Kun Pauliina Oinonen vastaa videopuheluun toimistollaan, ruudulla näkyy tavallinen työhuone. Ikkunasta avautuva maisema sen sijaan on kaikkea muuta kuin tavallinen: kirkkaansinisenä hohtava vuono täynnä jäävuoria.
”Viime päivinä siellä on ollut paljon veneitä jumissa”, Grönlannin pääkaupungissa Nuukissa asuva ja työskentelevä Oinonen kertoo.
Kevät on ollut Nuukissa poikkeuksellisen lämmin, haastattelupäivänäkin aurinko paistaa heleästi pilvettömältä taivaalta. Kalenterin mukaan pakkasta pitäisi olla kymmeniä asteita, mutta lämpömittari on nollassa. Siksi jäävuoria valuu läheiseltä jäätikön kielekkeeltä mereen paljon. Enemmän kuin koskaan ennen, paikalliset sanovat.
Ilmastonmuutoksen lisäksi grönlantilaisilla on toinenkin akuutti huolenaihe: Donald Trump. Yhdysvaltain presidentti nimittäin ilmoitti alkuvuodesta, että aikoo liittää saaren Yhdysvaltoihin. Sittemmin hän on myös keksinyt nimetä sen uudestaan Red, white and bluelandiksi. Trumpia kiinnostavat sekä saaren mineraali-, öljy- ja kaasuvarat että strateginen sijainti Pohjois-Atlantilla, pohjoisten laivareittien varrella.
Tanskaan kuuluvalla itsehallinnollisella saarella itsenäisyys on ikuisuusaihe, Oinonen sanoo. Tuoreen kyselyn mukaan 63 prosenttia grönlantilaisista kannattaa itsenäisyyttä.
”Paikallisissa keskusteluissa korostuu kantavana teemana ajatus, että me emme ole myynnissä”, hän kertoo.
Tieverkkoa ei ole
Grönlannissa asuu vakituisesti noin kymmenen suomalaista. Oinonen on yksi heistä. Hän on kaukana kotoa. Suomesta on pysähdyttävä matkalla joko Kööpenhaminassa tai Reykjavikissa. Lentomatka kestää vähintään 10 tuntia.
Oulun leveysasteilla sijaitsevassa Nuukissa lämpötila nousee kesällä korkeimmillaan 15 asteeseen. Talvella pakkanen paukkuu, mutta siihen Nurmeksesta kotoisin oleva Oinonen, 32, on tottunut jo koti-Suomessa.
Erikoisempaa on se, ettei Oinosen kotikaupungin Nuukin ja saaren muiden kylien välillä ole teitä lainkaan. Asutusta on vain rannikolla ja 85 prosenttia saaresta peittävät jäätiköt alkavat heti kaupungin laidoilta. Liikkuminen onnistuu lentokoneella tai veneellä. Yhteisöt ovat pienempiä ja eristyneempiä kuin Suomen maaseudulla.
Silti Nuukissa voi tuntea olevansa melkein kuin missä tahansa muussakin pohjoismaisessa pikkukaupungissa: on iloisen värikkäinä hohtavia omakotitaloja, 1970-luvun kerrostaloja ja huippumoderni yliopistokin.
Kaupasta saa kaikkea mitä Suomessakin
Supermarketissa on saatavilla kaikkea mitä Suomessakin, jos vain lennot ja laivat ovat päässeet kulkemaan. Lähes kaikki on tuotava saarelle erikseen, mikä näkyy hinnoissa. Esimerkiksi hedelmät ja vihannekset myydään kappalehinnoin ja yhdestä islantilaisesta kurkusta voi joutua pulittamaan neljäkin euroa.
