Erika Poussan leipomo-kahvila Bakerika’s on maanantaisin suljettu. Siitä huolimatta etelähelsinkiläisen kivijalkaliikkeen ovea käydään nykimässä haastattelun aikana useampaan otteeseen. Poussan leivonnaisille on kysyntää, ja Suomalainen menestysresepti -tv-kilpailun voitto on laajentanut hänen catering- ja leipomoyrityksensä asiakaskuntaa entisestään.

Yhden naisen leipomosta on kasvanut neljä henkeä työllistävä yritys Bakerika, jonka tuotteita myydään ympäri Suomea. Tammikuisen kilpailun voiton jälkeen alkoi välitön Bakerika-hype, ja Poussa nousi kymmenien lehtijuttujen otsikoihin Helsingin Sanomista Kauppalehteen ja Kotiliedestä MTV:n uutisiin.

Kun televisiosta tuttu pakastettu keksitaikina lanseerattiin kaikkiin S-ryhmän kauppoihin, loppuivat ne monesta myymälästä kesken.

”Tällä hetkellä pitää olla tosi hereillä siitä, mitä tuotannossa tapahtuu, kun tuotetta menee tosi paljon ja on kiinnostusta kehittää bisnestä, että saataisiin uusia variantteja kauppoihin”, Poussa sanoo.

Kilpailun voitto on tuonut mukanaan uusia mahdollisuuksia, ja Poussan mukaan yrityksen liikevaihto on moninkertaistunut.

”Mitään äkkirikastumista ei ole tapahtunut, mutta sen verran se on auttanut tätä yritystä, että pystymme kehittämään liiketoimintaa.”

Vaikka keksitaikinabisnes vie paljon aikaa ja energiaa, suurin osa Poussan ajasta kuluu edelleen cateringin ja leipomo-kahvilan parissa. Kahvilatoiminnan pyörittämisessä auttaa vakituinen henkilökunta, mutta Poussa on itse edelleen mukana kaikilla catering- ja hääkakkukeikoilla, joihin vierähtää helposti koko päivä. Yrityksen hallinnollisesta puolesta huolehtii Bakerikan operatiivinen johtaja Santra Suopajärvi.

”Hän hoitaa niitä asioita, jotka eivät ole omia vahvuuksiani, jolloin pystyn keskittymään omiin vahvuuksiini. Niin homma pyörii kaikin puolin paremmin”, Poussa sanoo.

17-vuotiaana arki pyöri kokkiopintojen, ravintolatyön ja oman yrityksen ympärillä

26-vuotias Poussa perusti yrityksensä kymmenen vuotta sitten, ollessaan vasta 17-vuotias. Jo lapsena hän piti leipomisesta niin paljon, että halusi leipoa joka päivä. Herkkuja syntyi niin tiuhaan tahtiin, että äidin piti puuttua peliin.

”Äiti sanoi, että jos viikollakin haluaa leipoa, pitää jakaa leipomuksia naapureille. Laitoin sitten ensimmäisellä puhelimellani heille viestejä, kun aloin leipomaan, ja jakelin leipomuksia ovelta ovelle.”

Aluksi Poussa ei edes ajatellut ottaa leivonnaisistaan vastaan rahaa, mutta naapurit halusivat tukea nuorta yrittäjää. Pikkuhiljaa tilauksia alkoi tulla enemmänkin, ja Poussa alkoi tehdä kakkuja ja cateringia myös yrityksille.

”Kun kaivattiin virallisempaa laskutustapaa, aloin pohtia erilaisia yritysmuotoja. Olin 17-vuotias, kun perustin osakeyhtiön nimeltä Bakerika.”

Yrityksensä perustamisen aikaan Poussa opiskeli Perhossa kokiksi ja oli juuri aloittanut työt ravintolassa. Viikot kuluivat koulussa ja harjoitteluissa, viikonloput töissä. Siinä sivussa hän valmisti tilauskakkuja.

Vaikka leipominen on Poussalla verissä, yrityksen pyörittämisessä riitti opeteltavaa. Hän korostaa, että ensimmäistä yritystä aloittaessa on tärkeää ymmärtää, mihin on lähtemässä. Se vaatii monenlaista selvitystyötä kirjanpidosta liiketoimintasuunnitelmaan. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse osata täydellisesti, ainakaan alussa.

”Eihän siinä olisi mitään järkeä, että sitten vasta alkaa yrittää, kun on kaikki faktat hallussa. Tärkeintä on, että luottaa omaan tekemiseensä ja uskoo visioonsa. Jos ei itse tiedä jotain, niin varmistaa, että ympärillä on ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan.”

Poussalla tärkeimpänä tukena olivat omat vanhemmat.

