Hain kirkasvalolampun varaston perimmäisestä nurkasta. Ensimmäisellä kerralla lampun äärellä vierähti viisi tuntia. (Huom: tätä en suosittele, ohjeen mukainen aika on max tunti.)
Valon merkityksen tajuaa todella vasta, kun se puuttuu. Ajattele vaikka Slushia ilman valospektaakkeleja tai puolivillaista Lux Helsinki -viikkoa. Huvipuistot pyhittävät päättäjäisensä valoshow’lle, ja joulun tunnelman polkaisee käyntiin joulukatujen avajaiset.
Uusi Evento on ilmestynyt juuri. Lehdessä parrasvaloihin pääsevät valontuojat. Lux Helsingin taiteellinen johtaja ja itsenäinen valotaiteilija Juha Rouhikoski kertoo, että valo on kuin huumetta. Hänen työssään tärkeimpiä hetkiä on se, kun jäähalli on täynnä ihmisiä ja hänen sormensa alla nappi, jota painamalla humahtaa valoefekti, joka saa koko ihmismassan kohahtamaan. Naps ja whoom. Siinä tulee konkarillakin kyynel silmään.
Rouhikosken haastattelun pääset lukemaan täältä: Juha ja Oliver Rouhikoski ovat valotekniikan taitureita kahdessa polvessa – “Ministeri tuli helikopterilla sitä katsomaan”
Yksin valotaiteilija ei toki efektejä tee. Tiimiin tarvitaan esimerkiksi rigaaja, jolla on lupa kiivetä hallin kattoon virittämään valokannut paikalleen. Lue juttu rigaajan työstä: Kun kattoon täytyy ripustaa valoja, muuta tekniikkaa tai vaikka auto, soitetaan Juki Tuomiselle
Pimeä on valon kumppani, ei vihollinen. Joskus pimeyden ylivoima voi kuitenkin ottaa valtaa. Jopa 85 prosenttia suomalaisista kärsii kaamosväsymyksestä ja saa oireita pimeästä kaudesta. Se on paljon. Kirjailija Satu Rasan mukaan ihminen on trooppinen eläin, joka tarvitsee auringonvaloa toimiakseen, ja siksi pimeällä kaudella unentarve voi nousta jopa tunnilla.
Talvipäivän seisaus on 22. joulukuuta. Silloin päivä alkaa pidentyä ja kuljetaan taas valoa kohti. Onneksi meillä on ammattilaisia, jotka valaisevat päivämme nyt yhtä näyttävästi kuin aurinko.
