Linda Stenman-Langhoffin ja Filip Langhoffin 12 vuotta ravintolayrittäjyyttä Helsingissä tuli päätökseen kaikessa hiljaisuudessa kesäkuussa 2024, kun Sekelin ovi painettiin kiinni ja tarrat riisuttiin ikkunoista.
Pariskunta on avannut ja sulkenut seitsemän ravintolaa. Pitkällä yrittäjätaipaleella tuli nyt ensimmäistä kertaa vastaan tilanne, jossa konkurssi oli ainoa vaihtoehto.
Michelin-oppaassakin noteerattu Sekel ehti olla auki vain alle kaksi vuotta.
Ravintolan sulkemiseen ei ollut vain yhtä syytä. Yrittäjät käyvät Avecille läpi koko Sekelin tarinan pohtiessaan, mikä meni pieleen.
Langhoffit olivat 2010-luvun mittaan saavuttaneet Michelin-tähden Ask-ravintolallaan ja perustaneet sille maalaisserkun nimeltään Jord.
Kun he olivat lopettaneet Askin 2019 ja päättivät myydä Jordin liiketoiminnan 2021, tarkoitus oli pitää taukoa ravintolatoiminnasta.
”Emme olleet aikoneet avata uutta ravintolaa niin pian edellisen sulkemisen jälkeen. Kun lopetimme Jordin Vironkadulla, tapahtui paljon: samana iltana kun meillä oli viimeinen serviisi Jordissa, äitini kuoli. Se vaikutti taustalla, halusimme keskittyä perheeseen”, Filip Langhoff kertoo.
Kuitenkin jo samana kesänä löytyi Bulevardilta kellarikiinteistö, joka hurmasi pariskunnan aika lailla heti. Yön yli nukuttuaan he tarttuivat toimeen. Jordin sulkemisesta oli kulunut vain kaksi viikkoa.
”Meillä oli ihana tila ja hyvä vuokranantaja. Hetki tuntui sopivalta, näytti että ala lähtee koronan jälkeen nousuun. Oli kirkas valo tunnelissa, uskalsi taas lähteä uuteen, kohti normaalia ja ehkä enemmänkin”, Filip Langhoff muistelee heinäkuun 2021 tilannetta.
Totuus iski kasvoille jo ennen remontin valmistumista. Liiketila ei ehtinyt valmiiksi ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja maailmantilanne muuttui.
”Olimme juuri saaneet nimet paperiin, kun sota Ukrainassa alkoi. Siinä vaiheessa mietimme toki, mihin olemme ryhtyneet, mutta kun pyörät oli laitettu pyörimään, ei enää pystynyt peruuttamaan”, pariskunta toteaa.
Vuoden 2021 syksyllä Linda Stenman-Langhoff aloitti sisustussuunnittelijan opinnot, ja Sekelistä tuli hänen lopputyönsä. Hän oli aiemminkin sisustanut kaikki pariskunnan ravintolat, mutta nyt tehtiin juuri sellaista ravintolaa, jonka he halusivat. Koska tila oli betonipinnalla, pariskunta pääsi määrittelemään ravintolalle kaikin tavoin mahdollisimman hyvät puitteet.
”Lähdimme mukaan, koska kyseessä oli unelmaprojekti: saimme siirtää seiniä ja tehdä kaiken muutenkin kuten halusimme. Lisäksi kaikki pinnat, huuvat, putket, sähköt olivat uusia – se helpottaa työn tekemistä, kun ei tarvitse ravintolan pyörittämisen ohessa korjata vikoja”, Filip Langhoff sanoo.
Remontti tehtiin osittain omin voimin.
”Vuokranantaja laittoi tilan ravintolatilaksi, me teimme pinnat ja keittiön. Siinä puhutaan sadoista tuhansista euroista eli se oli meille iso investointi. Kaksivuotisten opintojeni lopputyö valmistui hieman etuajassa, sillä seurasin työn etenemistä ravintolassa päivittäin kypärä päässä ja teräskärkikengät jalassa”, Linda Stenman-Langhoff kertoo.
