avajaisiin. Laivaidea olisi toiminut vielä paremmin, jos Pariisissa ei olisi satanut. Sää on aina yksi tekijä tapahtumissa, sille ei voi mitään.
Paikan päälle ympäri Pariisia saatiin suuri avajaisyleisö. Katsojat saivat kokea yhden osan tapahtumavirrasta, eivätkä ihmiset kuulemieni kommenttien perusteella ole kokeneet jääneensä kokonaisuudesta paitsi.
Jotkut ovat kritisoineet sitä, että avajaisissa urheilijat eivät olleet keskiössä. Olympialaisissa tähdet keskittyvät suoritukseensa, ja heidän suurin show’nsa on suorituspaikoilla. Avajaisissa he vain näyttäytyvät. Lisäksi soihdunviejinä oli kirjo huikeita urheilijoita.
Ei mikään kiiltokuva
Helsingin Juhlaviikkojen tuleva taiteellinen johtaja Johanna Freundlich on taustaltaan dramaturgi, teatteri- ja oopperaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on työskennellyt johtajana Tampereen teatterikesässä, joka on Pohjoismaiden suurin teatterifestivaali. Helsingin Juhlaviikot on niin ikään Pohjoismaiden suurin monitaidefestivaali. Freundlichin näkemyksen mukaan tapahtuma on parhaimmillaan tunteita herättävä ja elämyksellinen kokonaisuus, jonka draamankaari on mietitty tarkkaan.
Pariisin olympia-avajaisia Freundlich luonnehtii lähes yli-inhimilliseksi ponnistukseksi, joka tulee jäämään historiaan.
Näin Johanna Freundlich kommentoi avajaisia:
Katsoin avajaiset Eurosportilta ja kommentaattori sanoi, että eipä ole ennen nähnyt noin montaa giljotiinin mestaamaa ihmistä olympia-avajaisissa. Spektaakkeli oli eittämättä täysin Pariisin näköinen. Siitä olivat muistuttamassa härnäävien kabareesisältöjen lisäksi viittaukset Ranskan vallankumouksen hurjiinkin avainhetkiin.
Oli pakahduttavaa päättää kokonaisuus Céline Dioniin laulamassa Eiffel-tornissa Edith Piafia – tutuista elementeistä huolimatta vaikutelma, jonka inhimillisyyttä ja särkyvyyttä korostivat laulajan julkisesti tiedossa olevat vakavat terveyshuolet ja myös Piafin monen tulen läpi kulkenut, vaikea elämä. Tässä ei haettu turistimaista kiiltokuvaa, vaan tietynlaista huipentumaa: vaikeuksien kautta voittoon.
Osa matkan kerronnasta oli provokatiivista, osin varmasti tahallisesti ja osin kenties tahattomasti. Pyrkimyksenä oli uskoakseni kuitenkin yhdistää kansoja ja katsojia. Se on vaativa tehtävä, kun katsojina on käytännössä koko maailma.
Olympialaisten historiaan kuuluu ajatus tulen matkasta, viestistä, kapulasta, jota kuljetetaan vankkumatta läpi myrskyjen. Avajaisissa hyödynnettiin matkanteon tematiikkaa myös muuten kuin konkreettisen olympiatulen kantamisella. Metallisen hevosen syöksykiito jokea pitkin pimenneessä maisemassa oli nykyajan ja ikiaikaisuuden mieleenpainuva yhdistelmä. Kekseliästä oli myös matkanteon tuntu esimerkiksi Louvressa ja läpi eri tyylilajien kirjon.
Kisoihin osallistuu yli 200 joukkuetta, ja suuren määrän takia oli järkevää pilkkoa niiden esittelyt ohjelmanumeroiden kanssa limittäin. Ajoituksen infrastruktuuri avajaisissa on ollut armoton: kaiken on täytynyt toimia kellontarkasti ja välillä myös nuotintarkasti, synkassa musiikin kanssa. Kun harjoittelumahdollisuudetkin ovat olleet rajalliset, on ponnistuksen täytynyt olla tapahtumatuottajalle lähes yli-inhimillinen ponnistus. Pienet sattumanvaraisuuden hetket, kuten ajoittaiset vesipisarat kameran linssissä (tai hetkellisesti väärin päin ripustettu olympialippu!) muistuttivat, että lopputulos syntyy kädentaidolla.
Teatteri- ja oopperataustani takia kiinnitin huomioni lavastukseen ja puvustukseen. Joesta nousevat historialliset kasvot ja pinkkiin huomioväriin puetut tanssijat oli osattu valmistella jättikonseptiin sopivaksi selkeäksi visuaaliseksi kokonaisuudeksi ja samalla yksityiskohdiltaan kameran lähikuvaa kestäväksi. Kun kaiken pitää olla vielä säänkestävää, ei voi kuin ihailla visuaalista ammattitaitoa. Myös pyrotekniikka oli häkellyttävän upeaa.
Olympialaisten avajaisten taiteellinen johtaja, ohjaaja-näyttelijä Thomas Jolly sai työssään tarinankertojana käyttöönsä maailmanlaajuisen canvaksen. Sekä valtavan freskon että pikkuruisen reliefin tekemisessä on kuitenkin pohjimmiltaan aina kyse tarinasta, jota rytmitetään erilaisin keinoin.
Lue myös: Miten tapahtuman onnistumista kannattaa mitata?
