Pelkkiä hanttihommia, työyhteisön ulkopuolelle jättämistä, tiuskimista. Nämä termit toistuvat keskusteltaessa restonomiopiskelijoiden kanssa ikävistä työharjoittelukokemuksista. Erityisesti pinnalle nousee harjoittelijan status, jota ei suinkaan läiskäistä otsaan vesiväreillä vaan ehdalla talomaalilla.
”Harjoittelija koetaan liian usein vain harjoittelijana, joka jätetään työyhteisön ulkopuolelle pahimmillaan koko harjoittelun ajaksi. Arvostuksen puute on murskaavaa”, Laurea-ammattikorkeakoulussa kolmatta vuotta restonomiksi opiskeleva Suvi Martikainen suree.
Harjoittelijalle olisi tärkeää Martikaisen mukaan antaa myös vaativampia tehtäviä, joiden kautta hän saisi mahdollisuuden tutustua alan rutiineihin ja oppia uutta.
”Kun saa vastuuta ja onnistuu, ammatillinen itsevarmuus kasvaa kohisten. Muuten harjoittelusta saattaa jäädä epävarma olo tai pahimmillaan innostus koko alaan voi loppua.”
Onnistuneet harjoittelukokemukset ovat tärkeitä, sillä suuri osa restonomiopintoja koostuu työssäoppimisesta. Laureassa harjoittelujen osuus on koulutusohjelmasta riippuen kolmesta viiteen kuukauteen 3,5 vuoden restonomiopinnoista.
Harjoittelijoista on myös työpaikoille hyötyä arjessa. Esimerkiksi lopettamispäätöksestään kertoneen kööpenhaminalaisen Noman serviisissä lukuisilla harjoittelijoilla on tärkeä, joskaan ei kritiikitön rooli.
”Epäonnistuneinta harjoittelussa on ollut suuri sairastelun määrä opiskelijoiden keskuudessa. Opettaminen jäi vähiin jatkuvan kiireen vuoksi.”
Tia-Maria Vikholm, restonomiopiskelija
”Virhe on aina ohjaajan vastuulla”
Harjoittelija ei ole halpaa työvoimaa vaan oppimassa työelämään. Vaikka ravintola-alalla valtaosa työstä on esivalmistelua ja siivoamista, uidaan syvissä vesissä, jos harjoittelija häärää luuttu ja rätti kaverinaan pahimmillaan viisi kuukautta putkeen. Harva tällaisen työharjoittelukokemuksen saanut innostuu alan töistä. Useita työharjoittelijoita opastanut Story-ravintoloiden keittiöpäällikkö Mikko Vuoroksa korostaa avoimuutta.
”Työharjoittelun kuuluu olla ohjaavaa ja perehdyttävää. Jos näyttää, etteivät harjoittelun työtehtävät vastaa omia tavoitteita, on hyvä keskustella asiasta ohjaavan opettajan sekä työpaikan vastuuhenkilön kanssa. Näin saadaan mahdollisuus petrata.”
Vuoroksalla on myös kokemusta siitä, että yhtäkkiä työpaikalle jätetään vain tulematta. Tällöin mahdolliset syyt harjoittelun päättymisestä jäävät usein pimentoon ja ohjaava työntekijä alkaa helposti syytellä itseään, vaikkei keskeyttäminen välttämättä olisikaan millään tavalla ohjaavan syy. Asiat jäävät selvittämättä.
”Jokainen aloittaa jostain, joten ravintoloissa on oleellista edetä työharjoittelijan kanssa kärsivällisesti, askel kerrallaan. Ei tule odottaa, että kaikki sujuu heti täydellisesti, vaan opiskelijoille täytyy antaa aikaa oppia talon tavoille.”
Emily Turku, restonomiopiskelija
”Vaikka harjoittelija ei alalle syystä tai toisesta päätyisikään, saattaa hän tulla asiakkaaksemme, joten haluamme ehdottomasti antaa ravintolastamme positiivisen kuvan. Se on joka kulmasta tarkasteltuna tärkeää.”
Penkin alle menneissä työharjoitteluissa on läsnä usein tiuskiminen ja suoranainen huutaminenkin. Virheiden sattuessa kova palaute ei useinkaan tule vain asiakkaiden suusta vaan esihenkilöltä ja muilta työntekijöiltä. Ilmiötä saatetaan selittää ravintola-alaa piinaavalla työvoimapulalla.
”Ravintolassa saattaa olla alimiehitystä, jolloin kiire on kova ja stressiä paljon. Silloin tulee varmasti helposti tiuskittua pienistäkin virheistä, vaikkei näin tietenkään saisi olla”, Martikainen sanoo ymmärtäväisesti.
Ammattilaisen olisi muistettava Vuoroksan mielestä se, että jokainen mokaa joskus – myös hän itse.