Koko Sekelin rahoitus oli Langhoffien käsissä, mukana ei ollut sijoittajia.
Yllätys puhelimessa
Filip Langhoff toteaa hirtehisesti, että hänellä on vaikeuksia mennä helpointa tietä.
”Aina pitää keksiä X factor, joka saattaa olla hyvä tai ei. Sekelissä ideana oli perehtyminen historialliseen reseptiikkaan ja oman näkemyksen luominen siitä. Yritin ymmärtää, mitä syötiin sata vuotta sitten, ja halusin näyttää, että Suomessa on syöty hyvin. Nämä voivat olla kaupallisesti huonoja ideoita, mutta minusta pitää olla idea, jota toteutetaan sydämellä, ei rahapussilla. Pitää saada sekä aivot että sydän toimimaan.”
Isoin työ tapahtui Hotelli- ja ravintolamuseossa sekä tietysti ideoinnissa ennen ravintolan avaamista elokuussa 2022.
Avec vieraili Sekelissä avaamisen aikoihin. Voit lukea artikkelin tästä: Uusi ravintola vie sadan vuoden takaiseen Helsinkiin – tällainen on Sekel
Sekelin idea herätti ihastusta, se oli kiinnostava ja sopi kaikille.
”Meillä oli paljon palaavia asiakkaita, vakkareita ja yrityksiä, jotka käyttivät palveluitamme. Kabinetti oli suosittu. Mutta kun näimme syksyllä 2023, että perjantai ja lauantai eivät olleet enää hyviä iltoja, tajusimme että tilanne on huono. Pikku hiljaa huomasimme, miten balanssi muuttui; oli vaikea ennustaa, onko viikon paras päivä tiistai vai lauantai”, Langhoff kuvailee muutosta.
Suunnitelmallista työskentelyä haittasi se, että varaukset tehtiin yhä myöhemmin, ja lisäksi yleistyi ilmiö, jossa asiakkaalla oli monta päällekkäistä varausta.
”Huomasimme, että usein oli varaus monesta ravintolasta. Sitten unohdettiin perua tuplavaraus, ja kun soitin perään, taustalta kuului ravintolasalin meteli. Se oli törkeää”, Stenman-Langhoff muistelee.
No-show’n takia ravintolassa saattoi esimerkiksi olla yksi tarjoilija turhaan töissä tai pilaantua raaka-aineita. Ravintoloitsijan on vaikea sulattaa välinpitämättömyyttä, johon kasvava osa asiakkaista syyllistyy.
”Muutenkin koko ravintolakulttuuri on swaippaamistilassa vähän kuin Tinderissä. Tulee paljon uutta, eikä vanha kiinnosta yhtä paljon. Tulevaisuudessa ravintoloiden elinkaari lyhenee ja syntyy yhä harvempia ikoneita. Tämä on tällaista Tiktok-elämää”, Langhoff hymähtää.
Kuolinkouristukset
Kesällä 2023 Langhoffit avasivat kesäravintola Segelin Hankoon. Se auttoi pelastamaan yrityksen ja antoi buustia talveen.
”Vähensimme jo syksyllä henkilökuntaa ja teimme enemmän tunteja itse. Yritykset palasivat pikkujouluihin, ja vuodenvaihteessa näytti, että saamme pelastettua toiminnan”, Filip Langhoff muistelee vuoden takaista syksyä.
Kuitenkin helmikuussa 2024 hiihtolomaviikolla kaikki pysähtyi. Pääsiäinen ja lomat sen ympärillä toivat uuden pysähdyksen. Vappuna ”kaikki kuoli”.
”Meillä oli siinä vaiheessa takana kaksi hiljaista kuukautta. Se oli toivotonta: yritimme muistuttaa olemassaolostamme, mutta mikään ei muuttanut asiaa. Ongelma oli näkyvyys, eikä kellaritila helpottanut asiaa. On haastavaa, kun näkyvyys kadulle puuttuu”, Langhoffit toteavat.
