Hivutin jalkani keikkalavan edessä siihen, missä lavalta FOHille kulkevia kaapeleita suojaa pitkä, viitisen senttiä korkea kouru. Se on hyvä paikka meille lyhyille, sain muutaman sentin lisää pituutta. Festarilavalla esiintyi pitkään fanittamani elektronista musiikkia soittava australialaiskollektiivi The Avalanches, joten tämän keikan halusin kuulla ja nähdä.
Pitkän festaripäivän ilta oli saanut konserttiyleisön hyvälle tuulelle, ja bändi soitti hienon valoshow’n säestämänä hittibiisejään. Yllätyksiäkin mahtui mukaan. Kun bändi kajautti taiteellisen koverinsa Queenin I Want To Break Freestä, käännyin ympäri kohti yleisöä: hurmiossa hymyileviä kasvoja, mukana laulavia huulia, pomppivia päälakia, liikutusta. Tässä sitä nyt ollaan, festareilla vihdoin, vapaina.
Yleisö nautti päivän täydeltä, mutta samalla tiesin, että lavan takana tuotannon kulisseissa osa pyyhki hikeä. Töitä oli paljon, liikaa.
Tapahtuma-alalta on viime vuosina lähtenyt 6 500 vakituista työntekijää, ja osaajapula on huutava. Samalla tapahtumakesä oli ruuhkainen, ja uusia tapahtumia julkaistiin ennätysmäärä. Kun muu Suomi lomailee, tapahtuma-ala painaa kahta kovemmin. Freelancertuottajien ja -teknikoiden kalenterit on ammuttu täyteen, ja vakituiset hoitelevat vasemmalla kädellä ex-työkavereidenkin hommia. Yöunet jäävät lyhyiksi, huoli omasta ja tiimin jaksamisesta mietityttää.
Nyt syksyn tullen osa ammattilaisista vetää happea, mutta monella loma odottaa jossain ensi vuoden puolella. Jos siis ei pyydetä töihin tuuraamaan.
Näkymä tulevien töiden organisointiin voi olla sumea, mutta yksi asia on selvä: te teitte Suomeen kaikkien aikojen odotetuimman elämysten kesän. Siitä pelkkä kiitos ei riitä.
LUE MYÖS: Pääkirjoitus: Lasten kanssa juhliminen on fiksua kulttuurikasvatusta
LUE MYÖS: Mitä tarkoittaa tekninen raideri? Tapahtumakonkari selittää