”Työharjoittelussa opiskelija ei koskaan tee virhettä, vaan virhe on aina ohjaajan vastuulla”, hän teroittaa.
”Karsein kokemukseni oli ensimmäisessä harjoittelupaikassani, jossa tein virheen, ja minua ohjaava henkilö huusi minulle. Se voi olla pelottava kokemus opiskelijalle, jolle ei ole vielä ehtinyt kertyä työkokemusta ja ymmärrystä siitä, että kaikki tekevät virheitä.”
Emily Turku, restonomiopiskelija
Alkuperehdytys kannattaa
Jotta suuremmilta virheiltä vältyttäisiin, on opiskelijaa perehdytettävä tehtävään kunnolla ja annettava hänelle omaan taitotasoon sopivia työtehtäviä. Harjoittelussa edetään pikkuhiljaa tehtävien vaativuutta lisäten. Aluksi tutustutaan rauhassa talon tavoille ja sen jälkeen siirrytään askel kerrallaan vaativampiin työtehtäviin, mikäli opiskelijan tavoitteet ja taidot sen sallivat. Näin ei tarvita varsinaista näyttökoetta, jossa keskitytään vain yhteen annokseen, vaan opiskelija suorittaa ikään kuin koko ajan näyttöä.
”Alkuperehdytys on ehkä tappiollista mutta kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Siksi opiskelijan perehdytykselle olisi hyvä varata aikaa päivä tai pari”, Martikainen toivoo.
Vuoroksan puheessa vilahtelee jatkuvasti sana tavoitteet. Hän huomauttaakin, että on mahdollista että opiskelijalle ei anneta lainkaan vastuuta tai että opiskelijalle asetetaan työpaikan puolesta liian kova vaatimustaso. Tällöin opiskelija saattaa uupua ja kokea, ettei hän ole hyvä työssään. Lopputulos voi pahimmassa tapauksessa olla sama kuin luutun ja rätin kanssa lattiakaivojen parissa hääriessä eli alanvaihto.
Ennen työharjoittelun aloittamista on Vuoroksan mukaan tärkeää, että opiskelija, ohjaava opettaja ja työpaikan vastuuhenkilö istuvat alas ja määrittelevät yhdessä tarkasti työharjoittelun tavoitteet. Mitkä ovat opiskelijan tavoitteet? Entä ravintolan? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä työharjoittelun onnistumisen kannalta, hän painottaa.
Vuoroksa myös toivoo, että kouluissa käytäisiin ennen työharjoittelua läpi perusasiat esimerkiksi työajoista ja -tavoista, sillä ne eivät ole kaikille itsestäänselvyyksiä. Opiskelijan olisi myös hyvä tietää, minkä tyyliseen ravintolaan hän on tulossa töihin, mikä on hintataso, millainen ruokalista on ja mitkä ovat aukioloajat.
”Työilmapiirin on oltava niin turvallinen, että nuori uskaltaa kysyä, jos jokin askarruttaa. Tyhmiä kysymyksiä ei saisi olla, sillä työtavat ja esimerkiksi laitteet ovat niin erilaisia joka paikassa”, Martikainen komppaa.
”Positiivisinta työharjoittelussa on ollut jokapäiväinen tuki esimieheltä ja samaan aikaan vapaus toteuttaa ja suoriutua esimiestyöstä omalla tavallani. Myös jatkuva kehittymisen mahdollisuus pitkin työharjoittelua on ollut iso plussa.”
Tia-Maria Vikholm, restonomiopiskelija
Martikainen kannustaa opiskelijoita myös oma-aloitteisuuteen ja aktiivisuuteen. Työharjoittelut eivät ole vain hauskaa vaihtelua koulusta eikä tilanne, jossa vain katsellaan, miltä työn tekeminen näyttää. Työharjoittelujaksot ovat tilaisuuksia, joissa kannattaa olla utelias ja ottaa annetusta mahdollisuudesta kaikki irti.
”Kun on kiinnostunut, osoittaa sen ja hoitaa hommat huolellisesti, harjoittelusta saa parhaan irti. Silloin sinuun luotetaan ja saat vaativiakin tehtäviä hoitaaksesi. Se on palkitsevaa.”
Ihana kolmen sanan kysymys
Suvi Martikainen on opiskellut ennen restonomikoulutusta ammattikoulussa kokiksi ja leipuri-kondiittoriksi. Hän on työskennellyt lounaspaikoissa, fine diningissa, kahviloissa, jälkiruokapaikoissa, leipomoissa, hotellin ravintoloissa ja Masterchef-ohjelman tuotannossa. Hänestä on ollut hienoa päästä työskentelemään erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa, muodostaa suhteita alan ihmisiin, saada vahvistusta omalle osaamiselle ja suunnalle. Hänellä on takanaan lukuisia pidempiä ja lyhyempiä työharjoittelujaksoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Martikaisen onneksi ne ovat kaikki olleet kokonaisuutena positiivisia ja antoisia.
