Juttusarjassa esitellään ravintola-alan tulevaisuuden tekijöitä. Vuorossa on kokkiopiskelija Sera Savolainen.

Sera Savolainen päätyi tuotantotalouden opinnoista uraputkeen järjestösektorille. Toimistotyöt eivät kuitenkaan tuntuneet omalta vaan veri veti keittiöön. Jo ensimmäisen vuoden kokkiopintojen aikana hän on päässyt kokeilemaan siipiään Helsingin huippuravintoloissa eikä voisi olla tyytyväisempi alanvaihtoonsa.

Minut innosti ravintola-alalle

Olin aiemmin kahdeksasta neljään -toimistotöissä. Luulin pitkään, että se on sitä, mitä haluan. Olin kuitenkin tosi leipääntynyt siihen arkeen. Töiden jälkeen olin ihan nuutunut ja infoähkyssä, eikä ajatus enää kulkenut. Tuntui, että työt eivät loppuneet koskaan, kun niitä jäi miettimään vapaa-ajallakin. Ruoka oli ollut pitkään minulle tosi tärkeä harrastus, ja korona-aikana kiinnostus syveni.

1,5 vuotta sitten kävin ystäväni kanssa keskustelua urani suunnasta ja mainitsin, että olisi kiva tehdä ruoan parissa töitä. Hän sanoi, että silmäni oikein syttyvät, kun puhun ruoasta ja kokkaamisesta, joten mikset tekisi sitä työksesi. Silloin päässäni syttyi lamppu, että tosiaan, miksen. Vuosi sitten aloitin kokkiopinnot Perhossa, ja sanoisin, että kokkiopintojen aloittaminen oli kyllä elämäni paras päätös.

Hyödynnän aiempaa kokemustani

Vedin ensin Eurooppa-tiedotushanketta, jonka tarkoitus oli lisätä nuorten tietämystä EU:sta. Sieltä päädyin nuorisoalan kattojärjestö Allianssiin projektikoordinaattoriksi ja lopulta Suomen Lukiolaisten Liittoon johtamaan toisen asteen opiskelijoille suunnattua mentorointihanketta. Silloin pohdin paljon omaa suhtautumistani ammattikouluun. Se oli ollut minulle aina tosi tuntematonta aluetta, kun itselleni oli aina ollut tosi selvää, että menen lukioon ja siitä korkeakouluun.

Projektipäällikkönä oleminen oli aika yksinäistä, mutta se kehitti ongelmanratkaisukykyä. Vaikka keittiössä ongelmanratkaisu on hyvin erilaista, siitä on hyötyä, että on nopeat hoksottimet ja pystyy ideoimaan ja toimimaan itsenäisesti. On tosi tärkeä taito myös jakaa tarvittaessa työkuormaa ja pyytää kaverilta apua. Jos on kiireinen päivä tulossa, työmäärä ei tunnu loputtomalta, kun sen osaa järjestellä päässään ja pilkkoa osiin.

Haen inspiraatiota

Tykkään kuluttaa paljon kulttuuria. Joskus taidemuseossa käyminen ruokkii värisilmää tai herättää jonkun ajatuksen. Koulu- ja työkavereiden kanssa keskusteleminen on myös tärkeää, ja on kivaa ideoida yhdessä reseptejä.

Harjoittelen ideointia myös raaka-aineympyrän avulla. Minulla on nettiin kerätty 100 raaka-aineen onnenpyörä, josta voin arpoa itselleni raaka-aineen ja luoda annoksen sen ympärille. Se inspiroi ammatillisessa mielessä. Uramielessä minua inspiroivat erityisesti vahvat naiset, jotka ovat tehneet uraauurtavaa työtä keittiössä.

Suurin haasteeni

Minulla on vielä vähän vaikeuksia ajan kanssa. Välillä unohdan, että pitäisi tehdä töitä aika kovaa tahtia, ja kaipaan tekemiseeni lisää varmuutta. Luotan kuitenkin siihen, että se korjaantuu ajan kanssa.

Inspiroin muita

Olen kuullut kauhutarinoita siitä, millaista keittiössä on joskus ollut ja millaista jossain saattaa vieläkin olla. Itse haluan olla aina tosi ystävällinen kaikille, kiittää ja tarjota apua, mutta myös ottaa reilusti apua vastaan ja pyytää anteeksi silloin, kun mokaa. Haluaisin, että se inspiroisi muita toimimaan samoin. Olen ymmärtänyt, että avun pyytäminen on voinut olla jossain paikoissa sen merkki, että olisi huono, vaikka se ei ole niin. Omalla esimerkilläni haluan kannustaa muitakin olemaan inhimillisiä.

Esikuva, jota ihailen

Tärkein ja pitkäaikaisin esikuva on Helena Puolakka. Olin loppuvuodesta hänen ravintolassaan Savoyssa harjoittelussa, ja oli upeaa seurata hänen työskentelyään.

Kerron muille ravintola-alasta

Rakastan tässä alassa sitä, ettei ole koskaan valmis vaan aina voi oppia jotain. Työ on tosi raskasta ja antoisaa, mutta on ihanaa, että työpäivien jälkeen on fyysisesti väsynyt, mutta ajatus on kirkas. Työt jäävät aina töihin.

Viiden vuoden kuluttua

Veikkaan, että minulla on tulevaisuudessa joku oma pieni paikka, josta saisi ihania suolaisia ja makeita leivonnaisia. Siellä olisi myös tila, jossa voisi järjestää yksityisillallisia ja workshoppeja. Tämä haave kulkee nyt työnimellä Studio Sera, ja olen miettinyt sitä aika paljon. Toivon tietysti, että siihen mennessä minulle on muodostunut myös laaja verkosto ravintola-alalla. Sitä odotan tosi paljon.

Lue myös: Niko Ala-Rämin kokkiopinnot rytmitetään Aspergerin ehdoilla: ”Viihdyn parhaiten lounaskeittiössä, jossa on rutiinit”

Lue myös: Taitaja-kisan kultamitalisti Minna Jokiranta tuli alalle jäädäkseen: ”Tarjoilijan työ on kivaa, jos tykkää ihmisistä”

---

---