Matti Romppanen oli lapsena nirso.
”Todella nirso”, hän painottaa.
Hampurilaisessa sai olla korkeintaan pihvi ja kenties ketsuppia.
Matti päätti toimia. Hän halusi tehdä sellaista ruokaa, jota itsekin söisi. Syksyllä 1997 Pääskytien koulun yhdeksättä luokkaa käyvänä hän lähti suorittamaan TET-jaksoa Porvoon Rossoon.
Siitä käynnistyi uskomaton tarina ruoanlaiton, keittiön ja ravintola-alan maailmassa, joka on kuljettanut Matti Romppasen, 41, Michelin-tähtiloistoon ympäri maailman.
Ja Masterchef Suomi: Professionals -ohjelman finaaliin. Romppanen sijoittui kilpailussa kolmanneksi.
Kaikki lähti Rossosta
Harjoittelu Rossossa teki Romppaselle selväksi, että hän haluaa tehdä työtä ruoan kanssa. Yhdeksännen luokan jälkeen ykkösvalinta olikin ravintola- ja matkailualan linja Porvoon keskustassa, Pomo-talossa. Pian hän löysi itsensä töistä porvoolaisesta ravintola Timbaalista.
”Elettiin vuotta 2001 ja halusin lähteä Englantiin töihin. Muistelen, että jokin firma etsi työntekijöitä lontoolaisiin hotelleihin ja ravintoloihin. WTC-iskut muuttivat tuolloin syksyllä maailmaa ja ensimmäinen paikka perui palkkaamiseni, mutta toiseen päädyin töihin.”
Tämä oli samalla ensimmäinen askel Romppasen ennakkoluulotonta ja päämäärätietoista kasvua huippuammattilaiseksi.
”Olin jo ravintolakoulussa kohdannut monenlaisia opettajia ja kuullut heidän tarinoitaan. Opin, että tällä alalla on runsaasti erilaisia vaihtoehtoja.”
Vesi kiehuu sadassa asteessa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, mietti Romppanen.
”Samalla tavalla kuin urheilija voi mennä toiseen maahan kisaamaan, voi myös mennä muualle ravintoloihin töihin.”
Romppanen palasi Lontoosta seuraavana vuonna ja asettui Helsinkiin, joka onkin ollut tuosta alkaen hänen kotikaupunkinsa Suomessa. Työpaikka löytyi arvostetusta kalaravintolasta Havis Amandasta, mutta pian hän kiipesi suomalaisen ravintolamaailman huipulle toisessa keittiössä.
”Ravintola Savoyssa aukesi paikka, niin totta kai minun piti sinne lähteä, hän muistelee 20 vuoden takaisia tapahtumia.”
Asiassa saattoi hyvinkin auttaa porvoolaisuus.
Kilpailutilanteesta saa samanlaisia fiiliksiä kuin urheilukisoista.
”Sinnen ravintoloitsija Kai Kallio oli tuohon aikaan siellä keittiöpäällikkönä. Hän kenties ajatteli, että otetaan nuori porvoolainen töihin.”
Ei tiennyt Romppanen tuolloin, että hetken päästä hänen työskentelyään seuraisi äkkipikaisuudestaan ja suorasanaisuudestaan tunnettu skotti Gordon Ramsay. Romppanen nimittäin suuntasi nyt lontoolaiseen huippuravintolaan.
Gordon Ramsay huusi pomolle
Vuonna 2004 Ramsayn kyvyt olivat jo tunnetut. Hänen nimikkoravintolansa Chelseassa, Lontoossa oli saanut 2001 kolmannen Michelin-tähden ja vaikka maailmanmaineeseen hänet nostanut Kauhukeittiö (Hell´s Kitchen) alkoi vasta seuraavana vuonna ja Kurjat Kuppilat –TV-sarja oli vasta alkanut, Isossa-Britanniassa hänen televisio-ohjelmiaan oli pyörinyt jo useamman vuoden ajan.
Ramsayn tavaramerkiksi muodostunut kireä kiroilu, raaka nuhtelu ja huutaminen eivät Romppasen mukaan ole myytti – päin vastoin.
”Ravintola oli auki viisi päivää viikossa, ja vähintään kolmena päivänä viikossa hän oli siellä. Se oli tosi rajua meininkiä, autoritääristä, kuten tähtiravintoloissa tuohon aikaan oli tyypillistä. Keittiössä ei puhuttu, mutta pomot huusivat.”
Huudosta sai osansa myös Romppanen.
”Keittiössä oli jatkuva kiire. Asiat piti ymmärtää ykkösellä. Jokin väärinkäsitys siinä muistaakseni oli. Ramsay ei suinkaan huutanut minulle. Hän huusi pomolleni, että mistäs v… tämä kaveri on tänne tullut.”
Eestinmäestä, Porvoosta.
Lakkaa, tyrniä ja lohta Barcelonassa
Kun toinenkin Lontoon keikka oli takana, palasi Romppanen jälleen Helsinkiin. Chez Dominique oli Suomen ainoa kahden Michelin-tähden ravintola, ja Romppanen toimi pian sen keittiömestarina. Yksi haave oli kuitenkin alkanut odottaa toteuttamistaan. Romppanen halusi perustaa oman ravintolan. Ei minne tahansa vaan Barcelonaan.
