Kahden vuoden tapahtumat järjestetään nyt kerralla. Samalla alalta on poistunut arviolta 6 500 ihmistä. Se tarkoittaa, että viime keväänä tapahtumaputken aloittaneita ammattilaisia väsyttää. Liikaa.
Keväällä tapahtumatuottajien silmissä siinsi kaikkien aikojen festarikesä 2022 – yli 400 festivaalia, sekä kesäteatterit ja muut tapahtumat päälle. Mikä tilaisuus täyttää yritysten pandemiarajoitusten tyhjentämiä rahalippaita!
Kesätapahtumien koordinointi aloitettiin urakalla. Nelikymppinen tapahtumatuottaja Juha löytää sähköpostistaan yhden huhtikuisen päivän, jona ei ole lähettänyt töihin liittyvää sähköpostia. Sen jälkeen Juha on pitänyt kaksi vapaapäivää juhannuksena – ja siinä olivatkin kesän vapaapäivät.
”Yhtenä viikonloppuna olin paikalla neljällä eri keikalla tai festivaalilla. Näin tiiviitä viikonloppuja oli kesän aikana onneksi vain pari.”
Juha esiintyy tässä jutussa muutetulla nimellä kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että hänen tekemänsä työmäärät eivät kestä minkään työsuojeluviranomaisen syyniä. Toisekseen siksi, että Juha ei halua saattaa työnantajaansa vaikeuksiin. Sitä paitsi kesä on ollut kaikille alan toimijoille yhtä vaikea. Yhden yrityksen teettämien työmäärien nostaminen tikun nokkaan ei olisi Juhan mukaan reilua tilanteessa, jossa “lähes kaikki” tuottajat ovat tehneet ylipitkiä työpäiviä.
”Lisäksi monet alan ihmiset ovat menettäneet työpaikkansa ja yrityksen toimintaedellytykset pandemian aikana. En halua valittaa siitä, että minulla on töitä, vaikka niitä onkin liikaa.”
Tyhjästä on paha nyhjäistä
Tapahtuma-alalta on pandemian vuoksi lähtenyt muille aloille arviolta 6 500 osaajaa. Juhan kokemuksen mukaan työvoiman äärimmäinen niukkuus näkyy tapahtumatuotannon arjessa monin tavoin. Työpäivät venyvät, aikaa projekteista palautumiselle ei ole, ja työpäivän intensiteetti kasvaa, kun listalla on monen ihmisen työt. Eikö verkostoitunut tapahtuma-alan ammattilainen löydä apukäsiä?
”Ongelma on, että kovassa kiireessä mitkä tahansa käsiparit eivät riitä, koska ei ole aikaa perehdyttää. Siihen menee monesti sama aika kuin itse työn tekemiseen. Tiedän ihmisiä, joille soittaa, mutta en soita heille, koska heillä on lautasellaan vähintään yhtä paljon kuin minulla.”
Oman hankaluutensa yhtälöön tuo tapahtumatuotannon sisaralojen ahdinko. Myös ravintola-alalla ja tapahtumatekniikan puolella kärsitään huomattavasta tekijäpulasta. Tapahtuman rakentaminen on yhteinen projekti, ja eetokseen kuuluu, että samassa produktiossa olevaa autetaan. Pelivara on kuitenkin kaventunut, kun myöskään tekniikassa tai ravintolapuolella ei saada paikkoja täytettyä.
”Missään ei ole ylimääräistä jouston varaa, laarit ovat tyhjät.”
”Missään ei ole ylimääräistä jouston varaa. Tarvittaisiin ammattitaitoista resurssia, mutta mistä otat, kun laarit ovat tyhjät?”
Juhan tapauksessa tunnelin päässä kajasti kuitenkin valoa kovimmankin paineen alla. Musiikkitapahtumia työkseen tuottavan putki helpotti hetkeksi, kun kesän viimeiset keikat saatiin pakettiin. Kun takaraja häämöttää, omaa jaksamista on mahdollista säännöstellä. Nyt ovat alkamassa konserttisalikiertueet ja joulusesonki.
Juhan mukaan kesän piina oli tavallaan väliaikainen ongelma. Kun suuret festivaalit saatiin purkitettua, tapahtumatuotannon tahti rauhoittuu ja palautunee koronaa edeltävien vuosien tasolle.