He toteavat, että harvoin yksi asia niittaa ravintolaa. Tässä oli kuitenkin kaikki kompastuskivet peräkkäin: maailmantilanne, näkyvyyden puute, pyhien aiheuttamat hiljaiset jaksot. Tämä yhdistelmä kaatoi yrityksen.
Yrittäjille oli toki tuttua, että ravintola-ala on alamäkeä ja ylämäkeä, jossa huippusesongeilla paikataan alamäet. Sekin oli selvää, että kesä on kellarissa, ilman terassia, haastava. Siksi Sekel oli jo kesällä 2023 pitkään kiinni. Kevät 2024 oli siitä erilainen, että jo touko- ja kesäkuu olivat täysin kuolleita, niistä ei ollut kannattelemaan kesän yli.
”Teimme sulkemispäätöksen kesäkuussa. Kuukauden myynti oli saman verran kuin viikon myynnin pitäisi olla. Kun olimme taistelleet ainakin vuoden rajusti, saammeko pyöritettyä vielä kuukauden vai ei, oli pakko todeta, että jos se ei toimi, se ei toimi”, Filip Langhoff vetää murheellisen johtopäätöksen.
Rahaa ei tullut kerta kaikkiaan mistään. Sekel oli myös ollut myynnissä puoli vuotta.
”Omat investoinnit oli jo tehty, siihen ei ollut enää mahdollisuutta, emmekä löytäneet ketään, joka olisi lähtenyt mukaan tai ostanut yrityksen. Jos yritys on alamäessä, on vaikea saada ketään mukaan. Olisiko siis pitänyt olla investoija mukana alussa?” Langhoffit pohtivat.
He avasivat jälleen Hangossa kesäravintola Segelin pikavauhtia, ja saatuaan sen ovet auki laittoivat konkurssihakemuksen Sekelistä. Segel toimi kesällä 2024 eri yrityksen nimissä kuin aiemmin, se oli ikään kuin jatkoa Askille ja hyödynsi myös Askin viinikellaria. Mahdollisuus viinikellarin päivitykseen olikin Linda Stenman-Langhoffin kesän valopilkkuja.
Olisiko jotain voinut tehdä toisin?
Linda Stenman-Langhoff ja Filip Langhoff ovat surullisia siitä, että joutuivat tekemään päätöksen Sekelin lopettamisesta.
”Vaikeuksia on ollut ennenkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, että emme löytäneet mitään muuta ratkaisua. Kahdestaan kaikki vastuu on omassa niskassa, muun muassa se, että työntekijät saavat palkan. Teimme parhaamme nytkin kaikkien osapuolten kannalta, mutta konkurssi on konkurssi”, pariskunta toteaa.
Filip Langhoff toteaa, että yrittäjänä yrittää löytää ratkaisun aina viimeiseen asti.
”Viimeinen asia mitä haluat tehdä on luopua, koska samalla hyväksyt, että idea oli tyhmä, ja sitä ei haluaisi tehdä, antaa periksi. Konkurssi on todella viimeinen ratkaisu, jos on jo kokeiltu kaikkea. Olimme monta kertaa päättäneet odottaa vielä viikon, mutta jossain vaiheessa todellisuus vain tulee vastaan.”
Päätös ei ollut helppo.
”Ainakin meille se oli ainoa oikea päätös. Se oli pitkä prosessi, joka ei tapahtunut yön yli. Yrittäjänä pitää olla hereillä eikä pistää päätä puskaan. Sitä voi miettiä, olisiko realiteetit pitänyt ymmärtää aiemmin. Meitä kannatteli yrittäjän into ja toivo, että bisnes lähtisi pyörimään”, Langhoff sanoo.
Maailmantilanteelle kukaan ei voi mitään. Asia, johon Langhoffit palaavat, on se, että näkyvyyttä saisi aina olla enemmän.
”On vaikea saada kerrottua oma tarina. Some tai uutiskirje ei riitä, vaikka olemmekin oppineet laittamaan someen hienoja kuvia.”
