Elävän musiikin rockklubit ovat yksi toisensa jälkeen hävinneet Helsingin ydinkeskustasta. 52-vuotias Tavastia sentään seisoo paikallaan, mutta sen omistajaa Juhani Merimaata kilpailijoiden kaatuminen surettaa.
Nosturin paikalle rakennetaan asuintaloja, Circus puolestaan väistyi kuntosalin tieltä ja Virgin Oil teki tilaa hotellille. Poissa ovat myös Gloria ja Suvilahden TBA. Raha ratkaisee, eikä meluisa ja jonoa aiheuttava klubi ole kiinteistönomistajan silmissä välttämättä muutenkaan unelmavuokralainen.
”Ongelma ei ole pelkästään suomalainen. New Yorkissa Brooklynin graffiteja poistetaan hiekkapuhaltimella ja klubit siirtyvät kauemmaksi. Musiikkiklubit ovat usein reuna-alueilla, joissa kysyntä pitää kaivaa itse”, Merimaa sanoo Avecille.
Ajatus lähiövetoisesta klubikulttuurista tuntuu Merimaasta vieraalta. Hän toivoo keskustan elävöittämiseen apuja yhteiskunnan ja kaavoittajien suunnalta. Suomessakin keikkapaikoilla on ollut taipumusta asettua purkua odottaviin rakennuksiin, kuten Lepakon ja Nosturin tapauksissa. Merimaa toivoo kaavoittajilta pelisilmää.
”Klassisen kulttuurin näyttämöiksi on rakennettu uusia kivitaloja, mutta populaarikulttuurille ei tunnu löytyvän samanlaista ymmärrystä.”
Ei pelkkiä lattekahviloita
Neliöiden hinnat keskustassa ovat korkealla, mutta Merimaa toivoo, että keskustan sallittaisiin silti sykkiä elinvoimaisena, välillä äänekkäänäkin.
”Itä-Suomeen muuttanut kaverini sanoi, että tämä on muuten kiva, mutta täältä puuttuu Tavastia. Helsingin keskustan rikkaus on se, että täällä on HJK:n matsit ja muut kiinnostavat tapahtumat. Vaikken koskaan niissä kävisikään, tiedän että tuossa ne ovat jos haluan mennä. Keskusta pitää ymmärtää kokonaisuutena, johon kuuluu toiminta kaikkina vuorokaudenaikoina. Elinvoimaisuuden säilyttämiseen pitäisi löytää vastaus heti”, Merimaa sanoo.
”Jos keskustassa on vain partureita ja kuntosaleja, se voi olla kansanterveydelle kiva, mutta muuttuu tylsäksi. Markkinavoimat voivat korjata tilanteen, mutta ilman muita toimenpiteitä se tapahtuu hyvin hitaasti.”
Helsinki on kasvanut kantakaupungin laidoille vauhdilla, mutta samanaikaisesti keskustan elinvoimaisuus huolettaa. Jätkäsaaren ja Kalasataman kaltaiset uudet asuinalueet ovat ensisijaisesti asuntoprojekteja, ja niissä toistuva piirre häiritsee Merimaata: kivijalkoihin on varattu tilaa lattekahviloille, mutta ei rockklubeille. Niiden tarjonta keskustan alueella jää limboon.
”Kaikki laskevat, että se ei ole meidän tehtävä, joku toinen hoitaa sen”, Merimaa harmittelee.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Juhani Merimaa (s. 26.11.47) on suomalaisen musiikkibisneksen ehkä tunnetuin vaikuttaja. Tavastia-klubin pitkäaikainen johtaja ja omistaja tunnetaan myös Ankkarock- ja Ruisrock-festivaalien vetäjänä. Jälkeläisetkin ovat alalla jo kolmannessa polvessa: tytär Mirva Merimaa omistaa Tiketti-lipunvälitysfirman ja tämän poika Mikko Merimaa työskentelee Tavastian ohjelmajohtajana.
LUE MYÖS: Juhani Merimaa ja Mirva Merimaa: Rokkimoguli ja lippukauppias
Avec kysyi Juhani Merimaalta kannanottoja tapahtuma-alan ajankohtaisiin puheenaiheisiin.
Miten työvoimapulasta selvitään?
”Pandemian vauhdittamana alalta tyhjeni joidenkin laskelmien mukaan 6 000 työpaikkaa. Moni mietti, että onko tämä ala, joka elättää. Työvoimapula on näkynyt erityisesti festareilla ja myös Tavastialla. Yhtäkkinen voimakas kysyntä työvoimamarkkinoilla ei täyty hetkessä. Tilanne on balansoitumaan päin, ja uskon tasapainon löytyvän ensi vuonna.”
LUE MYÖS: Jokainen tämän kuvan rasti merkkaa yhtä alalta poistunutta tapahtuma-ammattilaista
Tapahtuma-alalle on toivottu yhtenäisiä käytäntöjä, esimerkiksi turvallisuusstandardeja. Miten tätä voisi edistää?
”50 000 ihmisen tapahtuman järjestäminen vaatii ymmärrystä esimerkiksi liikenteeseen, ympäristöön ja turvallisuuteen liittyvistä asioista. Alan on hyvä olla aktiivinen reguloinnin suhteen. Tärkeintä on hyvä vuoropuhelu viranomaisten kanssa, siihen olemme omilla festareillamme aina panostaneet. Kansainvälisten järjestöjen ja toimijoiden kanssa on järkevää toimia. Englantilaisen Bucks Universityn kautta olen itse käynyt mielenkiintoisia keskusteluja eri maiden kollegoiden kanssa. Suomessakin järjestetään seminaareja, ehkä näitä olisi syytä lisätä.”
Mitä voimme oppia konkurssiin hakeutuneen RH Entertainmentin tapauksesta?
”Alalle tuleminen on helppoa, vastuullisuus ja kyky hallita riskejä onkin sitten vaikeampaa. Tätä ilmiötä on aina ollut, eikä tämä ole ainutkertainen tapahtuma-alan konkurssi. Asia ei ole yksinkertainen. Eettiset seikat nousevat esiin, ja tässä on jokaisella järjestäjällä pohdinnan paikka. Miten avoimesti ja yleisöä kunnioittaen näitä tapahtumia tehdään? Tietyt pelisäännöt pitää olla ja yleisöstä täytyy pitää huolta. Viime kädessä he maksavat viulut.”
LUE MYÖS: Keikkajärjestäjä RH Entertainment hakeutui konkurssiin – mitä käy tuotannoille?
LUE MYÖS: Kommentti: Kun yksi vetää vihkoon, muutkin kärsivät – tapahtuma-alalla kuohuu syystäkin
Sitaatteja korjattu 28.11. klo 9.27: Merimaa puhui Itä-Suomeen, ei Itä-Helsinkiin muuttaneesta kaveristaan. Tapahtuma-alalta lasketaan kadonneen 6000, ei 60 000 työpaikkaa.