”On hyvä esitellä harjoittelija kaikille työntekijöille ja muistuttaa, että jokainen voi heitä avustaa. Kannustava ilmapiiri työharjoittelussa voi parhaimmillaan tuoda yritykselle uusia, taitavia työntekijöitä.”
Emily Turku, restonomiopiskelija
Martikainen toivoo voivansa valmistuttuaan työskennellä kansainvälisissä työtehtävissä. Siksi hän on ollut useaan otteeseen myös opiskelijavaihdossa ja huomannut siellä yhden asian suomalaisravintoloiden eduksi.
”Muualla Euroopassa hierarkiaa on työpaikoilla paljon enemmän kuin Suomessa. Siellä harjoittelija tuntee todella olevansa alinta kastia. Silti näin opiskelijan näkökulmasta toivoisin, että Suomessa ero olisi entistä häilyvämpi. Se vaikuttaisi varmasti positiivisesti harjoittelukokemukseen ja alalle työllistymiseen.”
Myös Vuoroksalla on pääasiassa hyviä kokemuksia työharjoitteluista esihenkilön näkökulmasta. Hänestä on ollut kiintoisaa nähdä, millaisia henkilöitä alalle on tulevaisuudessa tulossa töihin. Vuoroksa kannustaakin ravintoloita ottamaan työharjoittelijoita töihin ja panostamaan työharjoittelun onnistumiseen. Onnistuneessa harjoittelussa on vain voittajia.
”Hienointa, mitä opiskelija voi työharjoittelun päätteeksi saada, on kysymys ’tuletko meille töihin’. Työnantajalle opiskelijan myöntävä vastaus on lopputuloksista paras”, Vuoroksa sanoo.
LUE MYÖS: Ravintolakonkari huolissaan: Opiskelijat passitetaan liian aikaisin työharjoitteluun
”Suosittelisin ravintoloita panostamaan työharjoittelijan jatkuvaan kehittämiseen yksilöllisten tarpeiden mukaan koko työharjoittelujakson ajan. Tällöin opiskelijat eivät tylsisty eivätkä stressaannu liikaa harjoittelun aikana.”
Tia-Maria Vikholm, restonomiopiskelija
Onnistuneen työharjoittelun resepti
Onnistunut työharjoittelu on opiskelijalle arvokas kokemus, jonka avulla hän saa tuntumaa työelämään, mutta samalla hyvästä harjoittelukokemuksesta hyötyy koko ravintola-ala. Harjoittelussa ravintola pystyy vaikuttamaan siihen, millaisia työntekijöitä alalla, ehkä juuri siinä omassa ravintolassa tulevaisuudessa työskentelee.
”Jokaisella työharjoittelupaikalla pitäisi olla perehdyttämismalli tai -opas. Lisäksi pitäisi aina huomioida, että opiskelijat ovat yksilöitä ja oppivat eri tavalla”, Laurea-ammattikorkeakoulun ravintola- ja tapahtumaliiketoiminnan restonomi-koulutuksen lehtori Henry Lybäck huomauttaa.
Lybäck pitää myös palautteen antamista tärkeänä osana harjoittelua. Ruusuja ja risuja on annettava tarvittaessa.
”Palautetta saadessaan työharjoittelija saa kokemuksen, että hänen tekemisensä huomioidaan. Myös se, miten palaute annetaan, on tärkeää. Kriittinenkin palaute pitää osata antaa ohjaavasti.”
Opiskelijoita Lybäck puolestaan ohjeistaa tutustumaan kunnolla etukäteen yritykseen, johon on menossa työharjoitteluun. On tärkeää tietää, minkä tasoisesta ravintolasta on kyse ja mitä työpaikalla harjoittelijalta vaaditaan.
”Kaikki opiskelijat eivät sovi joka paikkaan. Siksi on tärkeää, että yhdessä tutoropettajan kanssa löydetään jokaiselle opiskelijalle juuri hänelle ja hänen tavoitteisiinsa sopiva harjoittelupaikka.”
Tärkeää on myös tulla ajoissa paikalle, kuunnella huolellisesti annettuja ohjeita ja kysyä, jos jokin asia menee ohi. Paljon on myös asenteesta kiinni – molemmin puolin.
”Harjoitteluun kannattaa mennä omana itsenään ja rohkein mielin. Kun harjoittelupaikassa annetaan opiskelijalle myös haastavampia työtehtäviä, hänen itsevarmuutensa omaan osaamiseen kasvaa. Se on erittäin tärkeää tulevaisuuden kannalta”, Lybäck tiivistää.