Heistä koko skene on muuttunut vuosikymmenessä.
”Kun avasimme Askin 12 vuotta sitten, media oli enemmän kiinnostunut ruoasta ja ravintoloista. Nyt on lähinnä kiinnostusta siihen, kuka huutaa eniten. Käytännössä vain uutuuksista kirjoitetaan.”
Linda Stenman-Langhoff myöntää opiskelleensa markkinointia 90-luvulla eli olevansa kivikaudelta. Oli vaikeuksia löytää oikeat kanavat, eikä kokeilu viestintätoimiston kanssa auttanut asiaa. Se on selvä, että oma aika ei riitä kaikkeen, ja että isompi osa budjetista pitää sijoittaa markkinointiin.
Filip Langhoff toteaa, että ensi kerralla – jos sellainen tulee – ei tehdä unelmakeittiötä.
”Kaiken kaikkiaan olemme oppineet tästä paljon. On pakko elää niin, että aina ei voi onnistua. Näin kävi, ja nyt katsomme tulevaisuuteen, vaikka oppirahoja maksetaan vielä monta vuotta”, Langhoffit sanovat.
Kollegoille, jotka painivat samojen kysymysten äärellä, he viestittävät, että liian aikaisin ei saa antaa periksi. Ensin pitää keskustella kaikkien tahojen kanssa, mitä on tehtävissä. Toisaalta pitää myös tunnistaa ratkaisun hetki.
”Konkurssipäätös on kova tehtäväksi, mutta parempi tehdä se itse, kun et enää saa rahoittajaa tai lainaa pankista ja kuluja on enemmän kuin tuloja. Odottelu ei ole kenellekään hyväksi, ja se vain kasvattaa kuluja. Me emme halunneet pilata suhteita lopullisesti, haluamme tehdä yhteistyötä kumppaneidemme kanssa jatkossakin”, Langhoffit sanovat.
Jalka kannattaa pitää sopivasti jarrulla, Filip Langhoff muistuttaa.
”Älä pelaa isommilla panoksilla kuin mihin sinulla on varaa. Tässä työssä pitää olla hullu ja uskoa omaan tekemiseen, mutta aina on vaara, että menetät kaiken, jopa enemmän kuin olet panostanut. Me olemme aina pitäneet yrityksen ja perheen talouden erillään, esimerkiksi kotimme ei ollut lainan panttina. Älä sekoita yrityksen ja omaa taloutta!”
Hyvää tässä tilanteessa on se, että paine on poissa.
”Paine oli niin iso. Mielenterveys on parantunut, kun paino hartioilta on osittain hävinnyt. Kun teet päätöksen lopettaa, voit katsoa eteenpäin, astut ulos oravanpyörästä ja pääset umpikujasta. Jokainen kivi oli pyöritetty, eikä muuta ratkaisua löytynyt”, Filip Langhoff puntaroi.
Maailma ei kuitenkaan lopu konkurssiin.
”Olemme aloittaneet nollasta ennenkin. Olemme tehneet tätä 12 vuotta ja katselemme nyt rauhassa, mitä seuraavaksi. Viimeksi, Jordin sulkemisen jälkeen, rauhoittuminen ei ihan onnistunut”, pariskunta toteaa.
Kesä Hangossa Segel-ravintolassa oli hyvä ja syksyyn kuuluu joitakin catering-keikkoja. Periaatteessa koko maailma on auki. Taustalla on kokemusta ulkomailta.
”Palasimme Suomeen, kun lapset aloittivat koulun. Nuorimmaisella on peruskoulu vielä kesken, katsotaan sitten. Olemme avoimia kaikelle.”
Jos Langhoffit aikovat ensi kesänä pitää kesäravintola Segeliä, on suunnitelmien oltava valmiina marraskuussa. Siihen on vielä tovi. Myöskään Langhoffien lempilapsen Askin uudelleen avaaminen ei ole poissuljettua.
”Kirjoitin uuden menun yhtenä yönä, kun en saanut unta”, Filip Langhoff paljastaa.