”On eri asia, kuinka moni tapahtumatuotannon ammattilainen on silloin työkunnossa, kun tahti helpottaa. Minun tuttavapiiristäni sairausvapaille on jäänyt liian suuren työmäärän vuoksi vajaa kymmenkunta ihmistä. Osa on käynyt hetken huilimassa, osa on palannut töihin osa-aikaisesti, ja jotkut ovat vieläkin pois pelistä.”
Kaksipiippuinen intohimotyö
Käynnissä oleva syksy on kesäsesongin veroinen ponnistus yritystapahtumia työkseen järjestäville – koronan lykkäämien vuosijuhlien ja kaikkien aikojen pikkujoulujen momentum on käsillä nyt. Yritystapahtumia järjestävän Tapauksen kaupallinen johtaja Hannu Takala ja HR-johtaja Marika Fyhr-Elonen vahvistavat, että tahti on ollut viime vuosista poiketen kova jo tovin.
”Tämä on kieltämättä ihan poikkeuksellista aikaa. Meidän työssämme se näkyy siten, että yhteistyökumppanit eivät aina pysty vastaamaan kaikkiin asiakkaiden tarpeisiin. Esimerkiksi syyskuussa hyllyt myytiin tyhjiksi tapahtumatekniikan saralla, ja käsittääkseni kalustoa on pitänyt haalia ulkomailta”, Takala kertoo.
Marika Fyhr-Elosen mukaan Tapauksen HR-osasto alkoi ennakoida työuupumuksen hoitoa jo vuosi sitten. Tapahtuma-alan koronarajoitusten paluu oli monelle pitkään sinnitelleelle ja työpaikkansa puolesta pelänneelle ammattilaiselle liikaa, ja se heijastui sairasvapaiden määrään. Tästä johtuen esihenkilöstö on tarvinnut lisää työkaluja uupumuksen varhaiseen tunnistamiseen. Tapauksessa on muun muassa avattu suora linja työterveyden ja esihenkilöstön välille, jotta yhteydenotoille olisi mahdollisimman matala kynnys.
Hannu Takala muistuttaa, että tapahtuma-ala on väistämättä syklinen: välillä on rauhallisempaa, välillä taas tahkotaan täysillä. Takalan mielestä intohimoalalla työskentely on kahtalainen vaikutus työssä jaksamiseen: toisaalta intohimo suojelee ihmisen jaksamista ja toisaalta voi altistaa uupumukselle.
”Tiedämme, että pienikin kuormitus voi uuvuttaa, jos työtä ei koeta merkitykselliseksi.”
Takala uskoo, että pandemian pitkäaikaisvaikutukset alalle ovat vielä osittain hämärän peitossa.
”Tapahtuma-alan ihmiset elävät sosiaalisista kontakteista, kohtaamisista ja yleisöistä. Luulen, että virtuaalitapahtumien aikakaudella nämä ihmiset eivät saa aiemman kaltaista täyttymystä, koska yleisöltä ei saada sellaista palautetta ja tunnelatausta kuin fyysisessä tapahtumassa. Uskon, että tällä voi olla isokin rooli siinä, miten merkitykselliseksi työ koetaan.”
Työnjohto lujilla
Tapahtumateollisuus ry:n vaikuttamisjohtaja Maria Sahlstedt uskoo, että tapahtuma-alalla vallitseva uupumus on tulosta pitkään jatkuneesta epävarmuudesta. Henkinen kuorma alkoi kasvaa jo koronarajoitusten aikana, kun moni ympärillä menetti työpaikkansa.
”Kun työttömyys tai pelko siitä vaihtuu kovaan työtahtiin, se on iso muutos eikä anna ihmiselle hirveästi mahdollisuuksia sopeutua. Alalla toimiva kokenut työnjohdon porras on ollut todella kovilla, kun rekrytoinnit ovat käytännössä koko ajan päällä ja iso osa työvoimasta on vielä tässä vaiheessa kokematonta.”
Työvoimapula hidastaa alan toipumista koronarajoituksista. Sahlstedt lisää, että työvoimapula on vaivannut tuotantoa ja tapahtumatekniikkaa jo ennen pandemiaa, mikä johtuu muun muassa alan puutteellisesta koulutusmahdollisuuksista.
”Osa yrityksistä kertoo, että ovat joutuneet keväästä asti myymään eioota, koska olemassa oleva resurssi on jo käytetty ja lisää pätevää henkilöstöä ei ole ollut saatavilla. Se on alan kasvua jarruttava tekijä, mutta samalla vastuullisuutta. Muutenhan tehtäisiin kompromisseja toteutusten laadun ja turvallisuuden suhteen. Kestävää kasvua ja tulosta ei rakenneta sillä tavoin.”
