16 000 kävijän kokoiseksi kasvanutta Hellsinki Metal Festivalia tehdään Toni Törrösen johtamalla pienellä tiimillä. Festariviikonlopun lähestyessä tekijämäärää kasvatetaan, mutta hommaa riittää silti.
Festarin tekemisessä pienellä porukalla on hyvät ja huonot puolensa. Komentoketju pysyy lyhyenä ja asiat hoituvat ketterästi. Toisaalta mitä vähemmän käsipareja on käytössä, sitä suurempi vastuu niillä vähillä käsillä on.
Ensimmäinen Hellsinki Metal Festival järjestettiin elokuussa 2023. Silloin promoottori Törrönen hoiti kaikenlaista artistien buukkauksesta aitojen pystytykseen. Jos bändin lento peruuntui, Törrösen kännykässä värähti.
Siksi oli tiukka paikka, kun koronavirus kaatoi promoottorin sänkyyn vuotta myöhemmin, juuri toisen Hellsinki Metal Festivalin alla elokuun alussa 2024.
Törrösen ei auttanut kuin luottaa omiin ihmisiinsä. Tapahtumaviikolla tiistaina noussut kuume piti hänet sivussa festarivalmisteluista, ja elohopea mittarissa alkoi laskea vasta torstai-iltana.
Ensimmäisen festaripäivän aamuna perjantaina Törrönen uskaltautui rauhalliselle kävelylle alueen ympäri.
Kun olokin alkoi vähitellen olla parempi, hän saattoi hengähtää: hyvältä näytti.
Pentagrammeja ja vuohenpäitä
Kavereiden bändien keikkojen buukkaamisesta käynnistynyt ura tapahtuma-alalla muuttui vähitellen oikeaksi ammatiksi. Nyt Toni Törrönen johtaa metallimusiikin festivaalia Helsingissä. Tukena on monikansallisen All Things Live -konsernin tuoma selkäranka.
Hellsinki Metal Festival on Törröselle intohimoprojekti, jonka hän perusti täydentämään raskaan musiikin festaritarjontaa pääkaupungissa.
60 000 vieraan Tuskassa esiintyvät valtavirran hevisuosikit, täällä sen sijaan pienempien piirien suosimat ja usein rankemmat metallibändit.
Törrönen on halunnut luoda tapahtumasta hevimetallihuvipuiston aikuisille.
Sisätiloihin Helsingin jäähallin käytäville pystytetyt myyntikojut vastaavat kuvausta. Kalloja, pentagrammeja, verta ja vuohenpäitä. Tatuointeja ja lävistyksiä.
Ulkoa jäähallin ympäristöstä löytyy Children of Bodom -teemainen sauna. VIP-alueelle – tai RIP-alueelle, kuten se näillä festareilla on nimetty – piti tulla pomppulinna, mutta se jäi arvaamattomien tuuliolojen takia pystyttämättä.
Bändien lisäksi festariohjelmassa on ollut showpainia.
Elämysten tuottaminen hevikansalle vaatii ennakkoluulotonta ajattelua ja rohkeaa ideointia koko tiimiltä. Mitä hullumpi idea, sitä parempi. Törrönen käyttää esimerkkinä somistustiimiä.
”Tänä vuonna teemaksi valikoitui maailmanlopun jälkeinen maailma. Somistustiimi tutustui grafiikkapohjiin ja aloimme vaihdella ajatuksia puolin ja toisin. Etukäteispiirustuksia en alueesta saanut, mutta lopputulos oli helkkarin hyvä. Ohjeeksi annoin, että yllättäkää minut”, Törrönen kuvailee luottamukseen perustuvaa toimintatapaansa.
Tuloksena olikin erittäin positiivinen yllätys. Dekotiimi järjesti keskelle kenttää autonromuista installaation. Alueella vaelsi puhumattomia hahmoja keltaisissa suojapuvuissa ja kannettavien savukoneiden kanssa.