Villi luonto alkaa heti kaupungin takapihalta, ja yhteys luonnon ja ihmisten välillä on syvä ja mutkaton. Varsinkin pienempien paikkakuntien kaduilla voi vastaantulijalla olla kädessään yhtä hyvin iPhone kuin metsästysase, eikä metsästämiseen liity samanlaista byrokratiaa tai metsästyskorttijärjestelmää kuin Suomessa. Taito periytyy sukulaisilta tai vanhemmilta seuraaville sukupolville, Oinonen kertoo.
Oinonen saapui Grönlantiin kuusi vuotta sitten maisteriopiskelijana.
”Tarkoitus oli olla neljä kuukautta, mutta jäin puoleksitoista vuodeksi”, hän sanoo.
Ja pian hän palasi taas, tällä kertaa jäädäkseen. Pohjoismaisia kieliä opiskellut Oinonen on työskennellyt pohjoismaisen yhteistyön parissa, viimeisimpänä useita vuosia Pohjoismaiden Instituutissa NAPAssa.
Saaren suurin kulttuuritapahtuma
Joulukuussa 2024 Oinonen nimitettiin Grönlannin suurimman kulttuuritapahtuman johtajaksi. Joka toinen vuosi lokakuussa järjestettävän Suialaa-festivaalin ohjelmassa on musiikkia, teatteria, tanssia ja kirjallisuutta. Vieraita oli edellisillä festivaaleilla 2 500, ja osallistujia kymmeniä sekä kotimaasta että ulkomailta, ensi vuonna Suomestakin.
”Tänne on tulossa esimerkiksi saamelainen arkkitehtuuri- ja kirjallisuusprojekti Girjegumpi. Sen lopputuloksena syntyvällä lavalla järjestetään runonlausuntaa, paneelikeskusteluita ja ehkä pieniä konserttejakin”, hän kertoo.
Oinonen hyppää festivaalin puikkoihin kiinnostavassa vaiheessa, sillä tapahtuma luo nahkansa täysin. Uusiksi ovat menneet niin nimi (Aiemmin Nuuk Nordic), visuaalinen ilme kuin strategiakin.
Fokus siirtyy pohjoismaisesta yhteistyöstä alkuperäiskansoihin ja arktiseen alueeseen. Paikallisia taiteilijoita pyritään osallistamaan entistä enemmän muun muassa tarjoamalla tukea omien ohjelmanumeroiden kehittämiseen. Oinonen aikoo kehittää ohjelmaa yhä monitaiteisempaan suuntaan.
Ennen lokakuuta on vielä paljon tekemistä. Juuri nyt Oinonen ahertaa apurahahakemusten parissa, pitää yhteyttä taiteilijoihin ja tekee yhteistyötä arktisen alueen muiden tapahtumien kanssa.
”Olemme kaikki pieniä tekijöitä pienissä paikoissa, ja tapahtumia järjestetään pienillä resursseilla. Yhteistyö on todella tarpeellista”, hän sanoo.
Arctic Spotlight Network -festivaaliverkoston jäsenet vierailevat toistensa tapahtumissa, suosittelevat taiteilijoita toisilleen ja tekevät yhdessä ohjelmanumeroita. Osaamista kehitetään myös vaihtojen avulla.
”Esimerkiksi Arctic Sounds -musiikkifestivaali Sisimiutissa (asukasluku 5 000) tekee paljon teknikkojen osaamista kehittäviä vaihtoprojekteja kansainvälisesti”, Oinonen kertoo.
Toistaiseksi Oinonen on Suialaa-festivaalin ainoa kuukausipalkattu, täyspäiväinen työntekijä. Se on grönlantilaisittain poikkeuksellista, sillä vastaavat työt hoituvat useimmiten vapaaehtoisvoimin tai sivutoimisesti.
Yhtäläisyyksiä Suomeen
Monikulttuurinen johtaminen vaatii kunnioitusta. Grönlannin liki 60 000 asukkaasta suurin osa, noin 50 000, on inuiitteja. Historia siirtomaana näkyy yhä siten, että varsinkin johtavissa asemissa työskentelevät henkilöt tulevat ulkomailta, eritoten Tanskasta. He viipyvät Grönlannissa usein vain muutaman vuoden kartuttamassa työkokemusta. Osaaminen ei tahdo kertyä Grönlantiin.