Pahimmat uhkakuvat ovat Sahlstedtin mukaan jääneet toteutumatta, vaikka huolimattomuudesta ja osaamisen puutteesta johtuvia virheitä on kesän tapahtumissa joitakin todettu. Muutama artisti on perunut esiintymisensä täyttymättä jääneiden lavarakenteiden turvallisuusvaatimusten vuoksi. Kiire on heijastunut laajalle.
”Se, mistä kannamme erityisesti huolta, ovat yksinyrittäjät, joiden voi olla vaikea säädellä työkuormaa. Asiakashan ei tiedä, onko yrittäjä ehtinyt palautumaan edellisestä työkeikasta, eikä yksinyrittäjän ole helppo kieltäytyä töistä kauan jatkuneen vaikean ajanjakson jälkeen. Pitkällä tähtäimellä sekä suurten että pienten yritysten olisi tärkeä pitää kiinni siitä, että ei tehdä enempää kuin mihin rehellisesti sanottuna pystytään. Kasvutahti on sovitettava sellaiseksi, mihin kaikki pystyvät sitoutumaan”, Sahlstedt sanoo.
LUE MYÖS: Kommentti: Kun yksi vetää vihkoon, muutkin kärsivät – tapahtuma-alalla kuohuu syystäkin
”Heinäkuussa huomasin, että nyt on jokin vialla”
Tapahtumateknikko, 47 vuotta, itä-Suomi
”Olen aikaisemmalta koulutukseltani opettaja ja minulla on pitkä urheilutausta. Minulla on urheilijan luonne, eli teen asiat kurinalaisesti ja täysillä loppuun asti. Siitä on ollut ammatillisesti paljon hyötyä, ja myös vähän haittaa.
Heinäkuussa huomasin, että nyt on jokin vialla. Tunnen oman tapani toimia, ja se oli muuttumassa. Kävin hitaalla, ja kaiken tavanomaisen tekeminen tuntui raskaalta ja vastahakoiselta. Vaati hirveitä voimanponnistuksia saada pieniä asioita suoritettua. Tuntui siltä, että oli jatkuvasti henkisesti hengästynyt.
Yksillä festareilla tuttu artisti kysyi, että miten voit. Vastasin, että ihan hyvin, mutta jäin itsekin miettimään asiaa. Ajattelin, että klaaraan kyllä tämän kesän, mutta vähitellen mieleen alkoi nousta ajatus, että en halua tietää, mikä sen klaaraamisen hinta lopulta on.
Olen siinä onnellisessa asemassa, että vaikka teen yrittäjänä, minulla oli käytössä työterveyspalvelut. Kerroin lääkärille työtahdista ja sanoin, että nyt tarvitsee varmaan astua hetkeksi kokonaan sivuun. Lääkäri kirjoitti ensin pari viikkoa sairasavapaata, ja sitten vielä viikon perään. Sain sairasvapaata ei-elimelliseen unettomuuteen, vaikka unettomuus ei ole ollut ikinä ongelmani.
Työkaverit suhtautuivat tilanteeseen ymmärtäväisesti. Moni sanoi, että laita puhelin kokonaan pois päältä. Käytännössä se ei kuitenkaan mennyt ihan niin, se olisi ollut pyllistys senhetkistä asiakasyritystä kohtaan – kesä on kuitenkin se hetki, jona festivaalien taloudellinen tulos tehdään, ja minä olin projektin yhteyshenkilö. Katsoin parit festarit päältä ja jäin sitten heinäkuun lopuksi kokonaan sivuun.
Täytyy nostaa hattua omalle tiimille, että he kestivät koko kesän ruljanssin, siinä on meillä hurjaa porukkaa. Käytännössä töissä ei voi huilata hetkeäkään, koska ei ole ketään joka paikkaisi.
Kun pääsin sairasvapaalle, tein lopulta aika tavallisia asioita. Ehdin esimerkiksi vihdoin tehdä lapsilleni ruokaa ja siivota kotia, mihin ei ollut ollut puoleen vuoteen ollenkaan aikaa. Muistan, kun katsoin joskus kesällä terassilla istuvia ihmisiä ja mietin, että noinkin voi elää, pitää vapaapäivän ja nauttia olostaan.
