Antellin toimitusjohtaja ja perheyrittäjä Tomi Lantto kirjoittaa kolumnisarjassaan johtamisesta.
Osaamme työssämme aina jotkut asiat paremmin ja toiset huonommin. Toiset asiat ovat mieluisampia, joten niitä on tullut tehtyä, ja kas kummaa, niissä olemmekin aika lailla mestareita. Sitten on ikävämpiä tehtäviä, joita emme välttämättä osaa niin hyvin tai ne ovat muuten vain vaikeita tai epämieluisia. Osan niistäkin hoidamme hyvin, mutta osaa saatamme vältellä ja lykätä. Niihinkin pitää silti tarttua.
Ensinnäkin, kun tartumme vaikeisiin työtehtäviimme ja hoidamme ne kuntoon, itsetuntomme vahvistuu ja samalla saamme muiden, myös esihenkilön arvostusta. Työyhteisössä jäsenet yleensä tuntevat toisensa ja tietävät, mikä työkaverille on vaikeaa. Toiseksi, tekemällä vaikeita asioita opimme lisää ja ammattitaitomme karttuu. Kolmanneksi, ei meitä rasita työ vaan tekemätön työ: kun teemme vaikeat asiat pois alta, se tuntuu itsestä todella hyvältä. Suosittelen kaikille, että tarttukaa härkää (=ongelmia) sarvista kiinni. Parasta on, kun vaikeat asiat tekee heti aamusta. Näin ne tulevat tehdyksi.
Työkaverillakin on vaikeita töitä, jotka eivät oikeastaan kuulu muille. Niistä ei ole pakko välittää, mutta jos työkaverilla menee huonosti, niin se valitettavasti vaikuttaa koko tiimiin. Harvalla meistä on aikaa tehdä työkaverin töitä, mutta meillä kaikilla on aikaa kysyä, miten toisen hankala homma etenee. Voimme kannustaa työkaveria ja uskoa häneen. Voimme myös kysellä, mitä asioita hän kokee tehtävässä haastavaksi tai mikä jarruttaa etenemistä, ja voimme yhdessä pohtia, miten nuo ongelmat kannattaisi ratkaista. Ehkä tiedämme jonkun konkarin, jolta voisi kysyä neuvoa.
Monet eivät pidä siitä, että muut työntävät nokkansa toisten asioihin. Toisaalta lähes kaikki pitävät siitä, että joku on kiinnostunut juuri minusta ja minun töistäni, yrittää auttaa ja etsii ratkaisuja – uskoo minuun.
Kolmas ryhmä vaikeita asioita ei liity kenenkään yksittäiseen työtehtävään vaan koskee koko työyhteisöä. Nämä ovat esihenkilön haasteita, ja myös häntä saa auttaa. Hyvät esihenkilöt jakavat vastuuta ja kouluttavat jatkuvasti omaa tiimiään: kasvattavat johdettaviensa siipiä, jotta nämä voisivat lentää aina vain korkeammalla. Tähän omien johdettavien kasvattamiseen liittyy aivan keskeisesti esihenkilön työtehtävien avaaminen tiimille.
Jos sinulla on niin hyvä onni, että esihenkilösi todellakin pohtii tiiminsä kanssa, miten joku asia olisi hoidettavissa, siinä sinulla on luonteva paikka etsiä ratkaisuja. Jos taas esihenkilösi ei vielä ole huomannut käyttää tiimiään hyväksi, ainahan hänelle voi ehdottaa, voisiko asioita pohtia porukalla. Henkilöstöön liittyviä asioita ei useimmiten voi, mutta hyvin monia muita asioita voi.
Kun haasteita pohditaan kahvipöydän ääressä yhdessä, kaikki pöydän äärellä olevat oppivat lisää, vaikka eivät edes osallistuisi keskusteluun. Yhdessä asioiden ratkominen on tapa kasvattaa jokaisen osaamista, tapa rakentaa rautaista ammattilaisten tiimiä.
Työelämä on maraton – ainakin 30 ellei 42 vuotta. Siinä ajassa monet ehtivät oppimaan valtavasti. Heistä on tullut työyhteisön arvostettuja osaajia, konkareita, esihenkilöiden luottopelaajia, joiden ei toivoisi jäävän eläkkeelle. Pidetään huoli, että me kaikki opimme näiden vuosien aikana niin paljon, että meistäkin ajatellaan noin, sitten kun sen aika on. Ja ihminenhän oppii tekemällä.
Yhdessä tekeminen on kaiken lisäksi mukavaa.
Lue muut Tomi Lanton kolumnit täältä.
