Baarin valo on syksyisen hämärä, kynttilät on jo kannettu pöytiin. Sohvan pehmeä sametti silittää ihoa, ja sen metsänvihreä väri istuu pienen olueni sävyyn. Pidän tästä paikasta.
Tämän baarin rauhoittava tunnelma kutsuu minut paikalle aina uudestaan. Seurakseni riittää kirja, täällä en kaipaa ihmisiä. Baari on kuitenkin siitä merkillinen, että sisään pääsee vain porukassa. Tai siis naiset tarvitsevat kylkeensä miehen, jotta baarin ovi avautuu. Näin taitaa olla kaikkialla. Yleensä itse liityn satunnaiseen seuraan baarin ulkopuolella, ja sisällä tiemme eroavat.
Viereisen pöydän pukumies vilkuilee oudon irstaasti, ihan kuin hän yrittäisi vihjailla jotain. Koetan keskittyä kirjaani.
Tilaan kolmannen pienen oluen ja kelmutetun leivän. Leipää en oikeastaan kaipaisi, mutta baarissa baarin tavalla. Tuodessaan oluen tarjoilija ilmoittaa ystävällisesti, että ehkäpä neidin on seuraavaksi aika siirtyä väkeviin. On vuosi 1965 ja kuvitteellinen tarina sen ajan sääntö-Suomen baarista.
Vuonna 2023 Suomessa on yhä useita baarien toimintaa ja anniskelua rajoittavia sääntöjä. Voimmeko joskus päivitellä niitä aikoja, kun naapuriravintoloiden erilliset anniskelualueet rajoittivat asiakkaiden seilaamista terassilta toiselle? Onko baarimitta museoesine 2050-luvun Suomessa? Alkoholilakikin voi muuttua, kun alan ammattilaiset pitävät ääntä ja perustelevat puoliaan.
LUE MYÖS: Näkökulma: 8-prosenttiset alkoholijuomat kauppoihin? Tätä se tarkoittaisi ravintoloille