Lopputuloksena on työelämä, jossa kohtaavat kaksi varsin erilaista kulttuuria. Miten monikulttuurisessa johtamisessa onnistutaan?
”Joskus onnistutaan ja joskus ei”, Oinonen naurahtaa.
”Sillä, että omaksuu paikallisia tapoja ja keskustelukulttuuria, saa kunnioitusta. Ilman kunnioitusta ei johtamisesta tahdo tulla mitään.”
Esimerkiksi kielen opiskelua arvostetaan. Englannilla ja skandinaavisilla kielillä pärjää kyllä, mutta pikkuhiljaa Oinonen on ottanut haltuun myös grönlantia. Luontainen kiinnostus kieliä kohtaan ja suomi äidinkielenä helpottaa opiskelua.
”Meille suomalaisille on helpompaa ymmärtää, että kieli voi rakentua myös ilman artikkeleita tai prepositioita”, hän sanoo.
Grönlannissa yksi pitkä ja toivottoman vaikeasti lausuttava sana saattaa vastata kokonaisen lauseen merkitystä.
Paikallinen kulttuuri on muutenkin monella tapaa yllättävän samanlainen kuin Suomessa. Esimerkiksi hiljaisuutta arvostetaan ja kestetään paremmin kuin monissa länsimaissa. Konflikteja kaihdetaan.
”Sovittujen pelisääntöjen merkitys on tärkeää. Johtajana yritän olla herkkä ongelmakohdille, joita ei ehkä uskalleta nostaa pöydälle. On ennakoitava mahdollisia haasteita. Tuntuu, että kynnys tuoda esiin negatiivisia asioita on korkea”, Oinonen sanoo.
”Uskon, että monikulttuurisessa johtamisessa parhaiten pärjäävät ne, jotka tunnistavat oman asemansa ja etuoikeutensa, kohtaavat ihmiset ihmisinä ja kunnioittavat paikallista kulttuuria.”
Kun Suialaa-festivaalin aika lopulta koittaa, kaiken pitäisi olla kunnossa. Viimeisen haasteen järjestelyihin tuo kuitenkin Grönlannin sää.
”On otettava huomioon, että kolmen päivän myrsky lokakuussa on ihan mahdollinen ja laittaisi sitten kaikki suunnitelmat uusiksi”, Oinonen toteaa hämmästyttävän rauhallisesti.
Grönlannissa on vain hyväksyttävä, että luonto sanelee tahdin.
Grönlanti
- Maailman suurin saari, pinta-alaltaan yli seitsemän kertaa Suomen kokoinen.
- 85 prosenttia Grönlannin alueesta peittää jäätikkö, jonka keskipaksuus on noin 1,5 kilometriä.
- Kasvusto on pääasiassa tundran kasvilajeja. Perunaa ja vehnää on viljelty etelässä pieniä määriä.
- Saarella elää jääkarhuja, mursuja, myskihärkiä ja valaita.
- Asutettiin ensimmäisen kerran 2500 eaa, viikingit saapuivat 1000-luvulla ja inuiitit 1200-luvulla.
- Kuulunut Tanskalle vuodesta 1814, itsehallintoa laajennettiin viimeksi vuonna 2009. Itsenäisyys on monien paikallisten toiveissa.
- Kolmannes Grönlannin budjetista tulee tukina Tanskasta.
- Asukkaita noin 60 000, josta 89 prosenttia inuiitteja ja 11 prosenttia tanskalaisia.
- Tärkeimmät elinkeinot ovat kalastus ja metsästys, mineraalit, matkailu ja palvelut.
- Lähivedet tulevat avautumaan reittikäyttöön pohjoisnavan kiintojään sulaessa, mikä lisää saaren strategista merkitystä entisestään.