Suojapukujen sisällä olleille näyttelijöille annettiin vapaat kädet, ja he alkoivat samalla kehitellä ideaa eteenpäin. Näyttelijöiden postapokalyptinen puhdistustiimi saattoi seurata järjestyksenvalvojaa, joka ei heti huomannut tätä – mutta yleisö huomasi ja alkoi puolestaan seurata keltaisia tyyppejä, Törrönen hyrisee.
”Ideoinnin kulttuuri tarttuu muihin. On tärkeää heitellä ajatuksia, vaikka ne eivät sellaisenaan toteutuisikaan. Tykkään saada ajatustenvaihdossa vastapalloon: vaikka oma idea ei toimisi, joku sanoo, että oletko miettinyt sen sijaan tällaista. En tykkää sanelemisen kulttuurista, että jokin asia pitää nyt tehdä näin. Parhaat tulokset tulevat sillä, että luottaa ja antaa paljon vastuuta.”
Tarmokkaat kaljakuskit
Promoottorin ympärillä on pieni mutta tiivis luottoryhmä. Itseään Toni Törrönen kuvailee tapahtuman taiteelliseksi johtajaksi. Hänen tukenaan on päätuottaja Sami Ahonen, jonka vastuulla ovat artisti- ja lupa-asiat sekä tekniikkaan ja lavoihin liittyvät hankinnat.
”Sami on minun oikea ja vasen käteni. Häneltä kysyn, että olisiko jokin asia mahdollinen vai ei. Ideani voivat olla aika lennokkaita, ja välillä tulee katse silmäkulmien alta: äläpäs nyt”, Törrönen kuvailee parin yhteistyötä.
Tekninen tuottaja Rauli Alaruikka on puolestaan artistien yhteyshenkilö teknisissä asioissa. Alaruikka on valikoinut kaikille kolmelle esiintymislavalle oman managerinsa, ja lavamanut ovat koonneet ympärilleen oman tiiminsä.
”Samalla periaatteella mennään kaikkialla bäkkäristä dekotiimiin”, Törrönen kuvailee.
Vastuun antaminen ja luottamuksen osoittaminen saa henkilökunnan sitoutumaan työhönsä.
Hellsinki Metal Festival järjestettiin helteisenä kesäviikonloppuna, ja toisen festaripäivän kääntyessä iltaan osa oluista pääsi loppumaan ulkoalueen anniskeluteltoilta.
”Pari eri tiimiä lähti hakemaan lisää kaljaa ympäri pääkaupunkiseutua. Oli siistiä nähdä, miten ihmiset lähtivät ajelemaan jonnekin Vantaan tukkuun, vaikka se ei periaatteessa heidän tehtäviinsä kuuluisi.”
Törrönen korostaa, että vastuuta pitää kantaa myös itse.
Ensimmäinen festaripäivä sai tahmean startin. Rannekkeenvaihdossa festivaalin porteilla kiemurteli satojen ihmisten mittainen jono.
Kaupungin keskustaan oli edellisvuoden tapaan järjestetty mahdollisuus vaihtaa ranneke etukäteen, mutta sitä ei tänä vuonna yllättäen hyödynnetty yhtä paljon.
”Info ei välttämättä kulkenut oikeille henkilöille, ja saimme reagoitua vasta, kun jonoa oli jo kertynyt. Ei auttanut kuin yrittää fiksata tilanne. Jono lähti kunnolla liikkumaan vasta, kun tuplasimme henkilökunnan rannekkeenvaihdossa”, Törrönen summaa. Festarin sometileille lisättiin pahoitteluviesti.
”Jos munaus on meidän, turha siinä on selitellä. Rehtiys kannattaa aina. Olen käynyt Facebookissa vastailemassa myös ihan omalla profiililla ihmisten viesteihin. Vihaistakin palautetta tulee, mutta omiensa kanssa on kaikkiaan kivaa kommunikoida. Festarikävijöille tulee olo, että palautetta uskaltaa antaa ja sitä kuunnellaan.”
Edellisenä vuonna tuli paljon palautetta päällekkäisyyksistä artistien esiintymisajoissa.
”Vastasimme, että päällekkäin tosiaan meni – ja vaihdoimme aikatauluja. Kun pystytään reagoimaan, silloin reagoidaan.”
