Riikka Tenhunen on kulkenut pitkän polun ravintola-alalla. Tehtävät ja roolit ovat vaihtuneet parinkymmenen vuoden aikana saliapulaisesta baaritarjoilijaan ja vuoropäälliköstä ravintolapäällikköön. Nyt hän vastaa projektipäällikkönä Lapland Hotelsin ravintolatoimintojen konseptikehityksestä. Tenhunen ei ole rakentanut omaa työuraansa erityisen määrätietoisesti, vaan kertoo pikemminkin tarttuneensa matkan varrelle osuneisiin mahdollisuuksiin.

”Olen halunnut aina kehittyä ja oppia uutta.”

Syrjähyppyjä on tullut tehtyä muillekin toimialoille, mutta ravintola-ala on vetänyt hänet aina takaisin henkiseen kotiin.

”Jossain vaiheessa työuraa sain itseni kiinni ajatuksesta, että en kai minä voi tehdä ravintolahommia koko loppuelämäni. En osannut ajatella, että alalta voisi avautua elämänmittainen urapolku.”

Tenhusta harmittaa ravintola-alaa edelleen leimaava mielikuva, jossa työ nähdään välivaiheena ennen oikeita töitä tai lisätulonlähteenä.

”Työmahdollisuuksista pitää puhua työntekijöille heti ensimmäisestä päivästä lähtien tehtävästä, työntekijän taustasta tai kokemuksesta riippumatta. Jos joku on aidosti kiinnostunut siitä, mistä minä olen kiinnostunut, ja osoittaa, että mahdollisuuksia löytyy, on sillä taatusti vaikutusta työmotivaatioon ja pitkällä tähtäimellä työhyvinvointiin.”

Ylpeyttä omasta alasta

Tenhunen näkee ravintola-alalla monia asioita, jotka antavat eväitä alan veto- ja pitovoiman parantamiseen.

”Kenenkään ei tarvitse tehdä ravintola-alalla yksin töitä. Teitpä hommia keittiössä, baarissa tai ravintolasalissa, ympärillä on aina erilaisia ja eri-ikäisiä osaajia, joilta voi pyytää apua ja oppia. Jos työyhteisössä onnistutaan virittämään tällainen kone parhaaseensa, on se koko työyhteisön työhyvinvointia tukeva voimanpesä.”

Esihenkilöiden tehtävä on löytää tavat, jolla työntekijän kehittymistä voidaan tukea niin, että työ tuntuu mielekkäältä. Tenhunen muistuttaa, että uralla eteneminen ei ole välttämättä jokaisen työntekijän tavoite.

”Ratkaisu voikin olla se, että työntekijä saa tehdä sitä, mistä nauttii, mutta rinnalle löydetään sopivan kokoinen kehittävä asia. Kehittymistä voi tapahtua myös horisontaalisesti, jolloin tiedon jakaminen muille voi olla uusi, kehittävä asia. Se lisää motivaatiota työtä kohtaan, opettaa uutta ja on hyödyksi koko työyhteisölle.”

Osaamisen jakamiseen löytyy alalta myös muita mahdollisuuksia. Ravintola-alalla työskentelee valtava määrä kaikenikäisiä ihmisiä. Kokeneet voivat opastaa nuorempia, ja pitkän uran alalla tehneet oppivat nuorilta koko ajan uutta.

”Paras tapa viestiä alasta on se, että teemme ylpeästi näkyväksi, millaisia mahdollisuuksia ravintola-ala tarjoaa rakentaa itselleen omanlainen ura, josta ei monipuolisuutta puutu.”

LUE MYÖS: Tomi Lantto: Löysää pipoa, uusi esihenkilö

---

---