Vuonna 2008 hän yhdessä työkaverinsa kanssa irtisanoutui ja kolme kuukautta myöhemmin Barcelonassa, kivenheiton päästä Plaça de Catalunyalta avautui Restaurant Routa.
”Skandinaavinen keittiö oli tuolloin nousussa, ei tosin vielä niin suosittua kuin nykyisin. Meillä kävi paljon asiakkaita, joilla oli tietynlainen – vanhentunut – kuva Suomesta. Pääsimme yllättämään heidät.”
”Lakkaa, tyrniä, lohta ja turskaa. Se oli äärimmäistä fine diningiä. Lisäksi astiat ja koko design oli Suomesta.”
Finanssikriisi iski kovaa Espanjaan ja se lopulta päätti myös Roudan matkan kolmen vuoden jälkeen. Ilman kriisiä olisi Roudan tarina voinut olla erilainen.
Yhden loppu on kuitenkin toisen alku. Pian Romppanen oli jälleen Suomessa, teki ensi alkuun susheja ja oli pian keittiömestarina ja -päällikkönä Luomossa – Michelin-ravintola sekin. Sitten Romppanen osaltaan mullisti Helsingin ravintolakulttuurin.
Työ Shanghaissa jäi toteutumatta
Romppanen oli ensin vienyt suomalaista ruokaa Espanjaan, nyt hän teki päinvastoin. Soil Wineroomissa viinit yhdistyivät tapaksiin.
”Ei säilykepurkkitapaksia vaan laadukkaita tuotteita”, Romppanen täsmentää.
Ensimmäisistä viikoista alkaen ravintola oli jatkuvasti täynnä.
”Samalla se muutti koko helsinkiläistä ravintolagenreä. Rentoja tapas- ja viiniravintoloita alkoi tulla vähän joka kulmalle.”
Niihin aikoihin tukholmalainen kolmen Michelin-tähden ravintola Frantzén oli iskenyt silmänsä Romppaseen. Se suunnitteli uutta ravintolaa Shanghaihin ja Romppasta sen päälliköksi, mutta jälleen kerran maailma tuli väliin. Korona keskeytti hankkeen ja Romppanen jäi Suomeen.
Parhaillaan hän työskentelee Mat Distriktissä keittiömestarina, joka on – kuten nimestäkin voi päätellä – porvoolaisen Riku Stenrosin omistaman Meat Districtin sisarravintola.
Syksyllä 2023 Romppanen miettii jo tulevia siirtoja: vielä joskus hän ryhtyy ravintoloitsijaksi.
Rankka Masterchef-kuukausi Lapissa
Kilpailu ruoanlaitossa on aina kiehtonut Romppasta. Vuonna 2006 hän voitti Kultainen kauha -kilpailun ja edusti vuotta myöhemmin Suomea Nordic Challenge -kilpailussa Tanskassa. Kun hän 2022 törmäsi sosiaalisessa mediassa Masterchef Suomi -hakuilmoitukseen, paljon nähnyt kokki innostui välittömästi.
”Kilpailutilanteesta saa samanlaisia fiiliksiä kuin urheilukisoista. Toisaalta minua houkutti nähdä, miten iso TV-ohjelma käytännössä tehdään.”
Kuvaukset kestivät kokonaisuudessaan noin neljä viikkoa. Pitkälle yltäneet kisaajat kävivät muun muassa Inarissa kokkaamassa.
Romppanen myöntää, että kisaajalle konsepti on raskas. Kamerat käyvät ja tuomaristoon kuuluvat Kari Aihinen, Helena Puolakka, Henri Alén ja Tommi Tuominen arvioivat annokset. Minuutit kuluvat armottomasti.
”Ruoan tekeminen tuossa tilanteessa on yllättävän vaikeaa. Suunnitteluun ei juuri jää aikaa.”
”Kun tehtävä kerrotaan, saattaa ehtiä miettimään mielessä, mitä tekee. Ja sitten kun ruokavaraston ovi aukeaa, huomaa, ettei siellä olekaan niitä tarvikkeita, joista olisi halunnut annoksen valmistaa.”
Valmiita jaksoja Romppanen ei ole nähnyt etukäteen. Hän ei tiedä, mitä kuvia ja kommentteja yli vuoden takaisista kuvauksista on valittu mukaan. Erääseen lokakuussa näytettyyn jaksoon valikoitui mukaan kohtaus, jossa hän muistelee lämmöllä Porvoota ja nuoruuttaan.
”Siinä vaiheessa kilpailuvietti alkoi viemään. Tuli tunne, että on pakko panostaa ja onnistua.”
Romppanen panosti ja onnistui. Hänen yhdeksännessä jaksossa valmistavansa keväinen taimentartar hurmasi tuomariston ja avasi paikan finaalissa. Romppanen sijoittui lopulta kolmanneksi. Voiton vei Aleksi Lukka ja toiseksi sijoittui Adele Kinnunen.
Juttu on julkaistu alkujaan Uusimaa-lehdessä ennen Masterchef Suomi: Professionals -finaalijakson esitystä. Juttua on päivitetty tiedolla siitä, että Romppanen sijoittui kolmanneksi.