”Hekään eivät ole yrittäjiä, mutta yhdessä me selvittelimme asioita, kun en ymmärtänyt esimerkiksi kirjanpidosta mitään. He auttoivat, kun kaikki oli haasteellista ja piti olla todella monessa asiassa hereillä.”

Kivijalkakahvila oli iso investointi

Poussa alkoi suhtautua Bakerikaan tavoitteellisemmin vuonna 2019 asuessaan Australiassa. Hän pohti yritykselleen sopivia palvelumuotoja ja brändin rakentamista, piirsi Bakerikalle logon ja avasi nettisivut.

”Ennen en ollut ottanut yrityksestä niin paljon paineita. Halusin vain kehittyä, tehdä ja kokeilla. Nyt halusin oikeasti nähdä, mihin tämä voi viedä, jos annan yritykselle kaikkeni.”

Koska Poussalla ei ollut kokemusta brändin luomisesta, hän palkkasi avukseen konsultin jo ennen kuin pystyi nostamaan yrityksestään itselleen palkkaa. Hyvin tehty pohjatyö kannatti, ja sen päälle on ollut hyvä rakentaa kasvua.

Oman kivijalkakahvilan perustaminen vuonna 2022 oli Poussalle iso askel eteenpäin. Silloin hän palkkasi myös ensimmäisen työntekijänsä. Työnantajan roolissa Poussa ei ollut enää vastuussa vain itsestään.

Vastuun jakaminen oli nuorelle yksinyrittäjälle uutta.

”Hankalaahan se oli siinä alussa, mutta sitä minä halusin. Olin päättänyt avata tämän paikan ja tiesin, että samalla pitää muuttaa ajattelutapaa: Bakerika ei ole enää vain minä, vaan nyt kasvamme ja työskentelemme yhdessä”, Poussa sanoo.

Kahvila oli iso investointi, jonka Poussa rahoitti omilla säästöillään.

”Aluksi jännitti, tuleeko tänne ketään. Aamuisin leivoin ja palvelin asiakkaat yksin ja tein 10–12-tuntisia päiviä. Olihan se alussa aika kaaosta.”

Sen jälkeen yritys on kasvanut vauhdilla. Vielä vuosi sitten työntekijöitä oli yksi, tänä keväänä palkattiin jo neljäs täysipäiväinen työntekijä. Kesällä tiimiä täydentää kesätyöntekijä.

Vastuunjaon ansiosta leipomo-kahvila pyörii työntekijöiden voimin niin hyvin, että Poussa pystyy irtautumaan paremmin catering-keikoille ja keksibisnekseen.

Oppia kansainvälisistä huippuravintoloista

Vaikka alussa oli omat hankaluutensa, Poussalla ei ole ollut tapana jossitella eikä miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin.

”Olen tosi tyytyväinen, että tämä on ollut se minun tapani toimia ja päätyä tähän pisteeseen.”

Lapsena Poussa opetteli leipomista Youtube-videoiden avulla. Ensimmäiset macaronsinsa hän teki 13-vuotiaana. Niidenkin tekemisen hän on oppinut yrityksen ja erehdysten kautta.

”Ainakin neljä kertaa piti kokeilla, että ne rupesivat onnistumaan, ja senkin jälkeen se oli sellaista harjoittelua.”

Yrittäjänäkään Poussa ei pelkää epäonnistumisia, ja sitä hän pitää yhtenä suurimmista vahvuuksistaan. Ei haittaa, vaikka heti ei mene kaikki nappiin. Sitten vaan yritetään uudelleen ja harjoitellaan, kunnes onnistutaan.

Ravintolakokiksi opiskellessaan Poussalle oli tärkeää päästä oppimaan alan parhailta. Helsingissä hän on työskennellyt muun muassa Brondassa ja Shelterissä sekä Australiassa Tomi Björckin
Blancassa ja palkitussa hotelliravintola Lake Housessa. Kokemusta on myös Gironasta Espanjasta kolmen Michelin-tähden ravintolasta El Celler de Can Rocasta, jossa hän oli työharjoittelussa.

”Kun taso ympärillä on ollut kova, nuorena oli usein sellainen olo, etten ole tarpeeksi hyvä enkä kuulu samaan huoneeseen. Se on kuitenkin buustannut sitä, että jos haluan olla tässä huoneessa, minun on oltava parempi ja kehittyä.”

Intohimoammatissakin pitää varata aikaa palautumiselle

Intohimo leipomiseen on ollut Poussalle tärkein eteenpäin ajava voima. Uransa alkutaipaleella hänellä ei ollut sellaisia esikuvia, joihin olisi voinut samastua ja joista ottaa oppia. Siksi lähipiirillä ja vahvalla tukiverkostolla on ollut sitäkin suurempi merkitys.

