Tapahtuma-alan työllisyys ja resurssipula puhuttavat maanlaajuisesti. Ammattilaisille on valtavasti töitä, ja mitä laajemman työnkuvan ammattilainen voi ottaa haltuun, sitä enemmän tuntuu kentällä riittävän puuhaa. Ääni- ja valoteknikko on yksi esimerkki ammattinimikkeestä, jossa kaksi eri ammattia ja spesifiä osaamisalaa ovat yhdistyneet yhden nimikkeen alle.
Kantansa tapahtuma-alan moniosaajuuteen kertovat kuusankoskelaista Pato Klubia luotsaava Amanda Kareenkoski ja Paraisilla toimivalle Voiceboysille työskentelevä valo- ja ääniteknikko Paul Sandström.
Koko paketin tärkeys
Kuusankoskelainen Pato Klubi pyörittää vaikuttavaa settiä erilaisia keikkoja. Toinen Klubin yrittäjistä, Amanda Kareenkoski, kertoo, että valo- ja äänitekniikka tilataan yhtenä pakettina paikalliselta yrittäjältä.
”Se on ollut hirveän hyvä ratkaisu. Tehdään muuten itse paljon, mutta ääni- ja valoteknikko meillä on ostopalveluna. On tärkeätä huomata, mihin omat rahkeet riittävät.”
Yhteistyötä on takana jo useampi vuosi. Pato Klubilla tehdään kuten monella muullakin keikkapaikalla: luotetaan osaajaan, jolla on laaja kokemus. Osaltaan se on resurssikysymys.
”Yksi henkilö hoitaa sekä äänen että valon, meillä ei olisi varaa maksaa kahdelle. Hän on ääniteknikko mutta vahvistanut osaamistaan myös valopuolelle ja hankkinut paljon valokalustoa. Ja jos hän ei itse pääse paikan päälle, hän hoitaa sijaisen hoitamaan tapahtuman tekniikan”.
Pato Klubi tarjoaa tilan, puitteet ja keikat. Valo- ja ääniyrittäjä tuo mukanaan paitsi osaamisen myös tarvittavan tekniikan. Osa kalustosta jätetään valmiiksi paikan päälle. Valo- ja ääniteknikko on myös se, joka on yhteydessä artisteihin, sopii tarvittavat tekniikat ja yksityiskohdat.
”Se toimii hyvin, hän puhuu heidän kanssaan samaa kieltä”, Kareenkoski nauraa.
Asennetta!
”Kaikki on omasta asenteesta kiinni. Siitä, mitä haluaa tehdä ja miten suhtautuu. Sulkeutunut ja vanhaan tarraava ei enää pärjää. Tärkein on avoin mieli, uuden oppiminen. Se on loputonta, halusi tai ei”, valo- ja ääniteknikko Paul Sandström, 50, sanoo.
Sandström toimii paraislaisen Voiceboysin alihankkijana, hoitaa valot ja äänet sekä rakentaa tarvittaessa lavatkin. Viisi vuotta sitten Sandström ajoi rekkakortin. Sitäkin tarvitaan.
”Kyllä työ on mennyt siihen, ettei voi mennä tekemään mitään tiettyä tonttia vaan kokonaisuutta. Viemme lavat, rakennamme ne, hoidamme äänet, valot ja oheistekniikan.”
Moniosaaja
Itseään Sandström pitää moniosaajana.
”En ole missään guru, aina voi oppia uutta. Näissä asioissa pitää olla nöyränä. Ylpistyminen ei kuulu tähän alaan.”
Hänestä moniosaajuudelle on tänä päivänä kysyntää.
Pitää olla joustava ja valmis opettelemaan uutta, menemään epämukavuusalueellekin.
Yhteinen työmaa
Sandströmistä jokainen keikka on yhteinen työmaa. Kaikkia tarvitaan. Pitää ymmärtää kokonaisuus ja oma rooli siinä. Kilometrien mukana tulee näkemystä. Näkee erilaisia tilanteita. Tajuaa, mistä on kyse.
”Pitää saada kokemusta, sillä pääsee eteenpäin. Meilläkin on välillä mukana aloittelijoita. He eivät tee ihan parasta mahdollista, mutta me ymmärretään se. Vain tekemällä oppii.”
Jatkuvaa opiskelua
Tapahtuma-alalle Sandström tuli jo 1980-luvun lopulla. Silloin hän soitti kitaraa ja haaveili muusikon urasta. Sitten tekniikka vei mennessään. Tuli muita töitä. Sähkötekniikkaa ja IT-alan projekteja maailmalla. 2011 Sandström palasi valon ja äänen pariin. Hän kaipasi jotain konkreettista käsillä tekemistä tietokoneella näpräilyn sijaan. Alkoi matka ääneen.
”Opiskelin, mitä ääni on, sen äänittämisestä ja muokkaamisesta. Aloitin nollasta ja luin kaiken, minkä löysin.”
Pohjakoulutukseltaan hän on elektroniikka-asentaja, täydennettynä erilaisilla täydennyskoulutuksilla. Niitä on ollut kymmeniä. Ensin hän meni Viking Linelle av-teknikoksi, hoiti äänen lisäksi myös valot, videot, screenit ja illan rytmin. Uutta oli paljon, hän opetteli. Tärkeää oli myös se, että jos tuli ongelmia, uskalsi tarttua niihin. Nopeasti.
Avoin mieli
Nyt Sandström on löytänyt kotinsa Voiceboysista. Myös työnantajalle monitaitoinen, hyvällä asenteella varustettu osaaja on tärkeä.
”Tapahtuma-alan työt eivät vaadi korkeaa koulutusta, mutta uutta pitää olla valmis oppimaan. Työt saattavat olla hyvinkin hajallaan, kunnes löytää oman paikkansa.”
Suurin haaste on oma mieli, että osaa pitää sen avoimena.
”Pitää päästä sellaiseen ajatusmoodiin, että tärkeintä on se, että ollaan mukana tekemässä hienoa jälkeä. Ei se, tuleeko joku kiittämään.”
