Juttu on osa Aromin Tiskillä-sarjaa, jossa artistit kertovat kokemuksiaan ja näkemyksiään ravintoloista ja asiakaspalvelusta.
Jesse Markin, millaisesta asiakaspalvelusta tykkäät?
Haluan, että minut otetaan Suomessa vastaan ensisijaisesti asiakkaana, ei ulkomaalaisena asiakkaana. On tylsää, että kun puhun tarjoilijalle suomea, minulle vastataan englanniksi. Erityisesti kalliimmissa paikoissa on tapahtunut, että ihonvärini takia on kyseenalaistettu, onko minulla varaa maksaa. Tällaista tapahtuu edelleen, onneksi kuitenkin vähemmän kuin ennen.
Mihin palaat aina asiakkaaksi?
Suosikkejani ovat Gaijin, Bangkok9 ja Liemi. Olen siinä mielessä huono ravintola-asiakas, että en edes aina katso ravintolan nimeä. Huomaan vasta syödessä, että tämähän on hyvä paikka. Näin kävi viimeksi Helsingissä Redin kauppakeskuksessa, kun tilasin älyttömän hyvän annoksen Thai Vegan Kitchen -ruokakärrystä.
Jos ruuassa on liekkiä niin aina parempi – perheessäni käytetään paljon chiliä ja nimenomaan habaneroa.
Onko sinulla suosikkiannoksia ravintoloissa?
Isäni on ghanalainen, ja suosikkini liittyvät ghanalaiseen keittiöön, eikä niitä ole Suomessa tarjolla. Jollof rice ja isäni pähkinävoisoppa ovat ikisuosikkejani.
Ravintolassa tykkään tilata uusia juttuja, se on ravintolassa syömisen koko pointti. Olen kaikkiruokainen, mutta syön kasvispainotteisesti, koska bändini muut jäsenet ovat kasvissyöjiä. Rakastan tosin myös hyvää lihaa, ja muutama vuosi sitten yllätyin, kun Tampereen Blockfesteillä minulle tuotiin burgeri, jonka pihviä luulin lihaksi. Sitten kaveri sanoi, että tässä ei muuten ole ollenkaan lihaa. Silmät avautuivat.
Keikkaraideriini kuuluu hunajaa, teetä ja pähkinöitä. Yllättävän usein käyn kyllä itse kaupassa hakemassa jonkun niistä, kun järjestäjiltä on unohtunut. Se ei ole iso stiplu, mutta kieltämättä vähän mietityttää, miksi lyhyen raiderin toteuttaminen ei onnistu.
Oletko joskus pettynyt ravintolassa?
Kerran minulle tuotiin pöytään reunoilta palanut pizza. Kurkkasin lätyn alle, ja pohjakin oli musta. Silloin ihmettelin, että eikö asiaa ole kukaan tässä välissä huomannut. Kouluruokalassa kalakeitossani oli kerran mutteri, mutta en tiedä oliko se varsinainen pettymys.
