Juttu on osa Aromin Tiskillä-sarjaa, jossa julkisuuden henkilöt kertovat kokemuksiaan ja näkemyksiään ravintoloista ja asiakaspalvelusta. Vuorossa on viihteen monitoimihenkilö Sami Kuronen.
Sami Kurosen kesä on ollut työntäyteinen. Alkukesä kului Temptation Islandin 13. kauden kuvauksissa Espanjassa, ja kesä on mennyt festareita juontaessa. Lisäksi arkeen mahtuu radiotyöskentelyä. Elokuun lopussa ilmestyi Kurosen elämäkerta, ja syyskuussa on luvassa uusi aluevaltaus musiikin parista, kun hän julkaisee ensimmäisen singlensä Missä silloin oot? Kysyimme Kuroselta, mitä hän toivoo ravintolalta.
Millaisissa ravintoloissa viihdyt?
Joskus tekee mieli mennä valkoisten liinojen ääreen syömään hienoja pieniä annoksia, ja joskus makkaraperunat on se paras valinta. Jos on kahden kesken romanttiselle illalliselle menossa, niin en ehkä sinne pystygrillille menisi, vaan silloin laitetaan kynttilät pöytään.
Tykkään aika mutkattomasta ja rennosta ilmapiiristä. Ruoka voi olla mitä vaan grilliruoasta fine diningiin. Tärkeämpää on, että tuntee olonsa rennoksi ja mukavaksi. Pönötyspaikoista en tykkää, mutta sellaisia Helsingissä ei niin paljon olekaan. Kokemukseni on, että Suomessa ravintoloihin voi mennä sellaisena kuin on.
Minne palaat aina asiakkaaksi?
Asuin Turun seudulla kymmenen vuotta, josta Kaarinassa nelisen vuotta. Silloin kaarinalaisesta Sepen grillistä tuli kantapaikkani, kun sieltä oli aina helppo hakea grillimätöt. Siellä on edelleen parhaat makkaraperunat mitä Suomesta saa, ja aina kun reissuilla on siihen mahdollisuus, koukkaan Sepen kautta.
Mihin viet kaverisi syömään?
Jos haluaa oikein hienosti syödä, niin Helsingissä yksi hienoimpia kokemuksia on ollut Palace. Ei sitä syyttä sanota Suomen parhaaksi. Palvelu ja ruoka on ensiluokkaista, ja silti he onnistuvat luomaan rennon ilmapiirin ilman pönötystä.
Porvoossa tosi kiva kokemus oli Sicapelle. Siellä asiakas vietiin yläkertaan viihtyisään loungeen, missä tarjoiltiin alkudrinkit, ja kun oli pöytä valmis, kuljettiin tarjoilijan opastamana saliin. Se poikkesi suomalaisesta perusmeiningistä hyvällä tavalla. Asiakas otettiin hienosti vastaan, ja ruoka oli tosi kokeilevaa ja innostavaa.
Millainen asiakaspalvelu sytyttää?
Hyvää asiakaspalvelua on, kun tuntee olevansa tavallaan ainutlaatuinen asiakas. Hyvällä henkilökunnalla on tilanteenlukutaitoa, ja he osaavat olla sopivasti läsnä. Osataan jättää asiakkaalle tilaa, mutta samaan aikaan ollaan kuitenkin saatavilla.
Arvostan sitä, että tarjoilijat osaavat ruokaa tuodessaan kertoa, mitä lautasella on ja mistä se on peräisin. Viineistäkin on kiva kuulla taustatarinaa, mutta ei jaaritellen. Se on tosiasia, että tarinat myyvät myös lautasella ja lasissa. Kyllä se juoma maistuu himpun verran paremmalta, jos se on tarjoiltu tarinallisesti oikein. Mielikuva parantaa makua.
Oletko joskus pettynyt ravintolassa?
Usein odotukset ovat korkeammalla kuin mitä se ruoka todellisuudessa on. Olen vaan tosi huono sanomaan, jos ruoka on ollut huonoa syystä tai toisesta. Siinä vaan kivasti hymyilee, että oli ihan hyvää, eikä rehellisesti osaa antaa palautetta, mikä on ihan hullua. Uskoisin, että ravintolakin sen palautteen haluaisi, että he voisivat korjata asian.
Millaisissa baareissa viihdyt?
Alan olla siinä iässä, että yökerhovaihe on mennyt jo ohi. Suuntaan mieluummin rentoon pubihenkiseen paikkaan, josta saa rentoa pubiruokaa, ja livemusa on aina plussaa.
Silloin harvoin kun lähden ulos, tykkään paikoista, joissa koko seurue voi istua saman pöydän ääreen. Perinteiseen yökerhoon saa jo aika väkisin raahata. Jonkun työtilaisuuden jatkoilla tai juhlissa saatan käydä hetken pyörähtämässä, mutta muuten en kyllä vapaaehtoisesti yökerhoon lähde.
Mikä on ikimuistoisin ravintolakokemuksesi?
2000-luvun alussa olin tyttäreni äidin kanssa Thaimaassa. Kun saavuimme ensimmäisenä iltana pitkän matkapäivän jälkeen hotelliin, tilasimme hotellin ravintolasta nälkäisinä ja väsyneinä vähän kaikenlaista. Eteemme kannettiin monta annosta, ja menun loppupuolella pöytään tuotiin kulhollinen vettä, jossa oli sitruunaviipale. Väsyneinä suomijuntteina ihmettelimme, kun ei sellaista ollut tilattu. Ajattelimme, että se on varmaan joku keittiön tervehdys.
Sehän oli käsien pesuun tarkoitettua bangkokilaista vesijohtovettä, joka ei ole millään tavalla juomakelpoista. Sitä sitten maisteltiin ja juotiin kohteliaisuussyistä koko kulho tyhjäksi, eikä mennyt montaakaan minuuttia, kun alkoi vatsassa kiertää, ja siitä seurasi 24 tunnin kokovartalosuolihuuhtelu. Se oli tyhjentävä kokemus ja opetti kerrasta sen, että jos tuodaan pöytään vesikulho sitruunalla, niin sitä ei pidä juoda.
Mitä ravintolaa kaipaat?
Kuvasimme viisi ensimmäistä tempparikautta pienessä thaimaalaisessa kylässä Hua Hinin eteläpuolella. Siellä oli pieni peltihökkeli, jossa paikalliset kokit tekivät todella hyvää grillattua ja friteerattua kanaa. Se oli parasta kanaa, mitä olen ikinä syönyt. En tiedä johtuiko se miljööstä vai siitä, että he osasivat tehdä sen niin äärettömän hyvin, mutta sitä kanaa piti aina päästä syömään, kun saavuttiin kuvauksiin.