Jokainen saa olla oma itsensä
Promoottori Törrönen on metallifani itsekin, ja pukeutuu bändien kangasmerkeillä koristeltuun farkkuliiviin myös festarin ulkopuolella. Pukeutuminen on hänelle tapa toteuttaa itseään, olla sellainen kuin on.
Yksi Törrösen farkkuliivin kangasmerkeistä on seksuaalivähemmistöjen sateenkaaritunnus. Syrjimättömyys ja tasa-arvo ovat lähellä sydäntä.
Festariyleisössä naisia tulee vastaan paljon, mutta lavoilla näkee edelleen lähinnä miehiä.
”Viime vuonna oli helvetin kova bläkybändi Azagraum, jossa kaikki olivat naisia. Muita sukupuolia kuin miehiä alkaa onneksi tulla vastaan jo aika paljon, ja seurailen tarkasti, millaisia artisteja löytyy. Kattausta pitää monimuotoistaa, ja työtä riittää varsinkin ruohonjuuritasolla. Ensimmäinen asia artisteja valitessa on kuitenkin aina laatu, sen täytyy olla korkealla”, Törrönen pohtii.
Festarikävijöiden saataville lisättiin tänä kesänä yhdenvertaisuus- ja häirintäyhdyshenkilö. Paikalla olivat myös kiusaamista torjuva kansainvälinen Metalheads Against Bullying -yhteisö ja kotimainen mielenterveysyhdistys Mieli.
”Mieli ry on minulle henkilökohtaisesti tärkeä kohde, koska sairastan masennusta ja on ollut paniikkihäiriötä ja ahdistuneisuushäiriötä. Olen saanut heiltä apua, ja tosi monella muulla meikäläisellä on tällaisia taustoja. Metallimusiikki yhdistää monia sen suhteen, ja se auttaa purkamaan omia ahdistuksia ja patoumia.”
Hevifestarit sovussa
Suomessa järjestetään lukuisia raskaan musiikin festivaaleja. Pääkaupunkiinkin niitä mahtuu kahden suuren verran. Tuskan rinnalle syntyi Hellsinki Metal Festival, joka järjestettiin promoottori Toni Törrösen johdolla viime kesänä toista kertaa.
”Olen aina sanonut, että Helsinkiin on tarvittu toinenkin metallifestari, ja nyt oli hyvä aika sellaisen toteuttamiselle.”
Tekijöiden intohimo erottaa Hellsinki Metal Festivalin monesta muusta takavuosina järjestetystä hevifestarista.”
”Ainakin itselleni tätä skeneä elävänä ja hengittävänä ihmisenä tietyistä tapahtumista on tullut tunne, että on yritetty vain rahastaa metallimusiikin avulla. Mutta onneksi on sellaisiakin kuin Nummirock, John Smith Festival ja Metallivuori”, Törrönen luettelee.
Törrönen kiittelee myös kotkalaista Dark River -festivaalia, joka vaihtoi ajankohtansa pois Hellsinki Metal Festivalin alta.
Hellsinki Metal Festivalilla oli vähemmän liikkumavaraa, koska se on sovitettu Weekend-festaria seuraavalle viikonlopulle. Molempia järjestää All Things Live, ja kalusto kiikutetaan Weekendin päätteeksi Espoosta Helsingin hevifestareille.
All Things Liven Suomen-konttori tekee myös bändien managerointia. Sen tallissa ovat muun muassa Nightwish, Sonata Arctica ja Turmion Kätilöt.
Konsernin mahdollistamaa synergiaa hyödynnettiin Hellsinki Metal Festivalissa päivää ennen varsinaisten festarien alkua. Suomen rajojen ulkopuolella isoksi kasvanut Beast in Black kuuluu oman tallin bändeihin, ja Euroopan-kiertueen päätteeksi bändi saatiin vetämään Helsinkiin vielä yksi jäähalliluokan show. Festareille saatiin samalla startteriklubi.
Lue myös: Nahkaa, niittejä ja suuria tunteita: Hellsinki Metal Festival 2024 kuvina ja videoina
Lue myös: Kommentti: Uljas näky – Tuskassa pyöri täydellinen pitti