”Olen ollut onnekas siinä, että ympärilläni on ollut ystäviä ja perhettä, jotka ovat mahdollistaneet sen menestyksen, mitä olen tavoitellut nuoresta asti.”

Sama lähipiiri on auttanut Poussaa huomaamaan, ettei pidä hukuttaa itseään töihin. Poussa on painanut lähes tauotta pitkää päivää ja tavoitellut yritykselleen jatkuvaa kasvua ja kehitystä. Nyt hän on alkanut panostaa omaan hyvinvointiinsa ja varannut enemmän aikaa vapaa-ajalle. Sunnuntait on rauhoitettu levolle ja yhteisille perhepäivällisille.

”Olen toiminut monta vuotta väärin, kun en ole priorisoinut palautumista. Olen halunnut vain luoda ja tehdä sitä työtä, mistä tykkään. Se voi olla välillä tosi sokaisevaa, ja se on tosi vaarallista. Tajusin, että jos en muuta asioita omassa tekemisessäni, niin tämä voi loppua kokonaan. Ja se on viimeinen asia, mitä haluan, kun olen rakentanut tällaista yritystä systemaattisesti vuosia.”

Intohimoammatissa työn ja vapaa-ajan erottaminen on hankalaa. Poussa huomaa usein katselevansa vapaa-ajallaankin leivontavideoita ja miettivänsä, miten sieltä saatuja ideoita voisi toteuttaa Bakerikassa.

Poussan mukaan tärkeintä on tiedostaa, että omaan toimintaan on tehtävä muutoksia, jos vapaa-aika uhkaa jäädä työn jalkoihin. Uusi ajattelutapa on kantanut hedelmää.

”Vaikka alkuvuosi on ollut tosi sumuista ja olen pelännyt oman hyvinvointini puolesta, nyt olen alkanut taas palautumaan.”

Poussan mukaan tärkeintä yrittäjyydessä on säilyttää usko omaan tekemiseensä. Se on kannatellut häntä alusta asti.

”Olen niin onnellinen siitä, että saan tehdä tätä työkseni. Vaikka tämä on työtä, niin tämä antaa minulle paljon enemmän.”

Some luo hypeä, muttei takaa kannattavuutta

Leipominen on hänelle myös tapa ilmaista itseään taiteellisesti. Visuaalisuus on aina ollut Poussalle tärkeää, ja se näkyy myös leivonnaisissa. Visuaalisuuteen panostaminen on ollut myös tärkeä osa Bakerikan brändin rakentamisessa.

”Halusin tehdä Bakerikasta sellaisen, että ennen kuin maistetaan, halutaan ottaa kuvia someen ja näyttää kavereille, että katso millaiset tarjoilut täällä oli ja katso, minkälaisen kakun tilasin.”

Poussa päivittää itsekin aktiivisesti Tiktokia ja Instagramia ja kertoo videois­sa kuulumisiaan myös kulissien takaa. Luonteva esiintyminen on pitkän harjoittelun tulosta.

”Alussa kameran edessä puhuminen oli tosi kivuliasta. Ennen otin vain tuotekuvia ja kerroin palveluistamme, mutta heti kun uskalsin laittaa itseäni enemmän likoon, huomasin että tämä on se meidän tyyli, joka toimii.”

Sosiaalinen media on Bakerikalle tärkeä työkalu, mutta kannattavuutta ei voi laskea sen varaan. Se, että yrityksen sometileillä on 30 000 seuraajaa, ei tarkoita sitä, että yrityksellä olisi 30 000 asiakasta.

Hypen luomisessa sosiaalisen median merkitystä ei kuitenkaan pidä vähätellä. Viime kesänä Bakerikan jäätelö­sandwichit nousivat someilmiöksi, jonka vuoksi ihmiset jonottivat kadulla. Laskiaisena jonoja aiheutti biscoff-pulla.

Nyt Poussa on päässyt Bakerikan kanssa siihen pisteeseen, ettei kaikkia paukkuja tarvitse laittaa kasvun tavoitteluun. Nyt hän keskittyy keksibisneksen kehittämiseen, ja haaveissa on löytää erillinen valmistuskeittiö catering-toimintaa varten.

Tärkeintä on, että intohimo tekemiseen pysyy ennallaan.

”Mihinkään ei ole kiire. Haluan varmistaa, että asiat rullaavat hyvin ja voi vaan nauttia siitä matkasta ja pitää saman innon tulevaisuudessakin. Se on sitä vapautta ja onnellisuutta, että tunnistan vielä ne samat piirteet, minkä takia tätä teen.”  

---

---