Nyt voin paremmin, mutta hengästyn edelleen helpommin kuin ennen. Sietokyky kaikenlaista turhaa säätöä ja sähläämistä kohtaan on aika matalalla. Mielestäni alalla on turhaan tuudittauduttu siihen, että kaikki tehdään aina alusta asti uudestaan. Jos olisi olemassa selvät standardit ja säännöt asioiden tekemiseen, niiden tekeminen kuormittaisi vähemmän ja uusia tulokkaitakin olisi helpompi ohjata kohti yhteistä tekemisen tapaa.
Olen pitänyt itseäni osittain taustastani johtuen henkisesti vahvana ihmisenä. En todellakaan ole se porukan ensimmäinen valittaja ja kestän painetta. Jossain se raja näköjään kuitenkin menee. Olen aina sanonut vähän vitsillä, että kaikkea voi kokeilla kerran. Tätä kokemusta en kuitenkaan ajatellut uusia.”
Pysähdy ajoissa
Jos työntekijän työkykyä on syytä epäillä, esihenkilöllä on lakisääteinen velvollisuus ottaa asia puheeksi. Uupumuksen hoito on työntekijän ja työnantajan yhteinen vastuu.
Pysähdy. Oman uupumuksen tunnistaminen ei ole aina helppoa. Sitä hankaloittavat vaikeat tunteet, kuten häpeä ja epäonnistumisen pelko. Uupumuksesta toipuminen alkaa usein kuitenkin sen myöntämisestä. Oma uupumus tunnistetaan yleensä silloin, kun aikaa vapautuu hieman omien ajatusten käsittelylle. Täydessä tohinassa omaa väsymystä ei välttämättä edes huomaa, koska ihminen on selviytymistilassa eikä ehdi miettiä omaa hyvinvointiaan. Tästä syystä läheisen, kollegan tai esihenkilön tiedustelu voinnista voi olla suuressa roolissa. Jos työntekijän työkykyä on syytä epäillä, esihenkilöllä on lakisääteinen velvollisuus ottaa asia puheeksi.
Katkaise kierre. Kun ihminen uupuu, kierre on saatava katkaistua. Sairasvapaa on usein tarpeellinen keino toipumisen mahdollistamiseksi. Ylikuormittuneisuus on vakava kehollinen tila, josta palautuminen voi alkaa, kun stressin aiheuttaja poistuu tai vähenee. Pitkittynyt stressi ei ole vain psyykkinen tila, vaan pitkään jatkuessaan se voi johtaa kehon epätasapainoon ja esimerkiksi immuunipuolustuksen heiketessä flunssakierteeseen. Ihminen ei myöskään voi käsitellä uupumukseen johtaneita tekijöitä ja nähdä vaikuttamisen mahdollisuuksia, mikäli ei ole saanut ensin levättyä. Tämä johtuu siitä, että voimakas kuormitus voi kapeuttaa ihmisen ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä. Tavallinen sairasvapaan kesto on muutamista päivistä muutamiin viikkoihin. Joissain tapauksissa uupumuksen aiheuttama kehon herkistyminen stressireaktioille voi kestää vuosia.
Muuta työnteon tapaa (tämä ei ole yksilötehtävä). Työterveyspalvelujen tuottaja voi tehdä suosituksia siitä, miten töiden tekemistä järjestettäisiin niin, että ne eivät olisi työntekijälle liian kuormittavia. Ratkaisut tehdään kuitenkin työpaikalla. Konkreettisia tapoja vähentää kuormitusta ovat työvuorojen muuttaminen tai työmäärän vähentäminen. Esimerkiksi osapäiväinen paluu työhön on pehmeä tapa kokeilla työtä. Myös omien työhön liittyvien ajattelumallien tarkastelu yksin tai yhdessä psykologin kanssa on hyödyllistä. Lähes mikä tahansa työntekijän hyvinvointia ja jaksamista tukeva yksittäinen toimi on todennäköisesti edullisempi kuin uusi työkyvyttömyysjakso.
Palaudu – päivittäin. Ruuhkahuiput ja kuormitus kuuluvat työelämään, ja sopiva määrä stressiä parantaa suorituskykyä. Kuormitusta pitäisi aina seurata kuitenkin mahdollisuus palautua. Ihmisen keho tarvitsee palautumisen hetkiä päivittäin. On myös muistettava, että ihmisten kyky sietää kuormitusta on hyvin yksilöllinen ja olosuhteista riippuva.
Neuvot uupumuksen hoitoon antoi Aavan työterveyspsykologi Heidi Petäjäjärvi.
